{"id":1562,"date":"2021-12-31T18:50:00","date_gmt":"2021-12-31T16:50:00","guid":{"rendered":"http:\/\/kippeemummo.net\/?p=1562"},"modified":"2022-06-03T11:12:29","modified_gmt":"2022-06-03T08:12:29","slug":"orpopojasta-hallikauppiaaksi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/kippeemummo.net\/?p=1562","title":{"rendered":"Orpopojasta Hallikauppiaaksi"},"content":{"rendered":"\n

Iloinen h\u00e4lin\u00e4 joulup\u00f6ytien \u00e4\u00e4rell\u00e4 kasvaa. Aurora, kauppiaan rouva Petroff ja raatimiehen rouva Ahlberg piikoineen ovat selv\u00e4sti tehneet parhaansa jouluherkkujen eteen. P\u00f6yd\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4 on Mikkelin silm\u00e4\u00e4tekevi\u00e4. Auroran lapset taapertavat aikuisten jaloissa yhdess\u00e4 Petroffin pienokaisten kanssa. Kaikki ovat viel\u00e4 kovin pieni\u00e4, tuskin ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t joulusta paljoakaan, mutta yhdess\u00e4 olo ja aikuisten hy\u00f6rin\u00e4 innostavat tenavatkin leikkeihin.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Lattialla peuhaavien vekaroiden seuraaminen vie Fransin ajatukset haikeana lapsuuden jouluihin, kotiin Aittakadun laivurintaloon. Siell\u00e4 olivat kaikki yhdess\u00e4, \u00e4iti ja is\u00e4, isoveljet ja -siskot kuusen tuoksussa ja kynttil\u00f6iden loisteessa. Jouluaterian j\u00e4lkeen kaikki olivat saaneet is\u00e4n kaukaisista satamista hankkimia lahjoja. Jouluaamuna oli k\u00e4velty tuttuja katuja Ulrika Eleonoran kirkkoon kuulemaan joulun sanomaa. Sitten oli is\u00e4 kadonnut maailman merille, isoveljet kuolleet ja \u00e4iti riutunut suruun. <\/em><\/p>\n\n\n\n

Fransia v\u00e4sytt\u00e4\u00e4 yh\u00e4, kun pitk\u00e4 taivallus Ristiinasta tuntuu uupumuksena lihaksissa. Kovin on kaupunki erilainen, oli Frans tuuminut saapastellessaan edellisiltana Mikkeliin. Verrattuna Ristiinan kapeisiin katuihin ja kujiin, joiden varsilla talot olivat kiinni toisissaan tai komeilla puuporteilla varustettujen aitojen ymp\u00e4r\u00f6imi\u00e4, Mikkeliss\u00e4 kadut olivat leveit\u00e4, suuret hirsitalot tonttien laidoilla, v\u00e4liss\u00e4 tyhj\u00e4\u00e4 tilaa ja aidattuja niittyj\u00e4kin. Kotikaupungissa kaikki on tuttua ja l\u00e4hell\u00e4, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vierasta ja kaukana. Jopa lastenkodin vedenhakumatkat saavia vesikelkalla vet\u00e4en kapeata j\u00e4ist\u00e4 katua kaivolta suureen hirsitaloon Rantakadun varrella, tuntuvat nyt kotoisilta.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Joulun tunnelmaa oli ollut my\u00f6s lastenkodin joulussa. Mamsellien johdolla orpolapset olivat laulaneet joululauluja ja virsi\u00e4. Kaikki olivat saaneet pienet kaupunkilaisten lahjoittamat lahjapaketit. Aivan toista kuin olutpullojen korkkaaminen janoisille mikkelil\u00e4isille Sven Erikin k\u00e4skyst\u00e4. Frans tekee p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen. Jos t\u00e4t\u00e4 jatkuu h\u00e4n muuttaa pikimmiten muutaman korttelin p\u00e4\u00e4h\u00e4n Anna-siskon luo, jos t\u00e4m\u00e4 vaan h\u00e4net nurkkiinsa huolii.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"
Yleiskuva Mikkelist\u00e4, Naisvuorelta Saimaalle p\u00e4in 1860-luvulla. Edess\u00e4 puutaloja ja taustalla Saimaa. Kuva: Mikkelin kaupungin museot.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Ekmanin sisarusten kova vuosikymmen<\/h4>\n\n\n\n

