![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/museovirasto.3DC9E59F85F533318BA5658EE4DA5E5B_0_original_v1.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\nRisteyksess\u00e4, palovahti Sillmanin talon kohdalla Kustaava k\u00e4\u00e4ntyy ensin kaupunkiin p\u00e4in Uudelle maantielle, sitten ruokakauppias Wileniuksen talon nurkalta Hautausmaantiet\u00e4 m\u00e4ke\u00e4 yl\u00f6s kohti rautatien ylik\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4. Kohti Kytt\u00e4l\u00e4\u00e4 viett\u00e4v\u00e4ss\u00e4 rinteess\u00e4, pienen niittykaistaleen takana, aivan ratapihan reunassa on muutama m\u00f6kki, joiden ikkunoista pilkottaa valoa. Yhdess\u00e4 asuu vuokralaisena Juhon vanhin sisar Hedda tytt\u00e4rens\u00e4 Karoliina Vilhelmiinan kanssa, ja naapurissa on Sorinahteen poliisikonstaapelin Kustaa Laivosen talo. Heille pit\u00e4\u00e4 ilmoittaa Vilhelmin kuolemasta, mutta nyt hetki on liian my\u00f6h\u00e4inen ja lapsille t\u00e4ytyy saada tieto is\u00e4n kuolemasta ensin<\/p>\n\n\n\n
Kaasuvalopylv\u00e4\u00e4t valaisevat tiet\u00e4 ratapihan penkereeseen asti, sitten on selvitt\u00e4v\u00e4 omin silmin. Onneksi on hieman taivaanvaloa. Syksyn s\u00e4kkipime\u00e4ss\u00e4 olisi vaikeaa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jalansijoja ylik\u00e4yt\u00e4v\u00e4n j\u00e4lkeen rinteeseen nousevalla tiell\u00e4. Kuunsirpin ja t\u00e4htien loiste heijastuu tiistaina sataneesta lumesta sinert\u00e4en ahteen m\u00f6kit, niittypahaset, aseman, veturihallit ja makasiinit heikolla valollaan. Kustaava laskeutuu rautatien leikkauksen ylik\u00e4yt\u00e4v\u00e4lle. Asemalla Nikolainkaupungista juuri saapuneen junan veturi p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 sihisten h\u00f6yry\u00e4 ja savua pakkasilmaan. Edess\u00e4 jyrk\u00e4n rinteen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 laitimmaisen torpan valot tuikkivat vasten pime\u00e4\u00e4 Kalevanharjua. Siell\u00e4 odottavat Kustaavan tytt\u00e4ret Amanda, Ida, Maria ja Hilda \u00e4iti\u00e4\u00e4n saapuvaksi.<\/p>\n\n\n\n
Sorinahteen lesket<\/h4>\n\n\n\n
Vilhelmin tapaturma ja kuolema j\u00e4ttiv\u00e4t Kustaavan ja lapset pahaan ahdinkoon, mutta yksin h\u00e4n ei kohtalonsa kanssa ollut. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Sorinahteen parissa kymmeness\u00e4 talopahasessa ja m\u00f6kiss\u00e4 asui 1880-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 15 leske\u00e4 lapsineen. Leskist\u00e4 nuorin oli vasta 22 -vuotias eik\u00e4 vanhinkaan ollut t\u00e4ytt\u00e4nyt viitt\u00e4kymment\u00e4. Taudit ja Tampereen tehtaat veiv\u00e4t miehi\u00e4 ennenaikaiseen hautaan naisia useammin.<\/p>\n\n\n\n
Kaiken lis\u00e4ksi Kustaava oli miehens\u00e4 kuollessa viimeisill\u00e4\u00e4n raskaana. Poikalapsi syntyi runsas kuukausi is\u00e4ns\u00e4 kuoleman j\u00e4lkeen, 6. joulukuuta 1884. Pienokainen sai is\u00e4ns\u00e4 ja kymmenen vuotta aiemmin rokkoon kuolleen veljens\u00e4 mukaan nimekseen Juho Vilhelmi. Pojan syntym\u00e4 ja vasta kolmivuotias Hilda-tyt\u00e4r sitoivat Kustaavan kotiin, joten piianty\u00f6t tai pyykk\u00e4rinhommat eiv\u00e4t k\u00e4yneet laatuun. Monet lesket palasivat miehens\u00e4 kuoltua aikaisempiin t\u00f6ihins\u00e4 tehtaisiin elannon hankkimiseksi itselleen ja lapsilleen. Neliss\u00e4kymmeniss\u00e4 Kustaava oli kuitenkin liian vanha opettelemaan tehdasty\u00f6h\u00f6n, johon useimmat naiset saivat oppinsa jo lapsina. Pienimpi\u00e4 lapsia ei voinut my\u00f6sk\u00e4\u00e4n j\u00e4tt\u00e4\u00e4 oman onnensa nojaan, kun Maria oli p\u00e4iv\u00e4t alakoulussa ja isommat tyt\u00f6t joutuisivat t\u00f6ihin.<\/p>\n\n\n\n
Aivan osattomiksi leskeytyneet tehdasty\u00f6l\u00e4isten vaimot eiv\u00e4t Tampereella j\u00e4\u00e4neet, vaan tehtaiden kipu- ja el\u00e4kekassat maksoivat kuolemantapauksissa hautausavustusta ja pient\u00e4 el\u00e4kett\u00e4, jonka suuruus m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyi j\u00e4lkeen j\u00e4\u00e4neen perheen koon mukaa. Kustaavakin sai 12 markkaa arkkurahaa pellavatehtaan sairaus- ja el\u00e4kekassasta. El\u00e4kett\u00e4 tehdas maksoi Kustaavan lapsiluvun huomioiden ehk\u00e4 noin kahdesta nelj\u00e4\u00e4n markkaan viikossa. Ylimmill\u00e4\u00e4nkin se vastasi suunnilleen kolmatta osaa Vilhelmin palkasta, eik\u00e4 yksin riitt\u00e4nyt mitenk\u00e4\u00e4n edes jokap\u00e4iv\u00e4isiin menoihin.<\/p>\n\n\n\n Rosilan torppa j\u00e4i Kustaavalle. Vuoden 1885 henkikirjaan h\u00e4net merkittiin talonomistajaksi. H\u00e4n omisti kaupungin vuokratontilla numero 353 olevat rakennukset, mutta tontista oli maksettava kaupungille arenti eli vuokra. Vaarana oli nyt, ett\u00e4 Kustaava menett\u00e4\u00e4 torpan. Kaupungin ankarassa asuntopulassa ty\u00f6t\u00e4 vailla oleva perhe olisi tuskin l\u00f6yt\u00e4nyt uutta asuinsijaa. Torpan menetys olisi tiennyt perheen hajoamista ja vaivaishoidon piiriin joutumista. Lapset olisivat p\u00e4\u00e4tyneet lastenkotiin, josta heid\u00e4t olisi huutokaupattu halvinta maksua vastaan el\u00e4teiksi. Kun maaseudulta Tampereelle tultiin huutolaisia hakemaan pitkienkin matkojen takaa, lapset olisivat saattanet joutua et\u00e4\u00e4lle toisistaan ja \u00e4idist\u00e4\u00e4n. Lis\u00e4ksi olisi tullut kaupatuksi tulemisen n\u00f6yryytys, kun lapset yksi kerrallaan esitelt\u00e4isiin el\u00e4ttej\u00e4 huutamaan saapuneelle v\u00e4elle. <\/p>\n\n\n\n Talven Kustaava kitkutteli jotenkin, mutta kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1885 h\u00e4nen oli pakko hakea ratkaisua tontinvuokra-asiaan, koska vuokra oli maksettava viimeist\u00e4\u00e4n hein\u00e4kuussa. Toukokuun alussa Kustaava l\u00e4hetti Tampereen kaupungin valtuusmiehille anomuksen tontin vuokran alentamisesta tai poistamisesta kokonaan kyseiselt\u00e4 vuodelta. Kustaaava kuvasi tilannettaan seuraavasti:<\/p>\n\n\n\n \u201dKoska mieheni pellavatehtaan ty\u00f6l\u00e4inen Johan Wilhelm Roos menneen vuoden marraskuussa putosi pellavakehr\u00e4\u00e4m\u00f6ll\u00e4 nelj\u00e4nnest\u00e4 kerroksesta ensimm\u00e4iseen sill\u00e4 seurauksella, ett\u00e4 h\u00e4n nelj\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin kuoli paikallisessa sairaalassa j\u00e4tt\u00e4en j\u00e4lkeens\u00e4 minut ja nelj\u00e4 lasta, viidennen lapsen synnytin pian sen j\u00e4lkeen joulukuun kuudentena, n\u00e4en itseni kykenem\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi maksamaan kaupungille vuokraa Kytt\u00e4l\u00e4ss\u00e4 sijaitsevasta tontista numero 353, mink\u00e4 seurauksena asumiseni kodissa on tullut ep\u00e4varmaksi, varsinkin kun olen t\u00e4ss\u00e4 tilanteessa joutunut olemaan kotona, kuten lapsenikin, vanhinta lukuun ottamatta, joka on ollut tehtaassa kahdeksan tuntia p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4, en ole pystynyt ansaitsemaan mit\u00e4\u00e4n, josta syyst\u00e4 uskallan n\u00f6yrimm\u00e4sti anoa herroilta kaupunginvaltuusmiehilt\u00e4 tulla vapautetuksi vuokrasta sanotulle vuodelle, tai ainakin saada siihen alennusta; vuokra tekee 22 markkaa 40 penni\u00e4 vuodessa, jota ehdotan yritt\u00e4v\u00e4ni kykyni mukaan vuosittain maksaa, mink\u00e4 toivon voivani tehd\u00e4 paremmin sitten kun lapseni ovat kasvaneet isommiksi, ett\u00e4 voin tehd\u00e4 jotain ty\u00f6t\u00e4, mik\u00e4 kannattaa paremmin kuin kototy\u00f6t. Toivoen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 anomukseni tule hyv\u00e4ksytyksi, Tampereella 16. toukokuuta 1885. Korkeasti kunnioittaen Kustaava Roos, pellavatehtaanty\u00f6l\u00e4isenleski, tontti No 353, Kytt\u00e4l\u00e4n kaupunginosa.