Kustaava Annantytt\u00e4ren<\/a> kanssa ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 asettua Rosilan torppaan. Pariskunta ei kuitenkaan p\u00e4\u00e4se heti muuttamaan yhteen. Kustaavan on ensin teht\u00e4v\u00e4 pestins\u00e4 loppuun Eerolan talossa, Kangasalan Vatialassa. Juho Vilhelmin siirrett\u00e4v\u00e4 kirjansa Tampereelta takaisin Messukyl\u00e4\u00e4n ja sovittava torpan tontin vuokrasta Hatanp\u00e4\u00e4n kartanon omistajan maisteri Carl Gustav Idmanin kanssa. Toukokuu lopulla Vilhelmin on jo pakko muuttaa torppaan, koska h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 Anna Liisa on sairastunut vakavasti. Sitten \u00e4iti kuolee n\u00e4lk\u00e4kuumeenakin tunnettuun lavantautiin 6. kes\u00e4kuuta 1868. Torppaa asumaan j\u00e4\u00e4 Vilhelmin lis\u00e4ksi vain vanhemmistaan viime vuodet huolehtinut pikkusisko, vasta kuusitoistavuotias Karoliina Vilhelmiina.<\/p>\n\n\n\nNumerotorppariksi Sorinahteeseen<\/h4>\n\n\n\n Avioituessaan likell\u00e4 kahtakymment\u00e4 seitsem\u00e4\u00e4 ik\u00e4vuottaan Vilhelmi oli jo kokenut ja maailmaakin n\u00e4hnyt ty\u00f6mies. H\u00e4n oli mennyt yhdess\u00e4 isoveljens\u00e4 Aukustin kanssa vuonna 1854 Tampereen puuvillatehtaalle vain kolmentoista ik\u00e4isen\u00e4 ja muuttanut Tampereen kaupungin puolelle koskea. Seuraavan vuosikymmenen ensimm\u00e4isell\u00e4 puoliskolla Yhdysvaltain sis\u00e4llissota ja sit\u00e4 johtunut puuvillapula ajoivat puuvillateollisuuden vaikeuksiin. Tehdas v\u00e4hensi ty\u00f6v\u00e4ke\u00e4, etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 naisia ja lapsia, mutta Vilhelmikin l\u00e4hti helmikuussa 1862 vapriikista ja otti muuttokirjan Turkuun. Jalkapatikka ja hevoskyydit eiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 kuitenkaan sinne asti vieneet. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tyi Tammelaan Forssan puuvillatehtaalle, jossa h\u00e4nen isosiskonsa Hedda oli jo t\u00f6iss\u00e4. Kun siell\u00e4k\u00e4\u00e4n t\u00f6it\u00e4 ei tuntunut riitt\u00e4v\u00e4n Vilhelmi palasi Tampereelle toukokuussa 1864, jossa p\u00e4\u00e4si kahdeksan vuotta aiemmin toimintansa aloittaneen pellavatehtaan laitosverstaaseen sep\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\nTampere Sorinahteelta n\u00e4htyn\u00e4 vuonna 1863. Rosilan torppa on hieman kuva-alueen ulkopuolella, vasemmalla. Kuva Museovirasto, Kuvakokoelma.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\nNelj\u00e4 vuotta aviomiest\u00e4\u00e4n nuorempi Kustaava Annantyt\u00e4r oli lapsesta asti kiert\u00e4nyt piikomassa Kangasalan taloissa \u00e4itins\u00e4 Anna Maija Juhontyt\u00e4r Maunun kanssa. \u00c4iti kuoli vain puolisen vuotta Kustaavan avioitumisen j\u00e4lkeen kotitalossaan Kangasalla. Muuttokirjan Kustaava oli ottanut Eerolan talosta. Kirjaan ja sitten my\u00f6s Messukyl\u00e4n kirkonkirjoihin Kustaava merkittiin kuitenkin Kustaantytt\u00e4ren\u00e4, h\u00e4nen is\u00e4kseen Kangasalan k\u00e4r\u00e4jill\u00e4 vuonna 1848 tuomitun Kustaa Matinpoika Partolan mukaan. T\u00e4m\u00e4 oli jo vuonna 1859 muuttanut perheineen Tampereelle, ottanut sukunimen Palander ja asui kolmannessa kaupunginosassa vain muutaman sadan metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Rosilan torpasta, kosken vastakkaisella puolella.<\/p>\n\n\n\n
Hatanp\u00e4\u00e4n kartanon numerotorpparien tontinvuokrasopimukset eiv\u00e4t siirtyneet automaattisesti rakennusten uudelle omistajalle, vaan sopimus oli uusittava kartanon omistajan kanssa. Vilhelmikin sellaisen teki, mink\u00e4 my\u00f6t\u00e4 my\u00f6s omistusoikeus tontilla olleisiin rakennuksiin siirtyi h\u00e4nen nimiins\u00e4. Yleinen tontin vuosivuokra oli tuohon aikaan 15-16 markkaa, jonka lis\u00e4ksi tuli kartanolle teht\u00e4v\u00e4ksi yleens\u00e4 kylv\u00f6t\u00f6iden ja sadonkorjuun aikaan yhteens\u00e4 kaksi ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4\u00e4 vuodessa. Sopimus edellytti, ett\u00e4 tontinvuokraaja piti asumuksensa ja sen ymp\u00e4rist\u00f6n siistin\u00e4, huolehti kohdallaan olevasta tiest\u00e4 tai kadusta eik\u00e4 ottanut huonoa v\u00e4ke\u00e4 luokseen asumaan.<\/p>\n\n\n\nRautatien Sorinahteeessa ylitt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 sillalta Kalevanharjun suuntaan otettu kuva. Hevosk\u00e4rryjen oikealla puolella n\u00e4kyy Rosilan torppa ovi avoinna, suvua piipusta tupruten. Kuva. Tampereen museot, Juho Homsten-Heini\u00e4 1900-1909.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\nTammerkosken\nit\u00e4rannan asutuksen kasvu oli r\u00e4j\u00e4ht\u00e4nyt liikkeelle 1850-luvun\naikana, kun kosken partaalle perustettiin tehdas toisensa j\u00e4lkeen,\nmasuuni, pellavatehdas, verkatehdas, puuhiomo pellavatehtaan\nyhteyteen ja lasitehdas Ratinanniemelle. My\u00f6s Tampereen kaupungin\npuolen tehtaat laajenivat ja osa niidenkin ty\u00f6l\u00e4isist\u00e4 ja heid\u00e4n\nperheist\u00e4\u00e4n asettui asumaan Messukyl\u00e4n puolelle. Kolmessa\nvuosikymmeness\u00e4 asukasm\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvoi parista sadasta useampaan\ntuhanteen. Hatanp\u00e4\u00e4n kartanon numerotorppareiden luku kasvoi\nuseisiin satoihin. Heid\u00e4n ja heid\u00e4n perheidens\u00e4 lis\u00e4ksi torpissa\nasui suuri joukko tehtaiden kirjoissa olleita vuokralaisia kosken\nmolemmilta puolilta.<\/p>\n\n\n\n