Frans oli saanut papilta muuttokirjan Kristiinankaupungissa 11.1.1865, jonka j\u00e4lkeen matka kohti Mikkeli\u00e4 saattoi alkaa. Ilman lupaa taipalelle l\u00e4hteminen ei olisi onnistunut. Frans kyll\u00e4 t\u00e4ytti jo muuttokirjan saamisen edellytykset. H\u00e4n oli p\u00e4\u00e4ssyt ripille vuotta aikaisemmin, vaikka kristinopin ja lukutaidon kanssa olikin v\u00e4h\u00e4n niin ja n\u00e4in. H\u00e4nell\u00e4 oli my\u00f6s esitt\u00e4\u00e4 papille m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4 sisarensa Aurora Nilssonin perheen luona Mikkeliss\u00e4. Uusi asetus oli my\u00f6s muuttanut vakinaista palveluspaikkaa vailla olevien ihmisten asemaa. Nyt irtolaisiksi luettiin vain sellaiset henkil\u00f6t, jotka viettiv\u00e4t pahantapaista laiskurinel\u00e4m\u00e4\u00e4. Uuden asetuksen my\u00f6t\u00e4 vastik\u00e4\u00e4n kuusitoista vuotta t\u00e4ytt\u00e4nyt Frans saattoi aloittaa matkanteon vailla pelkoa hyljeksityn maankiert\u00e4j\u00e4n asemaan joutumisesta. L\u00e4ht\u00f6 ilmeisesti viiv\u00e4styi pitk\u00e4lle seuraavaan syksyyn, koska Frans itse kertoi saapuneena Mikkeliin juuri joulun alla.<\/p>\n\n\n\n

Matkaan Frans l\u00e4hti Kristiinankaupungin lastenkodista, ja samalla j\u00e4i taakse kovien koettelemusten s\u00e4vytt\u00e4m\u00e4 lapsuus kuusilapsisen perheen kuopuksena. Vaikeudet olivat ehk\u00e4 saaneet alkunsa is\u00e4n kiivasluontoisuudesta. Vuonna 1851 laivuri Carl Peter Ekman oli tuomittu sapelilla aiheutetun kahden luunmurtuman, kuuden haavan ja aseensa tarpeettoman paljastamisen vuoksi suurin sakkoihin. Kun taustalla oli puolihenkiraha miessurmasta runsas vuosikymmen aikaisemmin, h\u00e4n menetti kapteeninkirjansa, joten rippikirjaan pappi merkitsi h\u00e4net entisen\u00e4 laivurina. Sitten vuonna 1854 Carl Peter pestautui puosuksi parkkilaiva Christiniin, josta poistui luvatta yhdeks\u00e4n muun merimiehen kanssa Bristolin satamassa, Englannissa. Henkikirjaan h\u00e4net merkittiin karanneeksi vuonna 1856. Varmaa tietoa h\u00e4nest\u00e4 ei t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen saatu. Er\u00e4\u00e4n kertomuksen mukaan, h\u00e4n olisi vuonna 1859 ollut New Yorkin satamassa ja joutunut siell\u00e4 sairaalaan pylpyr\u00e4n pudottua h\u00e4nen p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4. Parannuttuaan h\u00e4n olisi sitten kadonnut laivansa mukana Atlantillla matkalla Etel\u00e4-Amerikkaan.<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1855 Fransin\nvanhin veli, yhdeks\u00e4ntoistavuotias Carl Albert liittyi Suomen\ntarkk\u2019ampujapataljoonaan, muutti Kristiinankaupungista Helsinkiin,\nmutta kuoli sitten joulukuun puoliv\u00e4liss\u00e4 vilutautiin. Puoli vuotta\nmy\u00f6hemmin toinen veli, Peter Alfred, joka oli ottanut pestin\nsignaalimieheksi laivaan, kuoli vain seitsem\u00e4ntoistavuotiaana\nlaivalla tuntemattomasta syyst\u00e4 ja haudattiin mereen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
N\u00e4kym\u00e4 Kristiinankaupungin L\u00e4nstiselt\u00e4 Pitk\u00e4kadulta. Kuva Svenska Litteratur S\u00e4llskap.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Aviomiehen katoaminen ja kahden vanhimman pojan kuolema olivat kova isku Anna-Liisalle, Fransin \u00e4idille. Surun lis\u00e4ksi el\u00e4m\u00e4\u00e4 raskautti taloudellinen ahdinko ilman miehen ja poikien ansioita. Perhe muutti Aittakadun varren laivurin talosta seuraavassa korttelissa sijainneeseen pienemp\u00e4\u00e4n taloon. Siin\u00e4 kului nelisen vuotta, mutta talvella 1861 Anna-Liisa sairastui ja kuoli maaliskuun alussa keuhkokuumeeseen. Sukulaiset tosin sanoivat h\u00e4nen kuolleen suruun.<\/p>\n\n\n\n