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n Toukokuun lopulla kaupunginvaltuusmiehet siirsiv\u00e4t Kustaavan anomuksen valmistelutoimikunnan selvitett\u00e4v\u00e4ksi, josta se palasi valtuusmiesten kokoukseen kes\u00e4kuun lopulla. Silloin valtuusmiehet katsoivat valmistelutoimikunnan esityksen mukaisesti, ett\u00e4 asia kuului kaupungin rahatoimikamarille, joka saisi menetell\u00e4 anomuksen suhteen haluamallaan tavalla. N\u00e4in aika tontinvuokran er\u00e4\u00e4ntymiseen kului umpeen. Kun rahatoimikamari viel\u00e4 katsoi, ett\u00e4 asia kuului pikemminkin vaivaishoidon kontolle, seikka, jonka Kustaava oli erityisesti tahtonut v\u00e4ltt\u00e4\u00e4, ja j\u00e4tti asian p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, tuli anomus k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 hyl\u00e4tyksi.<\/p>\n\n\n\n Kaupungin pense\u00e4\u00e4n ja v\u00e4lttelev\u00e4\u00e4n suhtautumiseen lienee ollut useita eri syit\u00e4. Kosken it\u00e4rannan osto Hatanp\u00e4\u00e4n kartanolta ja liitos Tampereen kaupunkiin vuonna 1877 oli aiheuttanut kitkaa kaupunkilaisten ja liitosalueiden asukkaiden v\u00e4lill\u00e4. Kaupunkilaiset katsoivat, ett\u00e4 kauppa oli tullut aivan liian kalliiksi, mink\u00e4 lis\u00e4ksi uudet kaupunkilaiset aiheuttivat pelkki\u00e4 kustannuksia ja ep\u00e4j\u00e4rjestyst\u00e4 ja vaivaisiakin oli tullut kaupungin yll\u00e4pidett\u00e4v\u00e4ksi iso joukko. Kun kaupunki oli heti liitoksen j\u00e4lkeen nostanut tontinvuokria tuntuvasti, eik\u00e4 suuremmin ryhtynyt parantamaan elinoloja kosken it\u00e4puolella, vaikka tehtaalaiset maksoivat verojakin, kokivat kosken it\u00e4puolen asukkaat joutuneensa kaupungin maksumiehiksi varsinkin, kun kaupungilla samanaikaisesti oli meneill\u00e4\u00e4n suuria rakennushankkeita, kuten kosken ylitt\u00e4v\u00e4n uuden sillan ja kauppatorin laitaan nousevan raatihuoneen rakentaminen. Vuonna 1882 kaupunki sent\u00e4\u00e4n hankki 100 uutta katulyhty\u00e4 Sorinahteeseen pime\u00e4ll\u00e4 ja liukkaalla kelill\u00e4 vaarallisiksi muuttuvia katupahasia valaisemaan.<\/p>\n\n\n\n Taustalla oli my\u00f6s kysymys Kytt\u00e4l\u00e4n, Sorinahteen ja Erkkil\u00e4n numerotorppareiden kohtalosta l\u00e4hitulevaisuudessa. Liitosvuonna 1877 Tammerkosken it\u00e4puolelle oli valmistunut uusi asemakaava, jonka toteuttaminen edellytti vanhojen torppien, t\u00f6llien ja m\u00f6kkien purkamista uusien kaupunkitalojen ja katujen tielt\u00e4. Uusien tonttien myynnill\u00e4 oli tarkoitus kuitata kaupungin ottama laina kosken it\u00e4puolisten maiden ostamiseksi. Asia oli mittasuhteiltaan valtava, koska alueella asui noin 6000 ihmist\u00e4 eli vajaat puolet kaupungin asukasm\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4, suurimmaksi osaksi tehtaiden ty\u00f6l\u00e4isi\u00e4. N\u00e4ille uuden asemankaavan mukaisten tonttien hinnat olivat aivan liian kalliita, joten heid\u00e4t oli saatava aikaa my\u00f6den muuttamaan muualle. Kerralla se ei onnistunut. Kun tehtaat tarvitsivat ty\u00f6l\u00e4isens\u00e4 ja n\u00e4m\u00e4 asuinpaikan, suunnitelmat kosken it\u00e4rannan osalta jumiutuivat. N\u00e4ist\u00e4 syist\u00e4 kaupunki oli uusinut tontinvuokrasopimukset viidentoista vuoden ajaksi heti alueliitoksen j\u00e4lkeen. N\u00e4in my\u00f6s Kustaavalla oli, ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa torpan historiassa, paperille kirjattu vuoteen 1892 ulottuva arenti Rosilan torpan tontista. <\/p>\n\n\n\n H\u00e4\u00e4t\u00f6uhka ei suoranaisesti koskenut Rosilan torppaa, koska se sijaitsi Sorinahteessa rautatien it\u00e4puolella ja tontti No. 353 s\u00e4ilyisi uuden kaavan toteutuessakin. Tontinvuokrista kertyi kuitenkin kaupungille merkitt\u00e4v\u00e4sti tuloja. Kun kaupunki ei saanut rahaa uuden asemakaavan mukaisten tonttien myynnist\u00e4 ennakoidulla tavalla, paikkasivat vuokratulot t\u00e4t\u00e4 tulonl\u00e4hdett\u00e4 pitk\u00e4lle 1890-luvulle saakka, jolloin uuden Kytt\u00e4l\u00e4n rakentaminen varsinaisesti k\u00e4ynnistyi. Siihen saakka kaupunki piti tiukasti kiinni vuokratuloistaan. <\/p>\n\n\n\n Kosken it\u00e4puolen numerotorpparit puolestaan luopuivat asumuksistaan ainoastaan pakon edess\u00e4, joten torppien omistajat vaihtuivat harvakseltaan, joko arentin siirtona tai huutokaupassa. Kaupungin rahatoimikamarin luvalla oli mahdollista siirt\u00e4\u00e4 vuokraoikeus toiselle, esimerkiksi vanhemmilta jollekulle lapsista. N\u00e4in torppa saatiin s\u00e4ilym\u00e4\u00e4n samassa perheess\u00e4. Jos arentia ei maksanut saattoi edess\u00e4 olla huutokauppa, joko vapaaehtoinen tai ns. ry\u00f6st\u00f6huutokauppa, jossa vuokraoikeus myytiin ja samalla saatettiin kaupata my\u00f6s rakennukset r\u00e4stien kattamiseksi. <\/p>\n\n\n\n Kustaavan anomus osui siis kaupungin kannalta arkaan paikkaan. Kaupunki ei aikonut luopua tontinvuokratulostaan edes lesken ahdingon edess\u00e4, mutta pyrki samalla v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n tunteiden nostatuksen, koska kosken it\u00e4puolen asukkaat olivat jo ryhtyneet puolustamaan asiaansa uusina kaupunkilaisina, ehk\u00e4 ensimm\u00e4isin\u00e4 koko maan historiassa. Kaupunginisien kannalta oli siis k\u00e4tevint\u00e4 haudata Kustaavan anomus hiljaisesti byrokratiaan.<\/p>\n\n\n\n Kustaava ei kutenkaan menett\u00e4nyt Rosilan torppaa. Muistitiedon mukaan Vilhelmin veljet tulivat apuun ja Kustaava sai tontinvuokran maksettua. Kaikki Kustaavan viisi lankoa olivat tuohon aikaan t\u00f6iss\u00e4 Finlaysonin puuvillatehtaan eri osastoilla. Veljeksist\u00e4 nuorin Viktor asui vuokralaisena Fredrik Dalgrenin torpassa, Sorinahteen alarinteess\u00e4, uuden Vaasanradan rautatiesillan katveessa, Lemp\u00e4\u00e4l\u00e4\u00e4n johtavan tien varressa. Vihtori oli mennyt naimisiin Dalgrenin tytt\u00e4ren, Kustaava Karoliinan kanssa, joka toisen nimens\u00e4 mukaisesti tunnettiin Karoliina Roosina. Viktorilla ja h\u00e4nen vaimollaan oli nelj\u00e4 suunnilleen Kustaavan nuorimmaisten ik\u00e4ist\u00e4 lasta. Serkuksista oli varmasti seuraa toisilleen ja Karoliinasta tukea Kustaavalle n\u00e4in\u00e4 vaikeina aikoina.