Vuokralaisia tuli my\u00f6s Rosilan torpaan. Vuonna 1869 Karoliina meni sisarensa ja veljiens\u00e4 tapaan t\u00f6ihin puuvillatehtaalle ja muutti Tampereelle. Sitten uuden vuoden aatonaattona syntyi Vilhelmin ja Kustaavan esikoistyt\u00e4r Amanda Josefina, mik\u00e4 tiesi sit\u00e4, ett\u00e4 Kustaavan t\u00e4ytyi pysy\u00e4 kotona hoitamassa pienokaista. Kun torpassa oli tilaa ja lis\u00e4tulotkin tarpeen, Roosit ottivat torppaan vuokralaisia, joiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 vaihteli sitten vuosien saatossa kahdesta nelj\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Rosilan torppa oli pienikokoinen, L-kirjaimen muotoinen hirsirakennus ahteessa koskelta Kalevanharjulle noustaessa. Hatanp\u00e4\u00e4n kartanon numerotorpista se oli numero 104. Vuonna 1875 laaditussa ensimm\u00e4isess\u00e4 Messukyl\u00e4n pit\u00e4j\u00e4n Tammerkosken it\u00e4puolisten alueiden asemakaavassa torpan tonttinumeroksi merkittiin 557. Vuosikymmen my\u00f6hemmin, nyt jo rautatien muusta Sorinahteesta erottamana torppa sijaitsi Tampereen 12. kaupunginosassa ja sen tonttinumero oli 353. M\u00f6kin pihapiiriss\u00e4 oli ulkohuone, jossa oli pieni talli, puuliiteri ja k\u00e4ym\u00e4l\u00e4. Pihan toisella laidalla lienee ollut joko oma tai naapuritorppien kanssa yhteinen sauna.<\/p>\n\n\n\nVuonna 1875 Tammerkosken it\u00e4rannalle laaditussa kaavassa Sorilan torpan tontti on oikessa alakulmassa numerolla 557. Tulevan rautatien alue on rajattu punaisin viivoin. Vasemassa reunassa Tammerkoski, Verkatehdas ja Isosilta eli nykyinen H\u00e4meensilta. Kuva Kansallisarkisto, Juha Holma.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\nLapsia syntyy – ja kuolee<\/h4>\n\n\n\n Vilhelmille ja Kustaavalle syntyi kuusi lasta parin kolmen vuoden v\u00e4lein. Tammikuussa 1871 Kustaavan esikoinen Amanda sai pikkuveljen, jolle is\u00e4ns\u00e4 mukaan annettiin nimeksi Juho Vilhelmi. Kes\u00e4kuussa 1873 syntyi toinen tyt\u00e4r Iida Karoliina ja vajaat kolme vuotta my\u00f6hemmin kolmas tyt\u00e4r, Maria Kustaava. H\u00e4nen synnyinpaikakseen merkittiin jo Tampereen kaupunki, koska Tammerkosken it\u00e4puoliset, Messukyl\u00e4n pit\u00e4j\u00e4\u00e4n kuuluneet Hatanp\u00e4\u00e4n kartanon maat oli vuoden 1876 alusta liitetty osaksi kaupunkia. Sitten vuonna 1879 perheeseen tuli nelj\u00e4s tyt\u00e4r, Emma Lydia. Viides tyt\u00e4r n\u00e4ki p\u00e4iv\u00e4nvalon 8.12.1881. Kasteessa h\u00e4n sai nimekseen Hilda Aleksandra ja per\u00e4ti viisi kummia. <\/p>\n\n\n\n
Koskenpuoleisesta Sorinahteesta Hildan ensimm\u00e4isiksi kummeiksi merkittiin talonomistaja Esaias Enbom ja t\u00e4m\u00e4n vaimo Julia Karoliina sek\u00e4 alun kolmeakymment\u00e4 k\u00e4yv\u00e4, my\u00f6s talonomistaja Adolf Alqvist. Kaupunkiliitoksen my\u00f6t\u00e4 Kytt\u00e4l\u00e4n ja Sorinahteen numerotorppareista oli nimitt\u00e4in tullut talonomistajia, tosin omistusoikeus rajoittui rakennuksiin. Maan omisti nyt kaupunki, jonka tontinvuokraajia entiset torpparit olivat. Hildan toisiksi kummeiksi tulivat Vilhelmin nuorin sisar Vilhelmiina Roos ja neiti Eeva Silvan, jotka molemmat ty\u00f6skenteliv\u00e4t puuvillatehtaalla.<\/p>\n\n\n\nTampereen kaupungin vuoden 1882 asemapiirroksessa Rosilan torppa on tontilla 353 kuvan oikeasa alalaidassa. Hildan kummeista radan toisella puolella asuivat Enbomit tontilla 337 ja Adolf Ahlqvist tontilla 342. Asemapiirroksesta n\u00e4kyy my\u00f6s uusi Kytt\u00e4l\u00e4, jonka tielt\u00e4 kartassa sen alle piirretty vanha Kytt\u00e4l\u00e4 pian puretaan. Kartta Tampereen kaupunginarkisto, kuva Juha Holma.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\nTammerkosken it\u00e4rannalla lapsikuolleisuus oli korkeampi kuin kantakaupungissa. Siihen oli useita syit\u00e4. Kytt\u00e4l\u00e4n ja Sorinahteen numerotorpat oli rakennettu vieri viereen k\u00e4rryteiden varsille ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Viem\u00e4reit\u00e4 ei ollut ja m\u00e4rk\u00e4\u00e4n aikaan tiet olivat liejuisia ja saastaisia. Olosuhteet kulkutaudeille olivat otolliset. Tilannetta pahensi Vanhan maantien varresta 1860-luvulla Sorinahteen kupeeseen siirretty Hatanp\u00e4\u00e4n sontatunkio, johon tehtaiden k\u00e4ym\u00e4l\u00f6iden j\u00e4tteet kasattiin. Tunkio tosin siirrettiin uudelleen vuoden 1872 koleraepidemian j\u00e4lkeen kauemmaksi Hatanp\u00e4\u00e4n pelloille, kun ep\u00e4tavallisen kuumana syksyn\u00e4 koleran viel\u00e4 raivotessa sanomalehdet alkoivat asiasta kirjoittaa. Kosken it\u00e4rannan asujat velvoitettiin my\u00f6s siistim\u00e4\u00e4n paikkansa, jotta tauti saataisiin kuriin. Koleraepidemiassa kuoli 132 ihmist\u00e4, joista 91 koskentakaisesta esikaupungista. Sorinahde s\u00e4\u00e4styi pahimmalta, kun tauti koetteli ankarimmin koskesta vett\u00e4 ottavien Muulanahteen ja paperitehtaan v\u00e4ke\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Tamperee Sanomat 9.9.1872<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\nMy\u00f6s rautatien rakentaminen 1870-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 lis\u00e4si kulkutauteja. Hyv\u00e4t palkat, jopa kaksinkertaiset tehtaan p\u00e4iv\u00e4palkkoihin verrattuna houkuttelivat ty\u00f6v\u00e4ke\u00e4 erityisesti Pohjanmaalta. Ty\u00f6voimapulan ruokkimaa palkkojen nousua est\u00e4m\u00e4\u00e4n rataty\u00f6maalle palkattiin my\u00f6s runsaasti ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 ty\u00f6miehi\u00e4 ja sotilaita. Hein\u00e4kuussa 1874 radan rakennusty\u00f6t olivat jo hyv\u00e4ss\u00e4 vauhdissa. Liikkuvan ty\u00f6v\u00e4en mukana kulkivat my\u00f6s taudit.<\/p>\n\n\n\n
Jo lokakuusta 1873 alkoi isorokkotapauksia esiinty\u00e4 kosken it\u00e4rannalla, josta tauti sitten levisi Tampereen kaupunkiin. Sin\u00e4 vuonna Kytt\u00e4l\u00e4ss\u00e4 isorokkoon kuoli 23 ja seuraavana 29 ihmist\u00e4. Kuolleista vain kolme oli aikuisia, muut lapsia. Suurin osa kuolleista lapsista oli rokottamattomia, mutta kaikkia rokotettujakaan tauti ei s\u00e4\u00e4st\u00e4nyt.<\/p>\n\n\n\n