\u00c4idin kuolema j\u00e4tti Fransin ja t\u00e4m\u00e4n isosiskot, Auroran, Annan ja Amandan orvoiksi. Edess\u00e4 oli j\u00e4lleen muutto, t\u00e4ll\u00e4 kertaa alivuokralaisiksi Johan Ekmanin taloon, Rantakadun ja Miilukadun kulmakortteliin. Nimest\u00e4\u00e4n huolimatta Johan Ekman ei ollut Fransille mit\u00e4\u00e4n sukua, vaan Ruotsista Kristiinankaupunkiin muuttanut kirjansitoja, joka oli jo yli vuosikymmen aikaisemmin palannut yksin kotikaupunkiinsa Uumajaan ja j\u00e4tt\u00e4nyt vaimonsa sek\u00e4 kaksi tyt\u00e4rt\u00e4\u00e4n Suomeen. N\u00e4in Frans asui hetken aikaa pihapiiriss\u00e4, jossa h\u00e4nen lis\u00e4kseen oli pelkki\u00e4 naisia.<\/p>\n\n\n\n

Fransin aikuistuvat isosiskot aloittelivat, osin jo eliv\u00e4tkin omaa itsen\u00e4ist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Kuusitoista vuotta Fransia vanhempi Aurora oli jo 1850-luvun puolella asunut Turussa. Ilmeisesti siell\u00e4 h\u00e4n tutustui etel\u00e4isest\u00e4 Ruotsista kotoisin olleeseen olutmestari Sven Erik Nilssoniin ja sai t\u00e4m\u00e4n kanssa poikalapsen, Sven Rurikin syyskuussa 1860. Pienokainen kuitenkin kuoli vain seitsem\u00e4n kuukauden ik\u00e4isen\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Nelj\u00e4 vuotta\nFransia vanhempi sisko Amanda l\u00e4hti jo nelj\u00e4toistavuotiaana\nKaskisiin piikomaan kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1860 ja palasi Kristiinankaupunkiin\nsyksyll\u00e4 1862. Kaksi vuotta my\u00f6hemmin Fransin toinen sisko Anna\notti muuttokirjan Helsinkiin, jossa tutustui nuoreen aliupseeriin,\nJohan Nestor Lindqvistiin. Anna palasi viel\u00e4 hetkeksi\nKristiinankaupunkiin, mutta jo marraskuussa haki yhdess\u00e4\npikkusiskonsa Amandan kanssa muuttokirjan Mikkeliin, joka oli Annan\nsulhasen palveluspaikka. Anna ja Johan avioituivat Mikkeliss\u00e4\nmarraskuussa 1865.<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1861 Auroran kumppani Sven Erik Nilsson tuli Kristiinankaupunkiin perustamaan oluttehdasta yhdess\u00e4 paikallisen kuparisep\u00e4n, Jeremias Sj\u00f6str\u00f6min ja sorvaajamestari Johan Peter Salinin kanssa. Olutmestarin johdolla panimo valmistui seuraavana vuonna kaupungin etel\u00e4iseen osaan, nykyisen Karhusaarenkadun varrelle. T\u00e4m\u00e4 Kristiinankaupungin j\u00e4rjestyksess\u00e4 toinen oluttehdas sai nimekseen Toivo Bryggeri\/Toivo Panimo.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Toivo Panimon olutetiketti 1860 -luvun alusta. Kuva beerfinland.comin luvalla, Kim Lindberg.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Sven Erikin ja Auroran perheeseen syntyi huhtikuussa 1862 uusi poikalapsi, Sven Theodor ja saman vuoden syyskuussa pariskunta avioitui. Kristiinankaupungissa p\u00e4iv\u00e4nvalon n\u00e4ki viel\u00e4 toinenkin poikalapsi kes\u00e4n kynnyksell\u00e4 vuonna 1863. H\u00e4n sai kasteessa komean nimen Erik Wilhelm Rudolf. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1864 panimomestari myi osakkeensa Toivo Panimosta.<\/p>\n\n\n\n