<\/p>\n\n\n\n Kun asunnon s\u00e4ilymisest\u00e4 tuli varmuus, alkoi tulevaisuus muutoinkin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Kustaavalle hieman valoisammalta. Henkiverosta, joka 16-63 vuotiailta naisilta oli markan vuodessa, Kustaava vapautettiin kahdelta seuraavalta vuodelta. Veroa ei tarvinnut maksaa sen, jolla oli v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kolme alle kymmenenvuotiasta lasta tai viisi alle 16-vuotiasta lasta. Vero tuli maksuun vuonna 1887, kun Amanda oli t\u00e4ytt\u00e4nyt 16 ja Maria 10 vuotta. Silloin maksajia oli perheess\u00e4 jo kaksi, koska my\u00f6s Amanda joutui verolle. Kustaavasta oli tullut kaupungin kirjoissa talonomistaja.<\/p>\n\n\n\n Kuten Kustaavan\nanomuksesta n\u00e4kyy, h\u00e4nen vanhin tytt\u00e4rens\u00e4 Amanda Josefiina oli\njo ansioty\u00f6ss\u00e4. H\u00e4n oli mennyt Finlaysonin puuvillatehtaaseen\njoulukuussa 1883 vain kolmetoistavuotiaana is\u00e4ns\u00e4 viel\u00e4 el\u00e4ess\u00e4.\n Aivan tuntemattomien joukkoon Amanda ei pumpulitehtaalla joutunut.\nViiden jo mainitun sed\u00e4n lis\u00e4ksi Amandan t\u00e4dit Hedda ja Karoliina\nVilhelmiina, sek\u00e4 Heddan tyt\u00e4r niin ik\u00e4\u00e4n Karoliina Vilhelmiina\nty\u00f6skenteliv\u00e4t jo Finlaysonilla, jonka kehruuosastolla Amandalta\nvier\u00e4hti seuraavat 26 vuotta.<\/p>\n\n\n\n Kustaavan kaupungin valtuusmiehille j\u00e4tt\u00e4m\u00e4st\u00e4 anomuksesta k\u00e4y my\u00f6s ilmi, ett\u00e4 Amanda teki normaalia lyhyemp\u00e4\u00e4 ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4\u00e4, mik\u00e4 johtui siit\u00e4, ett\u00e4 vuoden 1879 elinkeinolaki oli rajoittanut alle 15-vuotiaiden lasten ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n kahdeksaan tuntiin ja kielt\u00e4nyt teett\u00e4m\u00e4st\u00e4 heill\u00e4 y\u00f6ty\u00f6t\u00e4 ilman erillist\u00e4 lupaa, vaikka tehtaat rikkoivat m\u00e4\u00e4r\u00e4yst\u00e4 yleisesti. Palkka oli aluksi noin kolmanneksen t\u00e4ydest\u00e4 palkasta, ja kun kahden, kolmen vuoden kuluttua Amanda oli t\u00e4ysin oppinut ja p\u00e4\u00e4si puolplikaksi, maksoi puuvillatehdas h\u00e4nelle palkkaa kuusi, seitsem\u00e4n markkaa viikossa. Se oli noin puolet miesten viikkoansiosta.<\/p>\n\n\n\n Kun Amanda oli\np\u00e4\u00e4syt leiv\u00e4nsyrj\u00e4\u00e4n kiinni, merkittiin h\u00e4net jo vuonna 1886\nhenkikirjaan Kustaavan hyyryl\u00e4iseksi. Muistakin vuokralaisista olisi\nKustaava lis\u00e4tuloja saanut. Monet Kytt\u00e4l\u00e4n m\u00f6keist\u00e4 olivat\ntupaten t\u00e4ynn\u00e4 asujia, ja olihan Rosilassakin aikaisemmin\nvuokralaisia pidetty. Ehk\u00e4p\u00e4 pienten lasten vuoksi Kustaava ei\nkuitenkaan muita vuokravieraita ottanut.<\/p>\n\n\n\n Iida j\u00e4i kotiin, koska ei ik\u00e4ns\u00e4 puolesta viel\u00e4 12-vuotiaana kelvannut tehtaaseen, ja \u00e4idin oli etsitt\u00e4v\u00e4 satunnaisia ansioita vaikkapa vieraiden pyykinpesusta perheens\u00e4 hengenpitimiksi. N\u00e4in syntyi naisten talous, joka maaseutuolosuhteissa olisi ollut mahdoton, mutta jolle 1880-luvun loppupuolen teollistuva kaupunki tarjosi niukan selviytymismahdollisuuden. <\/p>\n\n\n\n Kustaavan tytt\u00e4rist\u00e4 vanhin, Amanda k\u00e4vi yhden luokan Pellavatehtaan omaa koulua, koska h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 oli tehtaalla t\u00f6iss\u00e4. Tehtaan ty\u00f6l\u00e4iset pitiv\u00e4t velvollisuutenaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 lapsiaan tehtaan koulussa. Se oli perustettu jo vuonna 1860 ja toimi aluksi tehtaan verstaan yl\u00e4puolella sijanneessa huoneessa, aivan Juhon ty\u00f6paikan vieress\u00e4. Vuonna 1872 koulu siirtyi l\u00e4heiselle, tehtaan muurien sis\u00e4puolella sijainneelle Masunninm\u00e4elle pystytettyyn koulurakennukseen, johon avattiin my\u00f6s lainakirjasto. Samana syksyn\u00e4 aloitti my\u00f6s ensimm\u00e4inen kunnallinen kansakoulu toimintansa kantakaupungissa, kosken l\u00e4nsipuolella. Aivan ongelmitta ei uuden koulurakennuksen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notto sujunut. Talvella N\u00e4sij\u00e4rven yli puhaltava viima kylmensi hataran hirsirakennuksen luokkahuoneet niin, ett\u00e4 koulua oli k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 p\u00e4\u00e4llysvaatteet p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Asia ei ollut mitenk\u00e4\u00e4n poikkeuksellinen Tampereella toimintansa aloittaneessa kansakouluissakaan. Joillekin opettajille maksettiin kipurahaa talvikuukausilta luokkahuoneiden kylmyyden vuoksi.<\/p>\n\n\n\n Vuonna 1868\nPellavatehtaan koulun opettajaksi oli valittu Antti Tervo, Kainuun\nk\u00f6yhist\u00e4 oloista ponnistanut suomalaisuusmies, josta tuli\nensimm\u00e4inen seminaarin k\u00e4ynyt kansakoulunopettaja Tampereella.\nTervo nykyaikaisti opetusta, jota annettiin suomen kielell\u00e4,\ntyt\u00f6ille ja pojille omissa luokissaan. Opetus pohjautui nyt\nopettajan ohjaukseen, kun aikaisemmin vallitsevana oli ollut\nlateraalikoulujen mallin mukainen opetus, jossa vanhemmat oppilaat\nopettivat nuorempia. Tytt\u00f6puolen opettajana toimi vuodesta 1869\nl\u00e4htien Jyv\u00e4skyl\u00e4n seminaarista vasta valmistunut Johanna\nHackstedt, papintyt\u00e4r Vesilahdelta. Amandan k\u00e4ym\u00e4ll\u00e4\nensimm\u00e4isell\u00e4 luokalla luettiin katekismusta ja raamatunhistoriaa,\nharjoitettiin laskentoa, sis\u00e4lukua ja kirjoitusta. Pellavatehtaan\nkoulussa oli koulusalien v\u00e4liss\u00e4 my\u00f6s kapea tila, jos\nvoimisteltiin ja jossa lainakirjasto sijaitsi.<\/p>\n\n\n\n Amandan nuorempi sisko Iida meni kansakouluun yhdeks\u00e4nvuotiaana syksyll\u00e4 1882, jolloin kaupunki avasi Erkkil\u00e4n tilan entiseen p\u00e4\u00e4rakennukseen kaksiluokkaisen alakoulun, mik\u00e4 kohensi huomattavasti Tammerkosken it\u00e4isen puolen kouluoloja. Historioitsijan mukaan kivenheiton p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Pikkusillasta sijainnut koulurakennus oli \u201dsuhteellisen terveellisell\u00e4 paikalla, Kytt\u00e4l\u00e4n olosuhteisiin n\u00e4hden\u201d. Sen kujat olivat syksyisin niin rapakkoisia, etteiv\u00e4t opettajat ja oppilaat tahtoneet aina Erkkil\u00e4n kouluunkaan p\u00e4\u00e4st\u00e4. Oppilaita kouluun tuli kuitenkin heti niin paljon, ett\u00e4 sit\u00e4 k\u00e4ytiin kahdessa lukuvuorossa, kaksikymment\u00e4 tuntia viikossa vuoroa kohden.<\/p>\n\n\n\n Iida menestyi\nkoulussa alaluokilla hyvin. Erityisesti sujui lukeminen, josta\ntodistukseen tuli numeroksi yhdeks\u00e4n. Kahdeksikon Ida sai biblian\nhistoriassa ja katekismossa. Kirjoituksessa, joka k\u00e4sitti\nkaunokirjoituksen, oli numero seitsem\u00e4n ja laskennossa kutonen.