Marraskuussa 1874 kolme ja puolivuotias Juho Vilhelmi sairastui rokkotautiin, joka koitui h\u00e4nen kohtalokseen kuun puoliv\u00e4liss\u00e4. Kuolinsyyksi kirkonkirjaan merkittiin tuhkarokko, mutta sairaus saattoi olla my\u00f6s isorokko, koska tauteja oli joskus hankala erottaa toisistaan. T\u00e4h\u00e4n suuntaan viittaa sekin, ett\u00e4 Juhon pikkusisko, Ida Karoliina sairasti isorokon, mahdollisesti juuri samoihin aikoihin. Tauti j\u00e4tti pahat arpensa h\u00e4nen kasvoihinsa koko loppuel\u00e4m\u00e4n ajaksi. <\/p>\n\n\n\n
Tampereen Sanomat 21.2.1882.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\nHelmikuussa 1882 vastik\u00e4\u00e4n kolme vuotta t\u00e4ytt\u00e4nyt Emma Lydia sairastui keuhkotautiin ja kuoli. Kaksi kuudesta Vilhelmin elinaikana syntyneest\u00e4 lapsesta ei siiis el\u00e4nyt taaperoik\u00e4ist\u00e4 vanhemmaksi. Vaikka lasten kuolema ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 surettikin vanhempia kovasti, heid\u00e4n j\u00e4lkikasvunsa selviytyiv\u00e4t muita paremmin. Vuosisadan loppupuoliskon tamperelaisen ty\u00f6l\u00e4isperheen kuudesta, kahdeksasta lapsesta keskim\u00e4\u00e4rin kaksi kuoli ennen kuin oppi k\u00e4velem\u00e4\u00e4n, toiset kaksi pian sen j\u00e4lkeen ja viel\u00e4 yksi ennen aikuisik\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Arki Sorinahteessa<\/h4>\n\n\n\n Vilhelmin ty\u00f6 pellavatehtaassa rytmitti arkea Rosilan torpassa. Yl\u00f6s oli noustava aamulla nelj\u00e4n maissa, jotta Vilhelmi ehti sy\u00f6d\u00e4 aamiaisen ennen t\u00f6ihin l\u00e4ht\u00f6\u00e4\u00e4n. Tehtaassa ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4 alkoi kello viidelt\u00e4. Sen katkaisi kaksi tunnin mittaista ruoka-aikaa, ensimm\u00e4inen aamulla kahdeksalta ja toinen iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 yhden aikaan. Lauantaisin suurusaika oli puolta tuntia lyhyempi, koska ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyi jo kello kuudelta illalla, kun arkena oltiin tuntia pitemp\u00e4\u00e4n. Monet ty\u00f6l\u00e4isist\u00e4, varsinkin perheett\u00f6m\u00e4t miehet, naiset ja lapset toivat mukanaan ev\u00e4\u00e4t. L\u00e4hell\u00e4 asuvat perheelliset ty\u00f6l\u00e4iset k\u00e4viv\u00e4t joko kotona sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 tai vaimo taikka lapset toivat aterian tehtaalle. N\u00e4in tapahtui erityisesti kiireaikana, kun koneet k\u00e4viv\u00e4t jatkuvasti.<\/p>\n\n\n\n
Takka ty\u00f6l\u00e4iskodin keitti\u00f6ss\u00e4. Tampere? Kuva Musekeskus Vapriikki.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\nRosilan torpassa oli kaksi tulisijaa, toinen ilmeisesti pirtiss\u00e4 ja toinen kamarissa. Pirtiss\u00e4 oli piisi ruuanlaittoa varten, toisin kuin monissa Rosilan torpan j\u00e4lkeen rakennetuissa m\u00f6keiss\u00e4. Niiss\u00e4 piisi sijoitettiin usein pime\u00e4\u00e4n ja kylm\u00e4\u00e4n eteiseen, jossa my\u00f6s vuokralaiset saivat ruokansa valmistaa. Kyse oli siis er\u00e4\u00e4nlaisesta, my\u00f6hemmin ty\u00f6l\u00e4isasunnoissa yleistyneen yhteiskeitti\u00f6n esiasteesta. Monissa Sorinahteen ja Kytt\u00e4l\u00e4n asumuksissa ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ollut leivinuunia, joten leiv\u00e4n leipomiseen oli k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4, korvausta vastaan, jossain naapuruston piharakennuksessa olevaa pakaria eli leivinhuonetta. Silloin leiv\u00e4t leivottiin kotona ja vietiin laudoilla paistettavaksi pakariin, siell\u00e4 kun ei mahtunut leipomaan. Leivinhuoneet olivat pieni\u00e4 kopperoita, joissa uunin lis\u00e4ksi voi olla pieni piisi talonv\u00e4en ja vuokralaisten ruuanlaittoa varten.<\/p>\n\n\n\n
Aamulla Rooseilla juotiin kahvia, jonka kanssa kastettiin riev\u00e4\u00e4. Kahvin hinta oli laskenut niin, ett\u00e4 sen juonti yleistyi my\u00f6s ty\u00f6l\u00e4isperheiss\u00e4. Tosin samoista poroista sumppia keitettiin usempaan kertaan. Kello kahdeksan suurustunnilla oli usein kylmi\u00e4 perunoita, lanttua, leip\u00e4\u00e4, voita, suolasilakkaa ja suolavett\u00e4. Jos Juho Vilhelmi tuli iltap\u00e4iv\u00e4n ruokatunnilla kotiin sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, ateriana saattoi olla perunakeittoa, papusoppaa, siirapilla maustettua ja hapanleiv\u00e4ll\u00e4 ryyditetty\u00e4 kaljakeittoa tai luusoppaa. Illalla Kustaava keitti perunoita isomman er\u00e4n, jotta niist\u00e4 riitti my\u00f6s seuraavaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 varten. Pyhin\u00e4 saattoi olla herkkuna mannaryynipuuroa, jos maitoa oli saatavilla. Palanpainikkeeksi juotiin piim\u00e4\u00e4, matoa, kaljaa tai vett\u00e4.<\/p>\n\n\n\nPr\u00e4nn\u00e4ri. Kuva Museovirasto, Kuvakokoelmat.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\nKovin monenlaisiin aterioihin ei keittoastioidenkaan puolesta ollut mahdollisuuksia. Ruokaa laitettiin yleens\u00e4 avotulella jalkapadassa, jonka lis\u00e4ksi saattoi olla kasari, paistinpannu, kolmijalka niiden aluseksi, kahvipannu, pr\u00e4nn\u00e4ri kahvinpapujen paahtamista ja mortteli niiden jauhamista varten. My\u00f6s ruokailuv\u00e4lineit\u00e4 lienee ollut v\u00e4h\u00e4nlaisesti. Keittoruoka torpissa sy\u00f6tiin puulusikoilla suoraa kivivadista. Leiv\u00e4n sai ottaa leip\u00e4korista ja juoma-astioina olivat mukit. Aikuiset ja isommat lapset saattoivat k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 veist\u00e4 ja kahvelia ja sy\u00f6d\u00e4 puulautaselta tai tassilta, jos sellaisia sattui m\u00f6kist\u00e4 l\u00f6ytym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Verstaansepp\u00e4n\u00e4 Pellavatehtaassa<\/h4>\n\n\n\n Oppinsa verstaansep\u00e4ksi Vilhelmi oli saanut niin puuvillatehtaissa Tampereella ja Forssassa. Pellavatehtaalla Vilhelmin ty\u00f6paikkana oli korjauspaja. Sep\u00e4n t\u00f6ihin kuului mm. koneiden asennusty\u00f6t, huolto sek\u00e4 varaosien ja ty\u00f6kalujen valmistus. Ennen rautatien tuloa Tampereelle vuonna 1876 kaikki koneet, niiden varaosat kuin tehtaan raaka-aineetkin oli tuotava tehtaalle hevospelill\u00e4 tai kes\u00e4isin vesitse. Kun koneiden seisottaminen pitk\u00e4\u00e4n varaosia odottamassa ei k\u00e4ynyt laatuun, niit\u00e4 valmistettiin paikanp\u00e4\u00e4ll\u00e4 tehtaan omassa verstaassa.