Syyt\u00e4 siihen, miksi Auroran aviomies luopui panimo-osuudestaan ei ole tiedossa. Kristiinankaupungissa oli tuolloin toiminnassa kaksi muutakin panimoa, Turha Bryggeri ja Norra Bayerska Bryggerie. Yhdess\u00e4 panimoiden tuotevalikoima ulottui baijerilaisesta oluesta ja lagerista, kaljaan, simaan ja my\u00f6hemmin my\u00f6s virvoitusjuomiin. Kilpailua siis oli, mutta my\u00f6s kysynt\u00e4\u00e4 riitti merenkulustaan kuuluisassa kaupungissa. Ehk\u00e4p\u00e4 Sven Eriki\u00e4 Mikkeliin houkutteli se, ettei kaupungissa ollut ainuttakaan panimoa, joten aloittamaan p\u00e4\u00e4sisi ik\u00e4\u00e4n kuin puhtaalta p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kristiinankaupugin lastenkoti 1900-luvun alusssa. Kuva: Svenska literaturs\u00e4llskapet i Finland.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isen\u00e4 Mikkeliin Ekmanin sisaruksista loppukev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1864 muutti siis Aurora miehens\u00e4 aloitteesta. Kun Anna ja Amanda seurasivat lokakuun lopulla isosiskonsa perhett\u00e4, j\u00e4i Frans yksin Kristiinankaupunkiin eik\u00e4 alaik\u00e4iselle pojalle j\u00e4\u00e4nyt muuta vaihtoehtoa kuin menn\u00e4 Rantakadun varrella sijainneeseen lastenkotiin. Ehk\u00e4p\u00e4 Frans j\u00e4tettiin tarkoituksella odottamaan, ett\u00e4 sisaret saivat el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 j\u00e4rjestykseen Mikkeliss\u00e4. Fransin odotus venyi kuitenkin yli vuoden mittaiseksi. Talvea vasten taipaleelle l\u00e4ht\u00f6 antaa aiheen ajatukseen, ett\u00e4 Frans ei halunnut toista pime\u00e4\u00e4 aikaa lastenkodissa viett\u00e4\u00e4, vaan l\u00e4hti omin p\u00e4in matkaan joulun alla 1865.<\/p>\n\n\n\n

Taivallus Mikkeliin<\/h4>\n\n\n\n

Frans joutui\ntaittamaan taivalta nelj\u00e4kymment\u00e4viisi ruotsin peninkulmaa, eli\nnoin 490 kilometri\u00e4, parhaimmillaan ehk\u00e4 parin peninkulman\np\u00e4iv\u00e4vauhtia. Matka kulki pitkin talollisten yll\u00e4pit\u00e4mi\u00e4 teit\u00e4,\nensin koilliseen kohti Karijokea ja sitten etel\u00e4\u00e4n ja kaakkoon l\u00e4pi\nasumattomien Pohjois-Satakunnan ja Pohjois-Pirkanmaan metsien, soiden\nohi harjujen ja kangasmaiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kulkevaa, melko\nhelppokulkuista, vanhaa maantiet\u00e4 Tampereelle ja sielt\u00e4 etel\u00e4\u00e4n\nkohti H\u00e4meenlinnaa ja koilliseen koukaten ymp\u00e4ri P\u00e4ij\u00e4nteen\netel\u00e4p\u00e4\u00e4n Heinolan kautta Mikkeliin. \n<\/p>\n\n\n\n

Ei Frans maanteit\u00e4 yksin tarponut. Ennen junaradan ulottumista Tampereelle suuri osa kaupungin tarvitsemista tavaroista tuli maanteit\u00e4 Kristiinankaupungin satamasta. Kuormissa kulki mm. suolaa, kahvia, sokeria, puuvillaa, hamppua, rautaa, ter\u00e4st\u00e4, koneenosia, k\u00f6ysi\u00e4, naruja, hihnoja sek\u00e4 ty\u00f6kaluja. Maaseudulta kaupunkiin virtasi polttopuita, pellavaa, ruista, kauraa, ohraa, voita, maitoa, teurasel\u00e4imi\u00e4, unohtamatta kaupungin kuormahevosten ahmimia loputtomia hein\u00e4kuormia.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Tie Tampereelle. Kuva: Museovirasto, Munsterhjelm, Hjalmar, alkuper\u00e4isen kuvan tekij\u00e4 ; Weger, August, kaivertaja.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Hevosk\u00e4rryjen tai\nkuormareen kyytiin saattoi kulkijakin onnekkaasti p\u00e4\u00e4st\u00e4. Kohti\nTamperetta menij\u00f6it\u00e4 varmasti riitti runsaasti, mutta Mikkelin\nsuunta saattoi sitten olla jo hiljaisempi, olihan kaupungissa\ntuolloin vasta vajaat tuhat asukasta. Tampereen j\u00e4lkeen piti siis\nturvautua useammin jalkapatikkaan. \n<\/p>\n\n\n\n