\nErityisen hankalia n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olleen laulanto ja k\u00e4sity\u00f6t.\nMolemmista Iida sai vitosen. Kun vain tyt\u00f6ille alaluokilla opetetut\nk\u00e4sity\u00f6t, jossa ensimm\u00e4isell\u00e4 luokalla ohjelmassa oli mm.\nkutomista ja ompelua, osoittautuivat pienille lapsille hankalaksi,\nsiirsikin kaupunki niiden aloituksen ylemmille luokille.<\/p>\n\n\n\n Koulussa menestyminen edellytti l\u00e4ksyjen osaamista sujuvasti niiden sis\u00e4lt\u00f6 toistaen, tai kuten katekismuksessa, ulkoa opittuna. Kuvaannossa eli piirustuksessa k\u00e4ytettiin saksalaisia kaavamalleja, joiden pohjalta, pisteit\u00e4 yhdistelm\u00e4ll\u00e4 oppilaat saivat aikaan kuvia kasvoista, kokonaisista ihmisist\u00e4 ja el\u00e4imist\u00e4. Laulussa painopiste oli virsien opettelussa, mutta my\u00f6s joitakin lastenlauluja opeteltiin.<\/p>\n\n\n\n Is\u00e4n kuoleman j\u00e4lkeen Iidan oli vaikea keskitty\u00e4 kouluk\u00e4yntiin, mik\u00e4 n\u00e4kyi koulumenestyksess\u00e4, mutta saattoi asiaan vaikuttaa my\u00f6s siirtyminen yl\u00e4koulun ensimm\u00e4iselle luokalle kosken l\u00e4nsipuolelle. Ahkeruuden ja tarkkaavaisuuden numerot laskivat, uskonnon molemmat numerot romahtivat vitoseen, muutkin numerot k\u00e4rsiv\u00e4t. Erityisen vaikeaa Iidalla oli vasta kolmannelta luokalta alkaneissa oppiaineissa, joista pohjanoteeraus, kolmonen tuli maantiedossa. Toukokuun lopussa 1885 Iida erosi koulusta.<\/p>\n\n\n\n Koko 1880-luvun kansakoulu Tampereella laajeni, luokkatasoja tuli lis\u00e4\u00e4, kun kouluk\u00e4ynnin suosio kasvoi. Mit\u00e4\u00e4n yleist\u00e4 oppivelvollisuutta ei tuohon aikaan ollut olemassa. Vuonna 1879 oli alle 12-vuotiaiden lasten tehdasty\u00f6 kielletty, joten koulu oli heille luonnollinen vaihtoehto, vaikka ty\u00f6t\u00e4 heille oli tehtaiden ulkopuolellakin tarjolla. Vuosikymmenen kuluessa vaadittiin yh\u00e4 painokkaammin tehtaisiin t\u00f6ihin tulevilta vanhemmilta lapsilta luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa. Vuonna 1889 vaade kirjattiin senaatin antamaan asetukseen muodossa, ett\u00e4 niille alle viisitoistavuotiaille tehtaan ty\u00f6l\u00e4isille, joilta kyseiset taidot puuttuivat, oli j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4 opetusta, mink\u00e4 seurauksena syntyi tehtaalaiskoulu. Paitsi tehtaisiin tarjosi koulunk\u00e4ynti tien my\u00f6s muihin ammatteihin, mik\u00e4 sitten toteutuikin Kustaavan kahden nuoremmat tytt\u00e4ren, Marian ja Hildan kohdalla.<\/p>\n\n\n\n Idan nuorempi sisar Maria, jota my\u00f6s Marriiksi kutsuttiin, meni seitsem\u00e4n vuotiaana syksyll\u00e4 1883 Erkkil\u00e4n kouluun, jossa Ida tuolloin oli alakoulun toisella luokalla. Kahta vuotta my\u00f6hemmin Maria siirtyi yl\u00e4kouluun Tammerkosken l\u00e4nsipuolelle. Ehk\u00e4 kodin murheet painoivat my\u00f6s Mariaa, koska ahkeruus ja tarkkaavaisuus eiv\u00e4t tahtoneet riitt\u00e4\u00e4 kouluk\u00e4yntiin yl\u00e4koulun ensimm\u00e4isell\u00e4 luokalla. Uskonnon molemmat aineet, laskento, maantieto ja piirustus sujuivat alakanttiin, vain viitosen arvoisesti. Sen sijaan lukeminen, kaunokirjoitus ja voimistelu olivat paremmalla tolalla, samoin kuin k\u00e4sity\u00f6t.<\/p>\n\n\n\n Syksyst\u00e4 1887 Marian numerot alkoivat kohentua. Ainoa vitonen tuli katekismuksesta. K\u00e4sit\u00f6iss\u00e4, jossa teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 opetussuunnitelman mukaan oli naisten sukkien kutominen ja naisten paidan ompelu, numero oli jo kahdeksan. Tosin aina ei eteneminen opetussuunnitelman mukaan onnistunut, koska oppilaat toivat k\u00e4sity\u00f6tarpeet kotoaan, kuka mit\u00e4kin mukaansa sai. Seuraavana vuonna, kolmannella luokalla oppilaat valmistivat miesten paidan ja naisten housut. Yl\u00e4koulun viimeisell\u00e4 luokalla teht\u00e4v\u00e4ksi annettiin naisten liivit, jotka tuli piirt\u00e4\u00e4, leikata ja ommella, sek\u00e4 parsimista paikkaamista ja sukkien kudontaa. Kun k\u00e4sity\u00f6t sujuivat Marialta, ryhtyi h\u00e4n koulusta p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1889, kolmetoista t\u00e4ytetty\u00e4\u00e4n ompelijaksi. Samalla Mariasta tuli sisarussarjasta ensimm\u00e4inen koko kuusiluokkaisen kansakoulun k\u00e4ynyt lapsi. <\/p>\n\n\n\n Iida meni vuonna 1886 pellavatehtaan kehruuosastolle t\u00f6ihin, samaan rakennukseen, jossa h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 oli kohtalokkaalla tavalla pudonnut vain runsas vuosi aikaisemmin. H\u00e4n oli edellisen\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 ohittanut tehdasty\u00f6h\u00f6n vaadittavan 12 vuoden i\u00e4n. Ty\u00f6vuosia pellavatehtaalla Iidalle kertyykin sitten nelisenkymment\u00e4. Vuonna 1890 Iida merkittiin henkikirjaan Kustaavan vuokralaiseksi ja tuli samalla verovelvolliseksi.<\/p>\n\n\n\n Kun Iida meni\nt\u00f6ihin, Hildan koulun aloitus viiv\u00e4styi, koska Kustaava lienee\ntarvinnut kaitsijaa pienelle Juho-pojalle. Sitten kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1888\nKustaava ja tytt\u00e4ri\u00e4 kohtasi uusi murhen\u00e4ytelm\u00e4. Nelj\u00e4tt\u00e4\nik\u00e4vuottaan k\u00e4yv\u00e4 Juho Vilhelmi sairastui ja kuoli toukokuun\nkymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Kuoleman aiheuttajaksi merkittiin\nsuonenveto, melko yleinen taaperoik\u00e4isten kuolinsyy tuohon aikaan.\nSen aiheutti rukiin loissieni, torajyv\u00e4, jonka sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4t myrkyt\nsaattoivat aiheuttaa kuolioita raajoissa, yleist\u00e4 sekavuutta,\nhallusinaatioita, kouristuksia ja pienill\u00e4 lapsilla lamauttivat\nhengityksen. Huonosti puhdistetussa leip\u00e4rukiissa saattoi olla jopa\nkymmenesosa torajyv\u00e4\u00e4, mik\u00e4 sitten aiheutti leip\u00e4\u00e4 sy\u00f6vien\nlasten kuolemia.<\/p>\n\n\n\n Pikku-Juhon\nsurullisen kuoleman j\u00e4lkeen Hilda aloitti koulun syksyll\u00e4 1889\nl\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 yhdeks\u00e4\u00e4 ik\u00e4vuottaan. Erkkil\u00e4n alakoulua k\u00e4ynyt\nHilda oli hyv\u00e4k\u00e4yt\u00f6ksinen, ahkera ja tunnollinen oppilas. Kun\nkaikki numerot olivat seitsem\u00e4st\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in, Hilda kuului luokan\nparhaiden oppilaiden joukkoon. Yl\u00e4koulua ei kosken it\u00e4puolella\nviel\u00e4 ollut, joten syksyst\u00e4 1891 alkoi koulumatka kulkea\nH\u00e4meensillan yli kosken l\u00e4nsipuolelle, todenn\u00e4k\u00f6isimmin ns.