<\/p>\n\n\n\nPellavatehdas 1880-luvulla ennen paloa, jolloin p\u00e4\u00e4rakennuksessa oli viel\u00e4 viisi kerrosta. Edess\u00e4 Tammerkosken ylitt\u00e4v\u00e4 pikkusilta, jota pitkin tehtaalle tultiin Tampereen kaupungista. Kuva Museovirasto, Kuvakokoelmat.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\nMessukyl\u00e4n puolelta tehdasalueelle mentiin ns. paskaportista, joka lienee saanut nimens\u00e4 heti tehtaan ulkopuolella Vanhan maantien varressa sijainneesta tehtaan k\u00e4ym\u00e4l\u00f6iden sontatunkiosta. Portin j\u00e4lkeen tuli kappeliksi kutsuttu rakennus, jota seurasi kahden lauta-aidan reunustama kuja, jonka oikealla puolella oli tehtaan halkotarha. Kujanteen j\u00e4lkeen vasemmalla sijaitsi itse tehdas, sen valtarakennus. Ennen tehtaan paloa vuonna 1883 viisivooninkisen p\u00e4\u00e4rakennuksen alimmassa kerroksessa sijaitsivat karsta- ja h\u00e4kil\u00e4osasto sek\u00e4 turbiinihuone, toisessa roovikehruu, kolmannessa m\u00e4rk\u00e4kehruu, nej\u00e4nness\u00e4 kutomo ja viidenness\u00e4 puolaus ja pupiinaus. Suorassa kulmassa p\u00e4\u00e4rakennukseen n\u00e4hden oli kaksikerroksinen siipirakennus pleikeri, jonka yl\u00e4kerrassa ty\u00f6skenteli mm. vyyhteeji\u00e4 ja alakerrassa valkaistiin kankaat. Siell\u00e4 oli my\u00f6s puusep\u00e4nverstas, jonka yl\u00e4puolella my\u00f6s pellavatehtaan kansakoulu alkuvuosinaan toimi. <\/p>\n\n\n\n
Pellavatehtaan ty\u00f6aika alkoi viidelt\u00e4 ja p\u00e4\u00e4ttyi arkisin seitsem\u00e4lt\u00e4, lauantaisin puoli kuudelta. Ty\u00f6aika vaihteli kuitenkin suuresti raaka-aineen saatavuuden, tehtaan menekin ja koneiden kunnon mukaan. Hyv\u00e4n\u00e4 aikana, kun kutomo k\u00e4vi ymp\u00e4ri vuorokauden kahdessa vuorossa, oli koneet korjattava aina heti niiden rikkouduttua vuorokauden aikaan tai viikonp\u00e4iv\u00e4\u00e4n katsomatta. Silloin ty\u00f6aika venyi ja verstaansep\u00e4t tekiv\u00e4t ylit\u00f6it\u00e4.<\/p>\n\n\n\nPellavatehtaan kehruusali 1800-luvulla. Kuva Kansallismuseo.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\nP\u00e4ivitt\u00e4iseen\nty\u00f6aikaan sidottu palkkaty\u00f6 oli tehdasty\u00f6v\u00e4en keskeisin yhteinen\ntunnusmerkki, joka erotti sen maaseudun palkollisista. \nPellavatehtaalla miesten palkka vuonna 1888 oli noin 1,8-2,2 markkaa\nyksitoistatuntiselta ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4, kaksi ty\u00f6tuntia lyhyemm\u00e4lt\u00e4\nlauantaip\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 1,4-1,8 markkaa. Vuosikymment\u00e4 aiemmin palkka\nlienee ollut jonkin verran alhaisempi. Naisten palkka oli\nparhaimmillaankin vain runsaat puolet miesten palkasta. Lasten ansiot\nolivat viel\u00e4 t\u00e4t\u00e4kin alhaisempia. Ajankohdasta toiseen rahapalkan\nm\u00e4\u00e4r\u00e4 tosin vaihteli monien ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4n sek\u00e4 ty\u00f6n laatuun ja\nm\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n liittyvien seikkojen perusteella. Tehdass\u00e4\u00e4nt\u00f6ihin\nsis\u00e4ltyi mm. erilaisia sakkoja laiminly\u00f6nneist\u00e4, my\u00f6h\u00e4stelyst\u00e4,\nkurittomuudesta, p\u00e4ihtymyksest\u00e4 ja koneiden tai ty\u00f6v\u00e4lineiden\nrikkoutumisesta. Sakot pid\u00e4tettiin palkasta, joskus\nmielivaltaisestikin. Palkka maksettiin aina loppuviikosta, tehtaan\nosastosta riippuen torstaina tai perjantaina k\u00e4teen.<\/p>\n\n\n\n
Ei en\u00e4\u00e4 koskaan n\u00e4lk\u00e4<\/h4>\n\n\n\n Tuon aikaisen tehdasty\u00f6v\u00e4en ansiotason arviointi on hankalaa, koska vertailukelpoisia palkkat\u00f6it\u00e4 ei juurikaan ollut. Rengin p\u00e4iv\u00e4palkan ns. verohinta vuonna 1870 oli 1 markka 20 penni\u00e4 ja vuonna 1895 1 markka 47 penni\u00e4. Tampereen tehtaissa maksettiin siis miehille rengin p\u00e4iv\u00e4n verohintaa selv\u00e4sti parempaa palkkaa, ja naisetkin p\u00e4\u00e4siv\u00e4t l\u00e4helle tuota tasoa. Lapsiakin raha houkutteli, koska ty\u00f6st\u00e4 maksettiin alusta alkaen palkkaa, toisin kuin esimerkiksi k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isten oppipojille, jotka joutuivat ensin tekem\u00e4\u00e4n vuoden, kaksi t\u00f6it\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 palkatta.<\/p>\n\n\n\n
Maaseudulla palkolliset ja n\u00e4iden perheet saivat ruuan ja katon p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle siit\u00e4 talosta, jossa olivat kirjoilla, kuten laillisen suojelun periaatekin edellytti. Kasvavan teollisuusty\u00f6v\u00e4en tilanne oli toinen. Asunto, vaatteet ja p\u00e4\u00e4osin ruokakin oli hankittava ty\u00f6st\u00e4 saatavalla palkalla. My\u00f6s osa ty\u00f6n edellytt\u00e4mist\u00e4 ty\u00f6v\u00e4lineist\u00e4 oli oltava omasta takaa. Palkan riitt\u00e4vyytt\u00e4 on vaikea arvioida pit\u00e4v\u00e4sti, mutta jonkinlaisen arvion palkkaty\u00f6l\u00e4isen toimeentulosta voi esitt\u00e4\u00e4 vertaamalla palkkatuloja ajankohdan elinkustannuksiin.<\/p>\n\n\n\n