Frans tarpoi vaihtelevissa keleiss\u00e4 kohti Mikkeli\u00e4. Marraskuun alkupuolella oli pakkasia maan etel\u00e4osia my\u00f6ten ja luntakin satoi, joten hetken aikaa oli rekikelit. Talviteille ei silti ollut viel\u00e4 asiaa, sill\u00e4 s\u00e4\u00e4 lauhtui j\u00e4lleen, j\u00e4\u00e4tyneet j\u00e4rvet sulivat ja vesisateet sulattivat lumenkin pois. Joulun alla lienee s\u00e4\u00e4 kuitenkin pakastunut ja maahan satanut lunta, mutta uutta vuotta kohden ilma oli taas k\u00e4\u00e4ntynyt suojakeliksi. Silloin Frans oli jo perill\u00e4 Mikkeliss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Frans ei l\u00f6yd\u00e4 sijaa Mikkelist\u00e4<\/h4>\n\n\n\n

Olutmestari Sven Erik Nilsson oli l\u00f6yt\u00e4nyt perheelleen Mikkelist\u00e4 asunnon r\u00e4\u00e4t\u00e4linleski Maria Ulbergin vuokralaisena, kolmannen kaupunginosan tontilta numero 47, Mikonkadun ja Hallituskadun kulmasta. Tontilla oli kaksi hirsist\u00e4 asuinrakennusta, toinen kadunkulmassa, toinen Mikonkadun puolella. Pohjoisessa, l\u00e4heisen Kirkkokadun takana kohosi Naisvuori, l\u00e4nness\u00e4 asutus p\u00e4\u00e4ttyi naapuritontin j\u00e4lkeen peltoihin ja hiekkakumpuihin, id\u00e4ss\u00e4 yhden korttelin ja Aleksanterinkadun takana avautui Kirkkotori, jonka pohjoiskulmassa oli kaupungin kaivo.<\/p>\n\n\n\n

Alkuvuonna 1864 oli kauppias ja ravintoloitsija Konstantin Petroff ryhtynyt perustamaan oluttehdasta Mikkeliin. Mikkelin Wiikko-Sanomia -lehti kirjoitti 21.4.1864: \u201dOluen tekij\u00e4 herra Petroff on jo wed\u00e4t\u00e4nn\u00e4 tehdas-sijoillen lautoja ja lankkuja. Oluen keittokattila my\u00f6s on t\u00e4\u00e4ll\u00e4, tehtaan riitinki on kaunis, ja Naisvuorella porataan kiwij\u00e4 rakennusten tarpeeksi niin ett\u00e4 kaikuu.\u201d <\/em>Mukaansa hankkeeseen h\u00e4n sai yht\u00e4 suurilla osuuksilla raatimies Johan Fredrik Ahlbergin ja panimomestari Sven Erik Nilssonin, Auroran aviomiehen. Toukokuussa yhti\u00f6miehet lupasivat, ett\u00e4 olutta valmistuu jo syysmarkkinoille, jotka perinteisesti vetiv\u00e4t paljon v\u00e4ke\u00e4 kaukaakin muutoin hiljaiseen kaupunkiin. Panimon nimeksi tuli Toivo Oluttehdas. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
N\u00e4kym\u00e4 Naisvuorelta Likolammille. Etualalla lammen rannassa tilanomistaja J.G. Liukkosen vuonna 1871 perustama viinanpolttimo ja spriitehdas. Vastarannalla ravintoloitsija Petroffin yhdess\u00e4 olutmestari Sven Nilssonin ja raatimies Johan Ahlberin kanssa vuonna 1864 perustama Toivo niminen olutpanimo. Kuva Gustaf Broman, Mikkelin kaupungin museot.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Olutpanimon\nrakennukset pystytettiin Likolammin etel\u00e4p\u00e4\u00e4h\u00e4n, nykyiseen\nKalevankankaan kaupunginosaan, k\u00e4velymatkan et\u00e4isyydelle Nilssonien\nasunnolta. Rakentaminen venyi, kun paikallisessa ruukissa\ntiilenpoltto ep\u00e4onnistui ja useita kymmeni\u00e4 tuhansia tiili\u00e4 meni\npilalle. Elokuun lopulla h\u00f6yrylaiva Wilkas toi Savonlinnasta kaksi\nproomullista tiili\u00e4, joilla oluttehtaan muuraust\u00f6it\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin\nj\u00e4lleen jatkamaan. Merkille pantavaa on, ett\u00e4 samainen alus oli\nsaapunut Mikkeliin jo aiemmin, 13. hein\u00e4kuuta, ensimm\u00e4isen\u00e4\nh\u00f6yryaluksena kautta aikojen. Se tiesi h\u00f6yrylaivaliikenteen\nk\u00e4ynnistymist\u00e4 kaupunkiin ja yhdisti Mikkelin nopealla vesitiell\u00e4\nIt\u00e4-Suomen kaupalliseen keskukseen, Viipuriin.<\/p>\n\n\n\n