\nAlakouluun. \n<\/p>\n\n\n\n Suomalainen reaalikoulu oli vastik\u00e4\u00e4n muuttanut Satamakadun ja L\u00e4ntisen puistokadun eli nykyisen H\u00e4meenpuiston kulmassa sijainneesta koulurakennuksesta Aleksanterin kirkon viereen uuteen tiilirakennukseen ja muuttunut Reaalilyseoksi. N\u00e4in kansakoulun k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n vapautunutta rakennusta alettiin kutsua Alakouluksi ja siihen sijoitettiin koko yl\u00e4koulun nelj\u00e4st\u00e4 tytt\u00f6luokasta kolme.<\/p>\n\n\n\n Koulutunteja yl\u00e4koulussa oli luokkatasosta riippuen 28-30 yhteens\u00e4 kahdessatoista eri oppiaineessa: uskonoppi, \u00e4idinkieli, kirjoitus, maantieto, Suomen ja yleinen historia, luvunlasku, mittausoppi, luonnontieto, kuvaanto, laulu, voimistelu ja k\u00e4sity\u00f6t. Hildan yl\u00e4koulu venyi viisivuotiseksi, koska h\u00e4n oli poissa kev\u00e4tlukukauden 1893, ehk\u00e4p\u00e4 jonkin sairauden takia. Noina aikoina esimerkiksi tulirokko edellytti puolentoista kuukauden lepoa, jolloin yksi lukukausi saattoi menn\u00e4 kokonaan pilalle. Seuraavana syksyn\u00e4 Hilda k\u00e4vi toistamiseen toisen luokan syyslukukauden, mink\u00e4 seurauksena yl\u00e4kouluun siirtymisen j\u00e4lkeen hieman laskeneet arvosanat nousivat luokan k\u00e4rkip\u00e4\u00e4h\u00e4n. Seuraavatkin vuodet sujuivat my\u00f6s hyvin ja Hilda sai p\u00e4\u00e4st\u00f6todistuksen yl\u00e4koulusta toukokuun lopussa vuonna 1896.<\/p>\n\n\n\n Numeroiden\nperusteella Hildan suosikkiaine oli \u00e4idinkieli, koska lukemisessa ja\nkaunokirjoituksessa arvosana oli luokalta toiselle yhdeks\u00e4n. My\u00f6s\nvoimistelu ja k\u00e4sity\u00f6t sujuivat hienosti. Sen sijaan laskento ja\nmittausoppi tuottivat Hildalle enemm\u00e4n p\u00e4\u00e4nvaivaa, vaikka niiss\u00e4\narvosanana viisi olikin aika yleinen h\u00e4nen oppilastovereillaankin.\nArvosanoihin saattoi vaikuttaa my\u00f6s se, ett\u00e4 yl\u00e4koulussa kullakin\naineella oli omat opettajansa, ja n\u00e4ill\u00e4 omat arviointiperusteensa.<\/p>\n\n\n\n Kauppias Tuomas Leander rakennutti kaupungin ensimm\u00e4isen pesulaitoksen kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 vuonna 1885 Tammerkosken it\u00e4t\u00f6rm\u00e4lle, Sorinahteen alapuolelle, Ratinan notkelmaan. Tampereen Sanomat kuvaili suunnitelmaa kirjoittamalla, ett\u00e4 \u201daiotaan pesulaitos rakentaa siten, ett\u00e4 vaatteiden sotkeminen ja huuhtominen toimitetaan sis\u00e4ll\u00e4 huoneessa, joten siis kartetaan tuo ihmisr\u00e4\u00e4kk\u00e4ykselt\u00e4 tuntuva vaateiden huuhtominen ulkona avannolla talvisin\u201d. Laitoksesta tuli maksullinen, koska omistaja lupasi, ett\u00e4 mik\u00e4li se tulee kannattamaan yhdist\u00e4\u00e4 omistaja siihen \u201dh\u00f6yryll\u00e4 k\u00e4yv\u00e4\u00e4n vedenottokoneen, josta lupaa ilmaiseksi vett\u00e4 tulipalon sattuessa\u201d. Pyykk\u00e4reiden ammattikunnalla, piioille ja yleens\u00e4kin vaimov\u00e4elle, joka joutui k\u00e4sipelill\u00e4 pesuhommat hoitamaan, pyykkihuoneen tulo tiesi pient\u00e4 helpotusta ankariin ty\u00f6olosuhteisiin.Kuva<\/p>\n\n\n\n Pesij\u00e4tt\u00e4rien tai pyykk\u00e4reiden ammattikunta on yksi niist\u00e4 lukuisista, joita kaupunkiin oli syntynyt tehdasty\u00f6- ja k\u00e4sity\u00f6ammattien ohelle teollistumisen seurauksena. Se tiesi lis\u00e4ansioita ty\u00f6l\u00e4isperheille ja kuten Kustaavan tapauksessa, mahdollisti itsen\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n vailla elannon turvaavaa aviomiest\u00e4. Vaikka pyykk\u00e4rit eiv\u00e4t ansioistaan veroja maksaneetkaan, my\u00f6s kaupungin n\u00e4k\u00f6kulmasta t\u00e4llainen ty\u00f6 oli edullista, ainakin niin kauan, kuin se ei edellytt\u00e4nyt silt\u00e4 suurempia investointeja. Ansiot pitiv\u00e4t nimitt\u00e4in k\u00f6yh\u00e4t poissa kaupungin kukkarolta. Juuri t\u00e4ll\u00e4 perusteltiin my\u00f6s pesulaitoksen perustamislupaa. Kun pyykkimuijat pysyiv\u00e4t paremmin tervein\u00e4, he rasittivat v\u00e4hemm\u00e4n kaupungin vaivaiskassaa. Pesulaitos lupaili siis pyykk\u00e4reille helpotusta koviin ty\u00f6oloihin. <\/p>\n\n\n\n Raskasta hommaa pyykinpesu oli, kovuudeltaan aivan miesten mets\u00e4- tai maat\u00f6iden luokkaa. Ensin pyykit t\u00e4ytyi vied\u00e4 k\u00e4sirattailla tai kelkalla pesupaikalle, saunaan tai niin kuin Sorinahteesta, jossa oli huonosti kaivovett\u00e4, kosken rantaan. Kuivien pyykkien kanssa alam\u00e4keen ehk\u00e4 viel\u00e4 menetteli, mutta raskaiden m\u00e4rkien pyykkien kanssa paluu oli raskasta, varsinkin, kun tie oli usein huonossa kunnossa. Sorinahteelaiset vaativat jo talvella 1884 kaupunkia rakentamaan uuden, alas Ratinanlahteen kulkevan tien, koska asujat kantoivat sielt\u00e4 vett\u00e4 m\u00f6kkeihins\u00e4, mutta kaupungin rahatoimikammari ei uutta vesitiet\u00e4 suostunut rakentamaan. \u201dSaavat sorinm\u00e4kel\u00e4iset tyyty\u00e4 vanhaan tiehens\u00e4 ja talsia kurassa ja liassa niin kuin ennenkin\u201d,<\/em> kuten nimimerkki Ohhoh!<\/em> Tampereen Sanomissa p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4 kommentoi.<\/p>\n\n\n\n Pyykki pestiin pesulaitoksessa, jossa saattoi olla suuri pyykkitupa muuripatoineen tai vain pelkk\u00e4 laituri j\u00e4rven rannassa tai koskessa. Pari kertaa vuodessa pest\u00e4v\u00e4t lakanat, tyynynliinat, p\u00f6yt\u00e4liinat ja pyyhkeet liotettiin ensin y\u00f6n yli, pestiin sappisaippualla, valkoiset keitettiin pesun j\u00e4lkeen lipe\u00e4vedess\u00e4. Lopuksi m\u00e4r\u00e4t, painavat pyykit huuhdottiin eli virutettiin kylm\u00e4ss\u00e4 vedess\u00e4, talvisin avannossa ja v\u00e4\u00e4nnettiin k\u00e4sin enimm\u00e4t vedet pois ennen kuivumaan viemist\u00e4. Vaatteet pestiin nyrkkipyykkin\u00e4 tai pyykkikartulla hakkaamalla.<\/p>\n\n\n\n Tammerkoskessa oli useita pesulaitureita, H\u00e4meensillan alapuolella, Leanderin pesulan edustalla Ratinan suvannossa ja Nalkalan torin paikkeilla, johon kaupunki 1880-luvun lopulla rakensi oman pesulaitoksen. Laitureilla polvillaan pesij\u00e4tt\u00e4ret viruttivat pyykkej\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 saattoi j\u00e4isill\u00e4 keleill\u00e4 olla my\u00f6s vaarallista. Joskus jouduttiin koskesta pelastamaan sinne luiskahtaneita pyykk\u00e4reit\u00e4. Kerran Nalkalan pyykkilaituri my\u00f6s irtosi k\u00f6ysist\u00e4\u00e4n ja vei pesij\u00e4tt\u00e4ret Pyh\u00e4j\u00e4rvelle, josta heid\u00e4t sitten noudettiin veneill\u00e4 takaisin rantaan.<\/p>\n\n\n\n Kylm\u00e4ss\u00e4 vedess\u00e4, talvella viimassa ja pakkasessa teht\u00e4v\u00e4 ty\u00f6 k\u00e4vi terveyden p\u00e4\u00e4lle. Nimimerkki <\/em>\u201dEr\u00e4s\u201d kysyikin Tampereen Sanomissa vuonna 1897: \u201dEik\u00f6h\u00e4n t\u00e4m\u00e4 liene terveydelliselt\u00e4 kannalta hyvin arveluttavaa? Eik\u00f6h\u00e4n moni kova tauti, pitk\u00e4llinen kipu ja wuosia kest\u00e4nyt j\u00e4senten kolotus liene alkujansa t\u00e4mm\u00f6iselt\u00e4 pyykkireissulta. Moni ammattipesij\u00e4 on wanhoilla p\u00e4iwill\u00e4\u00e4n \u201dleinin\u201d runtelema.