Vilhelmin palkka 1870-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 oli noin 46 markkaa kuukaudessa, mink\u00e4 lis\u00e4ksi vuokralaisten vuokrista tuli 2-4 markkaa kuukaudessa. Keskim\u00e4\u00e4r\u00e4isin\u00e4 ja t\u00e4ss\u00e4 vanhoista mittayksik\u00f6ist\u00e4 kilohinnoiksi muutettuna torilla ruis maksoi 20 penni\u00e4, ohra 18 penni\u00e4, herneet 50 penni\u00e4, kahvi 1 markan 10 penni\u00e4, kauraryynit 52 penni\u00e4, silakat 24 penni\u00e4 ja voi 2 markkaa kilolta. Kuorimaton maito maksoi noin 16 penni\u00e4 litra. Naudanlihan hinta oli vajaat 40 penni\u00e4 ja sianlihan runsaat 82 penni\u00e4 kilolta. Keittoluille kaupungissa oli my\u00f6s kilpaileva ostaja, kun paperitehdas osti \u201dkaikkien elikoiden luita hyv\u00e4\u00e4n hintaan\u201d liimapaperissa tarvittavan liiman keitt\u00e4mist\u00e4 varten. Suola maksoi vajaat 20 penni\u00e4 kilo, kun taas ylellisyyten\u00e4 pidetty toppasokeri 1 markan 50 penni\u00e4 kilolta. <\/p>\n\n\n\n
Torihintoja Tampereella 1879. Tampereen Sanomat 18.1.1879.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\nMy\u00f6s ruuan hankinta\nja valmistaminen maksoi, toisin kuin maaseudulla. Jyvin\u00e4 ostettu\nvilja piti jauhattaa, mik\u00e4 nosti jauhojen hintaa. Ehk\u00e4 Kustaava\nkuitenkin jauhoi jyv\u00e4t k\u00e4sikivill\u00e4, kuten monissa kosken it\u00e4rannan\ntorpissa tehtiin. Ruuan valmistamiseen, l\u00e4mmitykseen ja saunaan\ntarvittiin polttopuita. Koivuhalkojen hinta torilla oli runsaat 2\nmarkkaa motti, m\u00e4ntyhalon hieman halvempi ja niit\u00e4 kului ehk\u00e4 noin\n15 mottia vuodessa. Vuokralaiset sent\u00e4\u00e4n olivat omissa keitto- ja\nl\u00e4mmityspuissaan. \n<\/p>\n\n\n\n
Elintarvikkeiden hinta my\u00f6s vaihteli tavattomasti ajankohdasta toiseen monista eri syist\u00e4. Syksyll\u00e4 satokauden j\u00e4lkeen hinnat olivat yleens\u00e4 alimmillaan ja nousivat sitten talven ja kev\u00e4\u00e4n mittaan. My\u00f6s huonot sadot nostivat hintoja, niin ett\u00e4 viljan hinta katovuosina saattoi kohota kolmanneksen tavanomaisia satovuosia korkeammaksi. Samoin Ven\u00e4j\u00e4n viljan saatavuus heilutti hintoja. Yleens\u00e4 se oli kotimaista viljaa halvempaa. Silloin tuonti Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4 painoi my\u00f6s kotimaisen viljan hintaa alas, mist\u00e4 ty\u00f6v\u00e4est\u00f6 hy\u00f6tyi. Kun sadot Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 ep\u00e4onnistuivat, kuten k\u00e4vi 1880-luvun alkuvuosina, my\u00f6s Suomessa leip\u00e4viljan hinta nousi.<\/p>\n\n\n\n
Keskeinen huolenaihe ty\u00f6v\u00e4en keskuudessa oli riippuvuus torikaupasta. Vuonna 1823 annetulla asetuksella senaatti oli s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt, ett\u00e4 myyd\u00e4 sai ainoastaan kaupunkien toreilla. Varsinaiset kauppaliikkeet, joiden pito oli kauppaporvariston yksinoikeus, sijaitsivat my\u00f6s kaupungin puolelle koskea. Kun maalaiset usein pitiv\u00e4t tuotteitaan varastossa mahdollisimman pitk\u00e4\u00e4n hintojen nousua odotellessaan ja kauppojen hintataso oli ty\u00f6v\u00e4elle liian korkea, v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myystarpeistakin oli ajoittain niukkuutta.<\/p>\n\n\n\nTampereen kauppatorin pilaripuodit n\u00e4lk\u00e4vuonna 1868, Nykyisin paikalla on Tampereen raatihuone ja tori on Keskustori. Kuva Museovirasto, kuvakokoelmat.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\nJotkut kosken it\u00e4rannan numerotorppareista yrittiv\u00e4t sel\u00e4tt\u00e4\u00e4 niukkuuden ongelman ostamalla elintarpeita varastoon tai tekem\u00e4ll\u00e4 tingin maaseudun toimittajien kanssa ja myym\u00e4ll\u00e4 sitten tavaraa kotoaan k\u00e4sin eteenp\u00e4in. Ilman l\u00e4\u00e4ninhallituksen my\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4 lupaa t\u00e4llainen kaupanpito oli laitonta. Ty\u00f6v\u00e4ki haki ratkaisua my\u00f6s laillista tiet\u00e4 esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 jo 1870-luvulla pellavatehtaan oman kaupan perustamista. Uudessa muodossa hanke toteutui, kun vuonna 1883 perustettiin Tampereen ty\u00f6v\u00e4en ravinto-yhdistyksen osakeyhti\u00f6, jonka teht\u00e4v\u00e4ksi tuli hankkia ty\u00f6v\u00e4elle ravinto- ja muita tarvikkeita, paitsi v\u00e4kijuomia, mahdollisimman edulliseen hintaan. Osa sen voitosta k\u00e4ytettiin osakkaiden tapaturma- ja vanhuudenturvarahastoon. Osakeyhti\u00f6n perustamisen mahdollistanut vuoden 1878 elinkeinoasetus merkitsi my\u00f6s torpparien puotien laillistumista, kunhan kaupan pit\u00e4j\u00e4 muisti tehd\u00e4 asiasta elinkeinoilmoituksen. Kauppapuotien m\u00e4\u00e4r\u00e4 nousikin 1880-luvun alkupuolella nopeasti.<\/p>\n\n\n\n
Vilhelmin ja Kustaavan toimeentulo n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 siis olleen niukkaa, mutta verrattuna el\u00e4m\u00e4\u00e4n maaseudulla siihen liittyi kiist\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 valopuolia. Ty\u00f6t\u00e4 riitti tasaisesti vuoden ymp\u00e4ri ja palkka tuli s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti. Tehtaan kaasuvalossa luonnonvalo ja vuodenkulku ei en\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4dellyt ty\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Ty\u00f6paikka oli pysyv\u00e4 eik\u00e4 uutta pesti\u00e4 tarvinnut hakea sen mukaan riittik\u00f6 talossa t\u00f6it\u00e4. Vaikka ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4 oli pitk\u00e4, ty\u00f6 erottui selv\u00e4sti vapaa-ajasta, joka oli t\u00e4ysin omaa aikaa. Tehdasty\u00f6 mahdollisti my\u00f6s oman kodin, jossa kasvattaa lapsia ja el\u00e4\u00e4 omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4. My\u00f6s lapsille palkkaty\u00f6 lupaili maaseutua valoisampaa tulevaisuutta, kun tehtaalle p\u00e4\u00e4si aina t\u00f6ihin. Pellavatehtaalla oli my\u00f6s oma koulu, jonka k\u00e4yminen avasi ty\u00f6l\u00e4islapsille aivan uusia mahdollisuuksia. My\u00f6s ruokapuoli parani, niin paljon, ett\u00e4 ”me ei koskaan en\u00e4\u00e4 n\u00e4hty n\u00e4lk\u00e4\u00e4”, niinkuin er\u00e4s puolivuosisataa my\u00f6hemmin haastateltu Kytt\u00e4l\u00e4n asukas totesi.<\/p>\n\n\n\n