Joulukuun 29. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1864 Mikkelin Wiikko-Sanomia -lehti viimein kertoi: \u201dT\u00e4n\u00e4 jouluna on saatu juoda oman kaupunnin olutta ja mett\u00e4. Olut on viel\u00e4 liian werest\u00e4, waan muuten puhdas-makuista. Mesi mit\u00e4 parasta.\u201d<\/em> Aivan syysmarkkinoille panimotuote ei siis kerennyt, eik\u00e4 kypsynyt t\u00e4ysin jouluunkaan menness\u00e4. Lehden mainitsema mesi lienee ollut panimosimaa, jonka valmistamiseen k\u00e4ytettiin hunajaa ja humalaa, mutta tuskin tuolloin viel\u00e4 sitruunoita.<\/p>\n\n\n\n

Kuten tarinan alussa n\u00e4imme, Fransin omaa kertomusta mukaellen, ensikosketus Mikkeliin ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, koska joulunvietto osoittautui Fransille hieman liian riehakkaaksi. Tuskin Fransin kuvaama olutpitoinen joulun juhlinta kuitenkaan Nilssonien kotona tapahtui, koska siell\u00e4 oli tilaa niukanlaisesti. Perheeseen oli tenavaik\u00e4isten kahden pojan lis\u00e4ksi toukokuussa syntynyt tyt\u00e4r, Agda Aleksandra Aurora. Vuokraem\u00e4nt\u00e4 Ulbergin talouteenkin kuului nelj\u00e4 ihmist\u00e4, lesken poika Viktor, kasvattityt\u00e4r Serafia ja piika Maria. Ehk\u00e4p\u00e4 joulujuhlat j\u00e4rjestettiin siis Toivo Panimolla, kun Fransin kertoman mukaan juhliin osallistui enemm\u00e4nkin mikkelil\u00e4isi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Koska Amanda oli piikana eik\u00e4 voinut poikaa majoittaa j\u00e4i Fransin ainoaksi mahdollisuudeksi muuttaa Anna-siskonsa luokse. T\u00e4m\u00e4 oli ensin asunut Nilssoneilla, mutta muuttanut avioiduttuaan aliupseeri Johan Nestor Lindqvistin kanssa muurari Aleksander Sj\u00f6blomin vuokralaisiksi Aleksanterinkadun ja Vilhonkadun kulmaan.<\/p>\n\n\n\n

Tontilla numero 81 oli kaksi hirsirakennusta, joista Aleksanterinkadun puoleisessa talossa asui muurarimestari vaimonsa ja oppipoikansa kanssa. Vuokralaisena kulmatalossa Lindqvistin pariskunnan lis\u00e4ksi oli ompelijatar Lisette Holmstr\u00f6m. Viistosti kadunkulman pohjoispuolella sijaitsi Mikkelin tarkkampujapataljoonan kasarmi, Johanin palveluspaikka. Sen l\u00e4hitaloissa majaili paljon pataljoonan sotilaita ja henkil\u00f6kuntaa. V\u00e4h\u00e4n kuin ennakoiden Ekmanin sisarusten tulevia el\u00e4m\u00e4nuria, Mikkelin l\u00e4\u00e4ninvankila oli kivenheiton p\u00e4\u00e4ss\u00e4 etel\u00e4\u00e4n Linnakadun takana.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Suomen 6. tarkkampujapataljoonan 1,. komppania kasarminsa edess\u00e4. Kuva. Museovirasto, ennen vuotta 1902.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Mikkelist\u00e4 ei tullut pitk\u00e4aikaista asuinpaikkaa Ekmanin sisaruksille. Seuraavaan kes\u00e4\u00e4n menness\u00e4 pois olivat muuttaneet niin Frans, Amanda kuin Aurorakin perheineen. Ainoastaan Anna j\u00e4i miehens\u00e4 kanssa Mikkeliin kun muut sisarukset hajaantuivat maailmalle seuraavaksi vuosikymmeneksi. Lindqvistit asuivat Mikkeliss\u00e4 aina vuoteen 1972 asti.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4ht\u00f6 Mikkelist\u00e4<\/h4>\n\n\n\n