\u201d<\/em> N\u00e4in k\u00e4vi my\u00f6s Kustaavalle, jonka vanhuuden p\u00e4ivi\u00e4 leini eli reumatismi kovalla tavalla varjosti. Niinp\u00e4 h\u00e4nen lapsenlapsensa ryhtyiv\u00e4t kutsumaan h\u00e4nta Kippeeksi mummuksi.<\/p>\n\n\n\n 1800-luvun viimeisten kahden vuosikymmenen aikana Tampere kasvoi huimasti. Vanhat teollisuuslaitokset laajensivat, uusia perustettiin ja aina vain lis\u00e4\u00e4 v\u00e4ke\u00e4 virtasi kaupunkiin. Kaupungin v\u00e4kiluku kolminkertaistui runsaasta kymmenest\u00e4 tuhannesta yli kolmeenkymmeneen tuhanteen.<\/p>\n\n\n\n Kasvun kiihdytt\u00e4j\u00e4n\u00e4\ntoimivat rautatiet, joista ensimm\u00e4inen Helsingist\u00e4 Tampereelle oli\nvalmistunut jo vuonna 1876. Pietarin ja Helsingin v\u00e4lille oli\nvalmistunut rautatieyhteys jo vuonna 1870. Seuraavaksi valmistui\nrata Nikolainkaupunkiin eli Vaasaan vuonna 1883. N\u00e4in Tampere oli\nmolemmista p\u00e4ist\u00e4\u00e4n satamakaupunkiin p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4n rautatielinjan\nkeskikohdassa ja sielt\u00e4 oli my\u00f6s ymp\u00e4rivuotinen yhteys Ven\u00e4j\u00e4n\nkeisarikunnan p\u00e4\u00e4kaupunkiin. \n<\/p>\n\n\n\n V\u00e4kiluvun kasvu sai aikaan kaupungin levitt\u00e4ytymisen l\u00e4nteen ja it\u00e4\u00e4n. Kaupungin n\u00e4k\u00f6kulmasta kosken it\u00e4puolen rakentaminen uuden asemakaavan mukaisesti k\u00e4vi mahdolliseksi useasta eri syyst\u00e4. Tontinvuokrina kaupunki oli jo saanut osan tonttien alkuper\u00e4isest\u00e4 arvosta. Kuten er\u00e4s aikalainen lehdess\u00e4 julkaisemissa laskelmissaan esitti, tontinvuokraajille asuminen tuli aikaa my\u00f6ten kalliiksi, kun kaupunki taas vuokratuloillaan pystyi kuittaamaan kevyesti alueen hankintaan aikoinaan valtiolta otetun velan. <\/p>\n\n\n\n Tultaessa 1890-luvulle kantakaupungin tonttimaan hinnannousu oli my\u00f6s vet\u00e4nyt kosken it\u00e4puolen tonttien hintoja yl\u00f6s, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kaupunginosien vanhojen asukkaiden tavoittamattomiin. Kun tonttimaa kosken it\u00e4puolella oli kuitenkin edelleen huomattavasti l\u00e4nsipuolta halvempaa, se alkoi houkutella kasvavan kaupungin vaurastuvaa v\u00e4ke\u00e4. Tontit alkoivat tehd\u00e4 kauppansa ja rahaa virrata kaupungin kassaan. Sit\u00e4 tukevoittivat my\u00f6s viinan anniskeluluvista tulevat varat, joita kaupunki k\u00e4ytti kosken it\u00e4puolen katujen ja viem\u00e4reiden rakentamiseen.<\/p>\n\n\n\n Vuonna 1892 alkoi tamperelaisissa sanomalehdiss\u00e4 n\u00e4ky\u00e4 talojen myynti-ilmoituksia Kytt\u00e4l\u00e4n ja Sorinahteen alueelta. Tammerkosken it\u00e4puolen tonttien vuokrasopimukset umpeutuivat. Kun kaupunki ei en\u00e4\u00e4 suostunut uusimaan suurinta osaa sopimuksista, joutuivat Kytt\u00e4l\u00e4n ja my\u00f6s Sorinahteen radan l\u00e4nsipuolisen osan asukkaat muuttamaan m\u00f6kkeineen pois tonteiltaan. Kaupunki muodosti niist\u00e4 kymmenen vuotta aiemmin hyv\u00e4ksytyn asemakaavan mukaisia suurempia tontteja ja katualueita. Osalle h\u00e4\u00e4detyist\u00e4 kaupunki tarjosi tontteja N\u00e4sij\u00e4rven tuntumasta, Soukanlahden kallioilta, jonne syntyv\u00e4\u00e4 uutta kaupunginosaa alettiin t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 kutsua Armonkallioksi. Ne, jotka eiv\u00e4t voineet asumuksiaan siirt\u00e4\u00e4 tai joilla ei uuden m\u00f6kin pystytt\u00e4miseen ollut varaa, saivat etsi\u00e4 kortteerin, mist\u00e4 l\u00f6ysiv\u00e4t. Rautatien ja Kalevanharjun v\u00e4liin j\u00e4\u00e4v\u00e4t Sorinahteen vuokratontit saivat viel\u00e4 armonaikaa ja kaupunki jatkoi niiden vuokrasopimuksia vuoden 1891 lopulla, koska ratapihan it\u00e4puolen rakentaminen ei ollut viel\u00e4 ajankohtaista. Muutoin kaupunki kyll\u00e4 kasvoi siihen suuntaan. Kaupunki oli perustanut kes\u00e4ll\u00e4 1880 yl\u00f6s Kalevanharjulle uuden Kalevankankaan hautausmaan. Sen my\u00f6t\u00e4 vilkasta, Sorinahteesta yl\u00f6s harjun laelle ja edelleen Messukyl\u00e4\u00e4n kulkevaa tiet\u00e4 alettiin kutsua hautausmaantieksi.<\/p>\n\n\n\n Ratapihan\nylik\u00e4yt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 ahteelle noustessa ensimm\u00e4isen\u00e4 numerossa 351\nasui puuvillatehtaanty\u00f6mies Johan Fors yhdess\u00e4 vaimonsa Greetan\nkanssa. Heill\u00e4 oli Idaa vuoden vanhempi tyt\u00e4r, my\u00f6s nimelt\u00e4\u00e4n\nIda. Forsien pihapiiri koostui kahdesta m\u00f6kist\u00e4 ja heill\u00e4 oli\nyhteens\u00e4 parikymment\u00e4 hyyryl\u00e4ist\u00e4, jotka vaihtuivat tihe\u00e4\u00e4n.\nOli pumpulitehtaan tytt\u00f6j\u00e4, liina- ja verkatehtaan miehi\u00e4, leski\u00e4,\npyykk\u00e4reit\u00e4, puutarhureita, kaupungin ty\u00f6l\u00e4isi\u00e4, maalarin\noppilaita ja rautatiel\u00e4isi\u00e4. Yksi pysyvimmist\u00e4 Henrikka\n-vaimoineen oli nauhantekij\u00e4 Matti Petterson, joka teki\nkeng\u00e4nnauhoja aikuisille ja lapsille. P\u00e4ivisin Pettersonit myiv\u00e4t\nnauhojaan Kauppatorilla. Muina aikoina niit\u00e4 voi ostaa suoraan\nkotoa.<\/p>\n\n\n\n Seuraavana oli Sorinahde 352, Kustaavan ja tyt\u00e4rten torpan alapuolella oleva m\u00f6kki, jossa asusti leskeksi j\u00e4\u00e4nyt Kustaa Wil\u00e9n yhdess\u00e4 Amandaa vuotta nuoremman tytt\u00e4rens\u00e4 kanssa. Vuonna 1890 Kustaa myi m\u00f6kkins\u00e4 aiemmin Forsin vuokralaisena olleelle Paavo Krankille, joka muutti siihen mukanaan vaimonsa Johanna ja viisi lasta. Paavo oli alunperin kaupungin ty\u00f6ntekij\u00e4, mutta ryhtyi pit\u00e4m\u00e4\u00e4n tontillaan sep\u00e4npajaa, jossa valmisti viikatteita, rattaanpy\u00f6ri\u00e4, kuureilla varustettuja lastenvaunuja ja k\u00e4sirattaanpy\u00f6ri\u00e4. Paja menestyi hyvin, koska pian Paavo mainosti lehdiss\u00e4 my\u00f6s potkukelkkoja, vahvoja ja sievi\u00e4 rautas\u00e4nkyj\u00e4 lapsille ja aikuisille, sek\u00e4 ulkohuoneen saranoita. Kun kulkijoita hautausmaantiell\u00e4 riitti, pajasta sai my\u00f6s hevosenkenki\u00e4 valmiiksi kavioihin kengitettyn\u00e4. Paavo my\u00f6s palkkasi v\u00e4ke\u00e4 t\u00f6ihin ja l\u00e4hetti junalla tuotteitaan ostajille maakuntia my\u00f6ten.<\/p>\n\n\n\n Tien toisella puollella, Pellavatehtaan valkaisukent\u00e4n reunassa, numero 354:ssa asui Helgrenin perhe, is\u00e4 Henrik, \u00e4iti Wilhelmiina ja heid\u00e4n aikuinen tytt\u00e4rens\u00e4 Mathilda ja poikansa Frans. Kuuttakymment\u00e4 k\u00e4yv\u00e4ll\u00e4 Henrikill\u00e4 oli ty\u00f6 rautatien palovartijana ja my\u00f6hemmin ratapihan y\u00f6vartijana. H\u00e4n toimi my\u00f6s pika-ajurina eli issikkana rautatieasemalla, koska m\u00f6kin sijainti oli siihen n\u00e4hden mit\u00e4 mainioin. Is\u00e4ns\u00e4 hommaa Frans jatkoi aikuistuttuaan.