El\u00e4m\u00e4\u00e4 maaseudun ja kaupungin v\u00e4liss\u00e4<\/h4>\n\n\n\n Tammerkosken it\u00e4rannan torpissa elettiin 1870-luvun vaihteessa siirtym\u00e4aikaa maalaisesta kaupunkilaiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyi monen muun asian ohella siin\u00e4, ett\u00e4 torpparit pitiv\u00e4t kotiel\u00e4imi\u00e4 ja viljeliv\u00e4t kotitarpeiksi, mist\u00e4 perheet saivat tuiki tarpeellista lis\u00e4\u00e4 ruokap\u00f6yt\u00e4\u00e4n. Ehk\u00e4p\u00e4 Kustaava, t\u00e4ysi maalaisihminen kun oli, muiden tapaan piti ryytimaata, jossa kasvoi perunaa, r\u00e4\u00e4tikk\u00e4\u00e4 ja sipulia torpan pihapiireiss\u00e4. Hatanp\u00e4\u00e4n kartanon mailta numerotorpparit saivat my\u00f6s vuokrata perunamaan 4 markan hintaan kes\u00e4\u00e4 kohden. Monet pitiv\u00e4t kes\u00e4n yli sikoja ulkorakennuksissa. Syksyll\u00e4 siat teurastettiin ja lihasta valmistettiin l\u00f6\u00f6kin kera syltty\u00e4, joka suolattiin talven ruokatarpeiksi. Rosilassa oli my\u00f6s talli muistona is\u00e4-Juhon kuorma-ajurin hommasta. Kustaavalla on siell\u00e4 saattanut olla jopa lehm\u00e4. Jossain torpassa lehm\u00e4\u00e4 tiedet\u00e4\u00e4n pidetyn talvisaikaan saunan porstuassakin. Kes\u00e4isin numerotorppareiden lehm\u00e4t saivat laiduntaa Hatanp\u00e4\u00e4n kartanon luvalla Sorinahteen niityill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Jos maaseutu peltoineen ja niittyineen oli aivan kotipihan takana, niin ulottui harvakseltaan asuttu korpikin muutaman minuutin k\u00e4velymatkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Salhojan torpan takaa, Vanhan maantien varresta alkoi pitk\u00e4lle Teiskoon ulottuva yhten\u00e4inen mets\u00e4 el\u00e4imineen. Vuoden 1978 helmikuussa kirjoitti Helsingiss\u00e4 ilmestyv\u00e4 Uusi Suometar Tampereen Sorinahteella, pellavatehtaan valkaisukent\u00e4ll\u00e4 mellastavasta yli kolmekymmenp\u00e4isest\u00e4 susilaumasta. Kentt\u00e4, jonne pellavat tuotiin aurinkoon vaalenemaan sijatsi tuolloin aivan Rosilan torpan l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4, nykyisen Sorsapuiston paikkeilla. Uutinen v\u00e4itti susia niin rohkeiksi, ett\u00e4 nappasivat koiria suoraan kaupungin kaduilta ja t\u00f6llisteliv\u00e4t rantat\u00f6rm\u00e4lt\u00e4 j\u00e4\u00e4ll\u00e4 meluavia lapsia.<\/p>\n\n\n\n
Uusi Suometar 8.2.1878<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\nTampereen Sanomat ampui uutisankan pian alas. Lehti kirjoitti, ett\u00e4 \u201dsyyt\u00e4 on olla t\u00e4\u00e4ll\u00e4 waroillansa susien kitaan joutumasta, vaikka kukaan ei sano, niin paljon kuin kyselem\u00e4ll\u00e4 olemme saaneet tiet\u00e4\u00e4, semmoista susilaumaa n\u00e4hneens\u00e4. Luulemme toki ett\u00e4 tietojen l\u00e4hett\u00e4j\u00e4 on n\u00e4hnyt unta m\u00f6rk\u00f6joukoista ja suurista tapporahoista, kuin koipeliini perhosista, joilla luulee saavansa palkituksi entiset kadotetut tulonl\u00e4hteens\u00e4, jos semmoisia on ollut olemassa.\u201d Tutunoloista keskustelua valeuutisista vajaan puolentoista vuosisadan takaa!<\/p>\n\n\n\n
Itse asiassa H\u00e4meen ja Pirkanmaan susille yhdess\u00e4 muiden luonnonvaraisten el\u00e4inten kanssa oli k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 huonosti. Valtion ja talollisten yhdess\u00e4 maksama suden tapporaha oli vuosien varrella noussut jo parhaimmillaan vastaamaan ty\u00f6miehen puolen vuoden palkkaa. Sen lis\u00e4ksi niin suden kuin muidenkin el\u00e4inten nahat olivat arvokkaita. Niinp\u00e4 esim. kauppatorilla pilaripuodissa No 10 toiminut kauppias Enbom osti nahkoja turkiksiksi hyv\u00e4\u00e4n hintaa. Vuoden 1884 aikana \u201dpalkintoja el\u00e4inten tappamisesta\u201d, kuten Tampere -lehti kirjoitti, maksettiin H\u00e4meen l\u00e4\u00e4niss\u00e4 8274 markkaa 60 penni\u00e4. Sill\u00e4 summalla hengest\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4si yksi karhu, 30 sutta, 102 ilvest\u00e4, 366 kettua, 41 saukkoa, 40 majavaa, 66 k\u00e4rpp\u00e4\u00e4 ja 572 petolintua.<\/p>\n\n\n\n
Pellavatehtaan palo<\/h4>\n\n\n\n Keskiviikkona syyskuun viidenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1883 juuri ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 pellavatehtaan ja masuunin kellot alkoivat soida. Niihin yhtyi pian Vanhan kirkon kello ja my\u00f6s tehtaiden h\u00f6yrypillit. Pellavatehtaalla oli syttynyt tulipalo kaksikerroksisen pleikerin vyyhteej\u00e4osastolla, joka oli kiinni tehtaan p\u00e4\u00e4rakennuksessa. Sit\u00e4 sammuttamassa oli muiden ty\u00f6l\u00e4isten joukossa varmasti kin my\u00f6s Vilhelmikin. Tampereen Sanomat kuvasi illan ja y\u00f6n suurpaloa n\u00e4in: <\/p>\n\n\n\n
\u201dKamala tuli raiwoaa parhaillaan pellawatehtaalla. Tulipalon merkit antoivat h\u00e4t\u00e4kellot kello kahdeksatta k\u00e4ydess\u00e4. Jo kello yhdeks\u00e4lt\u00e4 olivat kakki tehtaan p\u00e4\u00e4rakennukset tulen vallassa ja tehtaan t\u00e4ydellinen tuho on warsin luultawa. T\u00e4t\u00e4 kirjoitettaessa (kello XI illalla) uhkaa tuli massatehdasta ja masuunia. Pellavatehtaan palossa oli niin huonoa onnea kuin hyv\u00e4\u00e4 tuuriakin. Tehtaan oman palokunnan konepumppu j\u00e4i heti palon alussa tulen saaliiksi, joten oli tyytyminen isoon miesvoimin k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4\u00e4n pumppuun. Maanpuoleisessa tehtaan osissa oli pulaa sammutusvedest\u00e4, kun koskenpuolella ahtaat paikat vaikeuttivat veden saamista paloruiskuihin. Kun vett\u00e4 ei ollut riitt\u00e4v\u00e4sti, tuli p\u00e4\u00e4si levi\u00e4m\u00e4\u00e4n alussa nopeasti pleikerin katon l\u00e4pi, josta se tarttui ison tehdasrakennuksen r\u00e4yst\u00e4isiin, sytytti katon ja levisi porrashuonetta ja hissikuilua pitkin yl\u00e4kerroksista alasp\u00e4in. Onnekkaasti tehtaan toisen kerroksen kivinen holvattu katto kesti, vaikka ylempien kerrosten puulattiat pettiv\u00e4t tulessa ja koneet putosivat ryskyen alas. Ankaralla taistelulla tehtaan ty\u00f6l\u00e4iset, puuvillatehtaan palokunta ja Tampereen vapaapalokunta saivat tulen etenemisen pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n, vaikka my\u00f6s toinen kerros oli useaan otteeseen vaarassa joutua tulen kitaan. Onnea oli my\u00f6s siin\u00e4, ett\u00e4 muut tehtaat ja kaupunki s\u00e4\u00e4styiv\u00e4t tulen levi\u00e4miselt\u00e4. L\u00e4heisten tehdasrakennusten, puuvillatehtaan ja asuintalojen katoille asetettiin palovartijoita, jotka sammuttelivat tulen mukana kantautuvat palavat kipin\u00e4t<\/p>\n\n\n\n