Auroran aviomies Sven Erik Nilsson oli jo kes\u00e4ll\u00e4 1865 hakenut muuttokirjan Kristiinankaupunkiin, jonne h\u00e4nt\u00e4 ehk\u00e4 houkuteltiin takaisin panimomestariksi. H\u00e4n myi osuutensa Toivo Panimosta kauppias Antti Paasoselle ilmeisesti hyv\u00e4st\u00e4 hinnasta, koska muutama vuosi my\u00f6hemmin, Paasosen kuollessa kolmanneksen osuus panimosta arvostettiin noin 5000 markaksi. Talven selk\u00e4\u00e4n kolmen pienen lapsen kanssa l\u00e4hteminen ei kuitenkaan tullut kyseeseen, joten perhe lienee ollut Mikkeliss\u00e4 kev\u00e4\u00e4seen saakka. Silloin m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4kin oli jo vaihtunut Vaasaksi, jossa odotti ilmeisesti j\u00e4lleen uusi panimo.<\/p>\n\n\n\n

On houkuttelevaa\najatella, ett\u00e4 Nilssonit, Frans ja Amanda l\u00e4htiv\u00e4t samaan aikaan\nMikkelist\u00e4. Er\u00e4\u00e4t seikat kyll\u00e4 viittaavatkin t\u00e4h\u00e4n. Frans\nkertoi aikanaan, ett\u00e4 \u201dh\u00e4n hakeutui kev\u00e4\u00e4ll\u00e4\nKristiinankaupunkiin ja edelleen merille\u201d. Hakeutuminen tuskin\nkuvaa k\u00e4velemist\u00e4, joten ehk\u00e4 matka taittui muulla tavoin.\nNilssoneilla oli kolme pient\u00e4 lasta ja Aurora odotti kev\u00e4\u00e4ll\u00e4\nnelj\u00e4tt\u00e4 pienokaistaan, joten raskas matka maanteitse vaunukyydill\u00e4\ntuntuu ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6iselt\u00e4. Amandasta ei ole kirjallisia tietoja\nkahteen vuoteen, kunnes h\u00e4n haki muuttokirjan Helsingist\u00e4 Pietariin\nvuonna 1867, vaikka muuttikin sinne vasta kaksi vuotta my\u00f6hemmin.<\/p>\n\n\n\n

Ehk\u00e4p\u00e4 he kaikki l\u00e4htiv\u00e4t Mikkelist\u00e4 yhdess\u00e4 h\u00f6yrylaivalla. Mikkelil\u00e4iset osakkaat perustivat vuonna 1865 laivaosakeyhti\u00f6n. Kes\u00e4ll\u00e4 h\u00f6yryll\u00e4 toimiva siipiratasalus Mikko aloitti s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisen reittiliikenteen Mikkelist\u00e4. Aluksi laiva kulki vuorotellen Lauritsalaan ja edelleen tarvittaessa Saimaan kanavaa pitkin Viipuriin, mutta kev\u00e4\u00e4st\u00e4 1866 vain Lauritsalaan. Laiva ajoi molempiin suuntiin kolme kertaa viikossa. Salongissa oli tilaa kuudesta kahdeksaan hengelle, mutta kannelle mahtui enemm\u00e4n v\u00e4ke\u00e4. Ihan halpaa h\u00f6yrylaivan kyyti ei ollut. Mikkelist\u00e4 Lauritsalaan per\u00e4kannelle lippu maksoi kuusi ja etukannelle kolme markkaa. Alle kaksitoistavuotiaat p\u00e4\u00e4siv\u00e4t puolella hinnalla. Ilmaiseksi kulki matkatavaraa 3 leivisk\u00e4\u00e4 eli noin 25 kiloa, ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isest\u00e4 sai maksaa 40 penni\u00e4 puudasta eli noin 16 kilosta. Ajopelist\u00e4, lotjista, veneist\u00e4, koirista jne. maksettiin sovinnon mukaan.<\/p>\n\n\n\n