<\/p>\n\n\n\n Vuonna 1991 my\u00f6s Ida merkittiin henkikirjaan Kustaavan vuokralaiseksi numerossa 353 ja joutui n\u00e4in my\u00f6s maksamaan henkiveroa. Perheess\u00e4 oli nyt nelj\u00e4 ansaitsijaa, kun Maria teki ompelut\u00f6it\u00e4\u00e4n kotona. Amanda ja Iida toivat varmaankin kankaita tehtailta, koska kutojille annettiin joskus lupa kutoa kankaita ty\u00f6ntekij\u00f6iden omiin tarpeisiin. Monissa m\u00f6keiss\u00e4 my\u00f6s kudottiin omiin vaatteisiin tarvittavat kankaat. Sitten syksyll\u00e4 1993 Maria avioitui makkarantekij\u00e4 Juho Alfred Johanssonin kanssa. Maria oli huhtikuussa t\u00e4ytt\u00e4nyt seitsem\u00e4ntoista vuotta.<\/p>\n\n\n\n Kolmetoista vuotta nuorikkoaan vanhempi Juho oli Pirkkalan Korvon kyl\u00e4n M\u00e4ki-Laurilan tilan talollisen vanhin poika, joka ei kuitenkaan j\u00e4\u00e4nyt taloa pit\u00e4m\u00e4\u00e4n. H\u00e4n oli hankkinut makkarantekij\u00e4n ammattitaidon ty\u00f6skentelem\u00e4ll\u00e4 nelj\u00e4 vuotta Seekin liikkeess\u00e4 Helsingiss\u00e4 ennen kuin perusti makkaratehtaan Tampereelle 1885. Siit\u00e4 kasvoi nopeasti Tampereen suurin liike alallaan, mik\u00e4 teki Juhosta vauraan ja vaikutusvaltaisen miehen kaupungissa. <\/p>\n\n\n\n Rooseihin Juho\ntutustui ehk\u00e4 Marian muutamaa vuotta vanhemman serkun Kustaa\nAlfredin kautta, joka oli t\u00f6iss\u00e4 h\u00e4nen makkaratehtaassaan. Kustaa\nAlfred kuoli vain 20-vuotiaana l\u00e4mmintautiin eli pilkkukuumeeseen\nkeskell\u00e4 kev\u00e4tt\u00e4 vuonna 1891, joten ainakin h\u00e4nen hautajaisissaan\nMaria ja Juho lienev\u00e4t kohdanneet toisensa. Joka tapauksessa\nnaimisiin menon j\u00e4lkeen Maria alkoi ty\u00f6skennell\u00e4 myyj\u00e4tt\u00e4ren\u00e4\nJohanssonin liikkeess\u00e4, jolla oli kosken l\u00e4nsipuolella kaksikin eri\nmyym\u00e4l\u00e4\u00e4 kosken l\u00e4nsipuolella, toinen H\u00e4meenkadulla aivan\nKauppatorin laidassa ja toinen L\u00e4ntisell\u00e4 Pitk\u00e4kadulla. \n<\/p>\n\n\n\n J.A. Johansson oli hankkinut omistukseensa tontin numero 144 ja sill\u00e4 sijaitsevan talon L\u00e4ntisen Pitk\u00e4kadun etel\u00e4osasta 1890-luvun alkuvuosina. Sinne kosken l\u00e4nsipuolelle sijatisevaa kaupunkitaloon Maria muutti avioiduttuaan. Katu oli nyt nimelt\u00e4\u00e4n L\u00e4ntinenkatu, josta my\u00f6hemmin tuli N\u00e4silinnankatu ja numero oli 34. Sorinahteen m\u00f6kin j\u00e4lkeen sopeutuminen suureen kaupunkitaloon ei ehk\u00e4 ollut aivan helppoa. Samassa talossa asui joukko miespuolisia makkarantekij\u00f6it\u00e4 sek\u00e4 Iida-piika. Ihmisen\u00e4 Juhosta kertoo jotain se, ett\u00e4 pihapiirin vuokralaisten joukossa oli kaksi h\u00e4nelle ennen ty\u00f6skennelleen teurastajan leske\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Vuonna 1895 Juho sai rakennus- ja muutosluvan tontilleen ja rakennutti tilat makkaratehtaalle. Viel\u00e4 samana vuonna Juho osti vaskisepp\u00e4 Sj\u00f6blomin perillisilt\u00e4 ylemp\u00e4\u00e4 Hallituskadun puolelta puolikkaan tontista numero 142, johon sijoittui h\u00e4nen osittain omistamansa Tampereen kaakelitehtaan konttori ja myym\u00e4l\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Vanhan Kytt\u00e4l\u00e4n purkaminen ja uusien tonttien muodostaminen k\u00e4ynnistyi todenteolla 1890-luvulla rautatieasemalta H\u00e4meensillalle johtavan H\u00e4meenkadun varresta ja levitt\u00e4ytyi pikkuhiljaa etel\u00e4\u00e4n Sorinahteen radan alapuoliseen osaan ja pohjoiseen Ronganojan varteen. Kun suuri osa vanhasta rakennuskannasta katosi muutamassa vuodessa ja kun kaupungin asukasm\u00e4\u00e4r\u00e4 samaan aikaan kasvoi, tuli asunnoista huutava pula, mik\u00e4 lis\u00e4si hyyryl\u00e4isten m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 muualla kaupungissa. Samalla vuokraoikeuksien myyntihinnat j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4vist\u00e4 tonteista nousivat siten, ett\u00e4 huutokaupassa niist\u00e4 saatettiin maksaa jopa nelj\u00e4nnes kosken l\u00e4nsipuolen tonttien hinnoista.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6s Kustaava otti vuokralaisia. Vuonna 1896 m\u00f6kkiin tulivat asfalttitehtaan ty\u00f6l\u00e4inen Kalle Lindqvist vaimoineen ja \u00e4iteineen sek\u00e4 apuihminen Vilhelmiina Ylen. Seuraavana vuonna n\u00e4m\u00e4 olivat jo vaihtuneet uusiin ja vuokralaisten lukum\u00e4\u00e4r\u00e4kin kasvanut seitsem\u00e4\u00e4n. Naapuri Helgrenin taloon oli samoin otettu lukuisia hyyryl\u00e4isi\u00e4. Toisen naapurin, Paavo Krankin lapsikatras oli kasvanut kahdeksaan ja tilat sep\u00e4n verstaallekin k\u00e4yneet pieniksi, joten h\u00e4n etsi uutta asuinpaikkaa. Se l\u00f6ytyi uudesta kaupunkiosasta, Tammelasta, jonne Paavo avasi sep\u00e4nverstaansa \u201dkelvollisessa ajanmukaisessa kunnossa\u201d<\/em> talvella 1898. Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 kovan hinnan sep\u00e4n entisest\u00e4 m\u00f6kist\u00e4 maksanut uusi omistaja t\u00e4ytti sen vuokralaisilla. Muutamassa vuodessa Sorinahteen j\u00e4ljell\u00e4 olevissa m\u00f6keiss\u00e4 asuvien vuokralaisten m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli kaksinkertaistunut. Asuminen alkoi olla ahtaanlaista.<\/p>\n\n\n\n Muutkin syyt alkoivat puoltaa Sorinahteesta muuttamista. Kustaavan pyykk\u00e4ys oli k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 hankalaksi terveys- ja ymp\u00e4rist\u00f6syist\u00e4. Kaupungin alati kasvava v\u00e4est\u00f6 ja teollisuus yhdess\u00e4 viem\u00e4riverkon rakentamisen kanssa pilasivat kosken alajuoksun veden. Aamulehdess\u00e4 nimimerkki \u201dEr\u00e4s\u201d<\/em> sanoi, ett\u00e4 \u201dl\u00e4mpim\u00e4\u00e4n aikaan peitt\u00e4\u00e4 vett\u00e4 sinipunervan vihertav\u00e4, metallinkiiltoinen kalvo ja t\u00e4ss\u00e4 vedess\u00e4 huuhdotut pyykit haisevat pahalle\u201d<\/em>. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1898 viem\u00e4rin tukkeutumisen aiheuttama sortuma vei menness\u00e4\u00e4n osan Leanderin pesulaitokseen laskeutuvasta tiest\u00e4. Kun sinne kulku muutoinkin, erityisesti talvella lumen ja j\u00e4\u00e4n vuoksi oli hankalaa, ryhtyi kauppias Leander \u201dtunnetuista syist\u00e4\u201d<\/em> myym\u00e4\u00e4n pesuhuonettaan.<\/p>\n\n\n\n Kaupunki vastasi haasteeseen ja rakennutti kolme uutta pesuhuonetta, kaksi N\u00e4sij\u00e4rven puolelle Mustaanlahteen ja Naistenlahteen, kolmannen koskeen, keskiputouksen myllyn alapuolelle. Pesulaitokset olivat Tukholmasta kopioitua mallia upotettuine tynnyreineen. \u201dT\u00e4ll\u00e4 tavoin saavat pyykkieukot seisoa alempana, eik\u00e4 selk\u00e4 kuoleennu, eik\u00e4 vaatteet kastu niin pahoin kuin entisiss\u00e4 pesulaitoksissa\u201d<\/em>, kehuttiin uusia laitureita. Ainakin koskessa olevan pesulaitos katettiin seinill\u00e4, jotka suojelivat pesij\u00e4tt\u00e4ri\u00e4 pahimmilta viimoilta. Kustaava alkoi kuitenkin olla jo i\u00e4k\u00e4s, puolessa v\u00e4liss\u00e4 kuuttakymment\u00e4 ja matkatkin uusille pesupaikoille muuttuivat pitkiksi.