Seuraavana aamuna\nvalkeni karu totuus. Pellavatehdas oli suurelta osin tuhoutunut ja\nnoin 900 ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4, joista kaksi kolmannesta naisia ja lapsia,\noli vailla t\u00f6it\u00e4. Moni ty\u00f6ntekij\u00e4 ker\u00e4si pian palon j\u00e4lkeen\nv\u00e4h\u00e4iset tavaransa ja palasi takaisin kotiseudulleen. Tampereelle\nj\u00e4\u00e4neit\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00f6ille tehdas j\u00e4rjesti ruoka-apua. Joulukuussa\ntehdas avasi tehtaalaisille ruokalan, josta seuraavan kes\u00e4\u00e4n\nmenness\u00e4 jaettiin vajaat 15.000 keittoruoka- ja leip\u00e4annosta.\nTehdas hankki ty\u00f6ntekij\u00f6illeen my\u00f6s polttopuita, jotta n\u00e4m\u00e4\nselvi\u00e4isiv\u00e4t talven kylmyydess\u00e4. \n<\/p>\n\n\n\n
Tehtaan p\u00e4\u00e4rakennuksen alimmat kerrokset olivat s\u00e4ilyneet ja ylimmist\u00e4kin sein\u00e4t olivat pystyss\u00e4. Tehdas oli my\u00f6s vakuutettu yli kolmesta miljoonasta markasta, joten v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti oli selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se rakennettaisiin uudelleen. Tehtaan j\u00e4lleenrakennukseen vakuutusyhti\u00f6t my\u00f6nsiv\u00e4t vajaan kahden miljoonan markan korvaussumman. Vilhelmille se tiesi t\u00f6it\u00e4 heti palon j\u00e4lkeen. Tehtaan verstaan sepp\u00e4n\u00e4 h\u00e4n oli ensin raivaamassa koneita palaneista rakennuksista. Viel\u00e4 siin\u00e4 hommassa ei ihan kokonaista ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4\u00e4 tullut, koska tehdas halusi tarjota ty\u00f6t\u00e4 mahdollisimman monelle miehelle. Sitten puusep\u00e4t alkoivat tehd\u00e4 uusia ikkunoita ja ovia, joihin verstaan sep\u00e4t takoivat heloja. Jo lokakuussa pellavatehtaan korjausrakentamiseen alettiin palkata muurareita ja kirvesmiehi\u00e4.<\/p>\n\n\n\nPellavatehdas uudistettuna palon j\u00e4lkeen 1880-luvulla. Museovirasto, Kuvakokoelmat.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\nTehtaan uusien kutoma- ja kehruukoneiden asennusty\u00f6t alkoivat kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1884 ja hein\u00e4kuun lopulla k\u00e4ynnistettiin ensimm\u00e4inen kone. Syyskuun puoliv\u00e4liss\u00e4 Aamulehti kertoi, ett\u00e4 pellavatehtaalla oli k\u00e4ynniss\u00e4 90 kangaskonetta, jotka loivat 400 kangasta viikossa. Pahin pula oli kehruukoneista, joista osaa viel\u00e4 odoteltiin saapuvaksi. Kun uusi tehdas sitten toimi t\u00e4ysill\u00e4 kierroksilla, oli k\u00e4ynniss\u00e4 27 m\u00e4rk\u00e4kehruukonetta, 4\u00bd tuuman kehruukoneita ja 9 kertauskonetta, joissa oli yhteens\u00e4 5700 v\u00e4rttin\u00e4\u00e4. Kutomosaleissa olevien kutomakoneiden luku nousi yli kahteen sataan.<\/p>\n\n\n\n
Kohtalokas kutomasali<\/h4>\n\n\n\n Suurpalon j\u00e4lkeen tehdasta my\u00f6s ajanmukaistettiin. Tehtaan vesivoimalaitosta laajennettiin voimansaannin turvaamiseksi. Palaneen pleikerirakennuksen pohjakerrokseen asennettiin h\u00f6yrykone, joka matalan veden aikaan tuotti voiman kehruu- ja kutomakoneisiin. H\u00f6yrykone py\u00f6ritti my\u00f6s generaattoria, josta saatiin s\u00e4hk\u00f6 tehtaan valaistukseen. P\u00e4\u00e4rakennukseen tuli entisen viiden kerroksen sijasta ainoastaan nelj\u00e4 kerrosta, ehk\u00e4p\u00e4 uusien koneiden vaatiman suuremman korkeuden vuoksi. Kun k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 lattiapinta-ala supistui ja koneiden lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvoi, ne asennettiin entist\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4s toisiaan.<\/p>\n\n\n\n
Kehruu- ja kutomakoneet saivat tarvitsemansa voiman tehtaan pohjakerroksessa olevista vesiturbiineista tai v\u00e4h\u00e4n veden aikaan h\u00f6yrykoneista. N\u00e4ist\u00e4 voima johdettiin kerrosten lattioissa olevien aukkojen l\u00e4pi hihnojen avulla kullekin karstaus-, kehruu- ja kutomakoneelle. Juuri voimahihna, lattiassa oleva aukko ja tilanahtaus koituvat Juho Vilhelmin kohtaloksi marraskuussa 1884.<\/p>\n\n\n\n Pellavatehtaaseen palon j\u00e4lkeen h\u00f6yryvoima-asemaan asennettu h\u00f6yrykone. Kuva, Koskesta syntynyt Tampella 125, Helsinki 1981.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\nTehtaan verstaanseppien teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli huoltaa ja \u00f6ljyt\u00e4 koneet sek\u00e4 vaihtaa rikkoutuneet osat toimiviin. Kaikki t\u00e4m\u00e4 tehtiin mahdollisuuksien mukaan koneita pys\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Siihen oli erilaisia syit\u00e4. Tehtaan palon j\u00e4lkeen tuotanto oli saatava nopeasti mahdollisimman suureksi. Kutojat tekiv\u00e4t ty\u00f6t\u00e4 urakkapalkalla, jossa ansio oli riippuvainen valmistuneiden kankaiden m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4, joten koneiden seisauttaminen olisi sy\u00f6nyt heid\u00e4n ansioitaan. Verstaansep\u00e4t olivat my\u00f6s tottuneet huoltamaan koneita niiden k\u00e4ydess\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