<\/p>\n\n\n\n Hilda oli p\u00e4\u00e4ssyt yl\u00e4koulusta kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1896, jonka j\u00e4lkeen h\u00e4n meni t\u00f6ihin puotipalvelijaksi ja edelleen valokuvaoppilaaksi. Nils Rasmusssen oli tanskalainen valokuvaaja, joka vuonna 1886 perusti ensimm\u00e4isen kuvaamonsa Tampereelle. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1900 valokuvaaja haki lehti-ilmoituksella taitavaa retusoijaa ateljeeriinsa, ja saattaa olla, ett\u00e4 juuri tuolloin 19-vuotias Hilda p\u00e4\u00e4si valokuvaoppilaaksi h\u00e4nen kuvaamoonsa. Esikuvakin Hildalle oli valmiina. My\u00f6s Nilsin vaimo Pauline ty\u00f6skenteli atelijeerissa valokuvaajana. <\/p>\n\n\n\n Kun en\u00e4\u00e4 pellavatehtaalla k\u00e4yv\u00e4ll\u00e4 Iidalla oli ty\u00f6paikka kosken it\u00e4puolella., p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t Kustaava ja tytt\u00e4ret muuttaa Sorinahteesta vuosituhannen vaihteessa. Aivan selv\u00e4\u00e4 ei ole, mihin he ensin p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t, ilmeisesti kuitenkin l\u00e4nsipuolelle koskea. M\u00f6kki s\u00e4ilyi kuitenkin Kustaavan omistuksessa ja h\u00e4nell\u00e4 oli siin\u00e4 vuokralaisia, etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 rautatiel\u00e4isi\u00e4. Sitten vuonna 1902 Hilda avioitui nuoren kellosep\u00e4n Kustaa Laine Ekmanin kanssa, joka ty\u00f6skenteli Johan Holtin kellosep\u00e4nliikkeess\u00e4, H\u00e4meenkadun it\u00e4p\u00e4\u00e4ss\u00e4, osoitteessa H\u00e4meenkatu 11.<\/p>\n\n\n\n Hildan ja Kustaan ensimm\u00e4inen lapsi, Laine Erik eli Erkki syntyi marraskuussa 1902. Seuraavana kev\u00e4\u00e4n\u00e4, toukokuussa Kustaa l\u00e4hti New Yorkiin valmistelemaan perheen muutoa Amerikkaan. H\u00e4n sai ty\u00f6paikan Manhattanilta, G. Mahlerin koru- ja kelloliikkest\u00e4 Columbus Avenuella. Lokakuussa Hilda seurasi per\u00e4ss\u00e4 valtameren yli pikku Erkin kanssa. Perhe asui New Yorkissa aina vuonna 1907 tapahtuneeseen Tampereelle paluuseen asti. Silloin Suomeen saapui my\u00f6s vuonna 1904 syntynyt Iiri -tyt\u00e4r, ja sukunimi oli vaihtunut Ekmanista Holmaksi.<\/p>\n\n\n\n Vuonna 1903 Kustaava, Amanda ja Iida tulivat J.A. Johanssonin vuokralaisiksi L\u00e4ntinenkatu 34:\u00e4\u00e4n. He asettuivat korttelin sis\u00e4pihalla olevaan, Johanssonin kymmenkunta vuotta aiemmin rakennuttamaan tiiliseen makkaratehtaan rakennukseen, jossa oli my\u00f6s asuntoja vuokralaisille. Maria asui kadunpuolen kaupunkitalossa miehens\u00e4, anoppinsa Josefiinan, k\u00e4lyns\u00e4 Serafiinan ja ottotytt\u00e4rens\u00e4 Ellen Marian kanssa. N\u00e4in \u00e4iti ja sisarukset, Hildaa lukuunottamatta olivat j\u00e4lleen yhdess\u00e4 ja uusi vuosituhat aukeni valoisana heid\u00e4n edess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n H\u00e4meenl\u00e4\u00e4nin henkikirjat 1884-1905. Valokuvat: Kustaava astuu ulos sairashuoneelta Lasareetinkadulle ja k\u00e4\u00e4ntyy kohti Nalkalantorin takana virtaavaa Tammerkoskea. Vilhelmi on kuollut.…<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/pellavatehdas_v2.jpg\")
Taistelu torpasta<\/h4>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/MG_0080_v1-1024x632.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/Photo2500798-Enhanced_v1.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/Huutokauppa_v1.jpg\")
Naisten talous<\/h4>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/pikkusilta_v1.jpg\")
Tehtaankouluun ja kansakouluun
<\/h4>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/Pellavatehtaankoulu.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/Ensim\u00e4inen_luku_kirja_ja_aapinen_Kodin_ja_kansakoulun_tarpeeksi_Jaakko_L\u00e4nkel\u00e4_Google_kirjat_v2.jpg\")
Maria ja Hilda k\u00e4yv\u00e4t my\u00f6s yl\u00e4koulun<\/h4>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/HM-104_3_v1.jpg\")
Ty\u00f6t\u00e4, surua ja lis\u00e4\u00e4 koulua<\/h4>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/Tampellakehruu1904.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/1505_2_v1.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/MG_0665_v1.jpg\")
<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\nPyykk\u00e4yst\u00e4 ja ompelut\u00f6it\u00e4<\/h4>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/museovirasto.FF8D46353FEC94F7E0074222833207CC_0_original_v1.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/185_32_v1.jpg\")
Kaupunki kasvaa kohisten<\/h4>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/130311080837k_v1.jpg\")
Sorinahteessa asutaan ahtaasti<\/h4>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/1orinahde1905_v1.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/Krank_v1.jpg\")
Maria Kustaava avioituu<\/h4>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/HM-2667_8_v1.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/Makkaraliike.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/image_v1-1.jpg\")
<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\nUusia vuokralaisia ja muuttajia<\/h4>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/Photo2500021_v1.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/Kustaa19b_v1-636x1024.jpg\")
L\u00e4hteit\u00e4<\/h4>\n\n\n\n
Kanerva, Unto, Liinatehtaalaisia ja \u201dtehtaanmaistereita\u201d, Tampere-Seura 1972.
Kanerva, Unto, Pumpulilaisia ja pruukkilaisia, Tehdasty\u00f6v\u00e4en ty\u00f6- ja kotioloja Tampereella viime vuosisadalla, Kustannusosakeyhti\u00f6 Tammi, Helsinki 1946
Messukyl\u00e4n seurakunnan p\u00e4\u00e4- ja rippikirjat, syntyneet, kuolleet, 1869 \u2013 1884.
M\u00e4kinen, Kaarlo K., Tampereen kansakoulujen historia, Yleisten kansakoulupyrkimysten valossa esitettyn\u00e4, WSOY, Porvoo 1922.
Raevuori, Yrj\u00f6, Tamperelaisia sukuja, liite Tampereen kaupungin historian IV -osa, Tampere 1935.
Rasila, Viljo, Tampereen historia 2, Tampere 1984.
Tampereella ilmestyneet sanomalehdet (Aamulehti, Tampereen Sanomat, Koitto) Tampere 1884-1905, Kansalliskirjasto, Digitaaliset aineistot.
Tampereen kansakoulujen nimikirjat 1880-1900.
Tampereen kaupungin rahatoimikammarin p\u00f6yt\u00e4kirja, kes\u00e4kuu 1885.
Tampereen kaupungin valtuusmiesten p\u00f6yt\u00e4kirjat, 1885.
Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan p\u00e4\u00e4-, rippikirjat, syntyneet, kuolleet 1869 \u2013 1908.<\/p>\n\n\n\n
Tampere-Seuran valokuvat seuran antamalla luvalla.
Muut valokuvat Creative Commons 4.0 Nime\u00e4 Ei muutoksia (CC BY ND 4.0) -lisenssill\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"