Onnettomuutta k\u00e4sitelleist\u00e4 lehtikirjoituksista ja Kustaavan j\u00e4lkeens\u00e4 j\u00e4tt\u00e4m\u00e4st\u00e4 kuvauksesta on mahdollista p\u00e4\u00e4tell\u00e4, mit\u00e4 Vilhelmille tuona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tapahtui. Muutamaa viikkoa aikaisemmin h\u00e4nen ty\u00f6toverinsa, Lehtonen nimelt\u00e4\u00e4n, oli ollut \u00f6ljy\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kutomakoneen vetopy\u00f6r\u00e4\u00e4 ja voimahihnaa, kun h\u00e4n j\u00e4i k\u00e4dest\u00e4\u00e4n kiinni. Vetopy\u00f6r\u00e4 murskasi h\u00e4nen sormensa ja peukalo katkesi. Lehtosen onnettomuuden j\u00e4lkeen Vilhelmi m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin tuohon \u00e4\u00e4rimm\u00e4ist\u00e4 tarkkuutta ja huolellisuutta vaativaan teht\u00e4v\u00e4\u00e4n. <\/p>\n\n\n\n
Perjantain 22. marraskuuta noin kello 4 iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 Vilhelmi oli \u00f6ljy\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kutomakonetta, kun h\u00e4n takertui voimahihnaan. Kertomukset siit\u00e4, mit\u00e4 seuraavaksi tapahtui, poikkeavat toisistaan. Lehtitietojen mukaan koneen vetopy\u00f6r\u00e4 murskasi miehen niin pahoin, ett\u00e4 h\u00e4net kannettiin lakanoilla lasarettiin. Tosin lehdet totesivat, ett\u00e4 aivan tarkkaan ei tiedet\u00e4, kuinka onnettomuus tapahtui. Kustaavan kertoman mukaan voimahihna tempaisi Vilhelmin lattian aukosta ja h\u00e4n putosi nelj\u00e4 kerrosta aina turbiinihuoneeseen asti loukaten pahasti p\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Aamulehti 22.11.1884<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\nOnnettomuuden j\u00e4lkeen Vihelmi kuljetettiin Nalkalan torin laidalla, kaupungin etel\u00e4osassa sijainneeseen yleiseen sairaalaan, jossa h\u00e4n kuoli kuusi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin, 29.11.1884, 43-vuotiaana. Kustaava j\u00e4i yksin nelj\u00e4n lapsensa kanssa, joista nuorin Hilda Aleksandra t\u00e4ytt\u00e4isi muutaman p\u00e4iv\u00e4n kuluttua kolme vuotta. Kustaava oli my\u00f6s viimeisill\u00e4\u00e4n raskaana.<\/p>\n\n\n\n
Kustaava ja Juho Vilhelmi Roosin j\u00e4lkipolvet<\/h4>\n\n\n\n <\/p>\n\n\nJVRoosinjalkelaiset<\/a>\n<\/p>\n\n\n\n
L\u00e4hteit\u00e4<\/h4>\n\n\n\n H\u00e4meenl\u00e4\u00e4nin henkikirjat 1848-1884.
Hevonen astelee verkkaisesti maantiet\u00e4 alam\u00e4keen, putkahtaa mets\u00e4reunasta kes\u00e4auringossa paistattelevien niittyjen ja peltotilkkujen lomaan, joiden laidoilla…<\/p>\n
Lue tarinaRosilan torppa sorinahteessa<\/span><\/a><\/div>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":626,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":true,"template":"","format":"standard","meta":{"_exactmetrics_skip_tracking":false,"_exactmetrics_sitenote_active":false,"_exactmetrics_sitenote_note":"","_exactmetrics_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[22,14,16,21,12,23,15,19],"class_list":["post-1194","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-non-classe","tag-koleera","tag-kyttala","tag-numerotorppa","tag-pellavatehdas","tag-roos","tag-rosila","tag-sorinahde","tag-tampere","excerpt","zoom","even","excerpt-0"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kippeemummo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1194","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kippeemummo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kippeemummo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kippeemummo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kippeemummo.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1194"}],"version-history":[{"count":110,"href":"https:\/\/kippeemummo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1194\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1408,"href":"https:\/\/kippeemummo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1194\/revisions\/1408"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kippeemummo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/626"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kippeemummo.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1194"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kippeemummo.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1194"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kippeemummo.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1194"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2019\/07\/RosilaPM1-1024x612.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/HK10002_474_v1.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/Tampere1863_v1-1024x693.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/Sorinsilta.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/Kaava1875_v1-1024x670.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/Tre1882_v2.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/TS9.9.1872kolera_v1.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/TS21.2.1882_v1.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/takka_v1-e1580133386118.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/kahvipr\u00e4nn\u00e4ri.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/HK10000_4763.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/Kehruusali_v1-1024x747.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/Kuvakaappaus-2019-12-20-13-52-29.png\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/HK19700422_18.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/USsudet8.2.1878_v1.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/pikkusilta-1_v1.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/H\u00f6yrykone_v1.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/Aamulehti22.111884.jpg\")