Mikkelin satamasta Mikko l\u00e4hti puksuttamaan aamuy\u00f6ll\u00e4 kello kolmelta ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 siksi, ett\u00e4 perille Lauritsalaan saavuttaisiin saman vuorokauden valoisana aikana. Varsinkin matalan veden aikaan oli v\u00e4yl\u00e4 erityisesti Mikkelin p\u00e4\u00e4st\u00e4 ennen kunnon ruoppauksia t\u00e4p\u00e4r\u00e4, joten pime\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4 tuskin uskallettiin ajaa. Joka tapauksessa matka-aika Lappeenrantaan ja Viipuriin supistui murto-osaan entisest\u00e4. Mukavampikin laivalla oli hevospeleihin verrattuna matkustaa, kun tarjolla oli kahvia ja olutta. Saattoipa l\u00e4mmitt\u00e4j\u00e4n vaimo keitt\u00e4\u00e4 kyytil\u00e4isille padallisen kuumia perunoita. Hyv\u00e4ll\u00e4 ev\u00e4skorilla varustautuneen matka sujui rattoisasti ja etel\u00e4isen Saimaan maisemat hiveliv\u00e4t silmi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
H\u00f6yryalus Viipurin linnan edustalla 1860-luvulla. Kuva: Museovirasto.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Lauritsalasta eteenp\u00e4in Saimaan kanavaa pitkin kulki jo useampia h\u00f6yrylaivoja, mm. s\/s Rauha, joka liikenn\u00f6i kes\u00e4isin reitill\u00e4 Kuopio -Viipuri. Sielt\u00e4 eteenp\u00e4in laivat vain suurenivat, kun esim. reitill\u00e4 Pietari-Viipuri-Helsinki-Turku-Tukholma kulkeva siipirattain varustettu rautah\u00f6yry s\/s Wiborg pystyi ottamaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n hyttimatkustajiksi sata ihmist\u00e4. Pietaria piti etel\u00e4isen\u00e4 l\u00e4ht\u00f6satamanaan my\u00f6s s\/s \u00d6sterbotten, joka Turusta k\u00e4\u00e4ntyi kohti pohjoista ja seilasi aina Tornioon asti. Sen v\u00e4lisatamia olivat mm. Kristiinankaupunki, jonne Frans siis palasi ja Vaasa, johon Nilssonit asettuivat asumaan. N\u00e4in Ekmanin sisarukset joutuivat uudelleen eroon toisistaan, mutta eiv\u00e4t suinkaan lopullisesti.<\/p>\n\n\n\n

Kymmenen vuotta merill\u00e4<\/h4>\n\n\n\n

My\u00f6hemmin Frans kertoi l\u00e4hteneens\u00e4 merille Kristiinankaupungista kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1866. H\u00e4nest\u00e4 ei l\u00f6ydy lainkaan tietoja sen paremmin kirkonkirjoista, henkikirjoista kuin Suomen tai Ruotsin merimieshuoneiden luetteloistakaan seuraavien kymmenen vuoden ajalta. Asiaan saattaa olla moniakin selityksi\u00e4. Esim. brittil\u00e4iset, norjalaiset ja amerikkalaiset laivat eiv\u00e4t olleet turhan tarkkoja merimiehen papereiden suhteen ja suomalaiset merimiehet olivat haluttua halpaty\u00f6voimaa. Kymmenen vuotta saattoi silloin kulua maailman merill\u00e4 helpostikin ja monet j\u00e4iv\u00e4t matkaan i\u00e4ksi. Jos Frans taas seilasi Suomen l\u00e4hivesill\u00e4, vaikkapa h\u00f6yrylaivojen rannikkoreiteill\u00e4, h\u00e4nt\u00e4 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 otettu merimieshuoneen kirjoihin. Tosin silloin h\u00e4nell\u00e4 olisi pit\u00e4nyt olla aina talven ajaksi jokin kortteeri maissa, josta olisi j\u00e4\u00e4nyt maininta ainakin henkikirjaan.<\/p>\n\n\n\n

Yhden vihjeen h\u00f6yrylaivojen suuntaan antaa Fransin my\u00f6hempi ammatti. Palattuaan maihin h\u00e4n oli ammattitaitoinen l\u00e4mmitt\u00e4j\u00e4 ja masinisti eli koneenk\u00e4ytt\u00e4j\u00e4. Tuohon hommaan ei noihin aikoihin oikein voinut p\u00e4tev\u00f6ity\u00e4 muualla kuin h\u00f6yrylaivoilla. N\u00e4kemyst\u00e4 tukee sekin, ett\u00e4 1860-luvulla h\u00f6yrylaivaliikenne kasvoi nopeasti, perustettiin uusia laivayhti\u00f6it\u00e4, jotka ostivat tai rakennuttivat aluksia ja avasivat uusia reittej\u00e4, jotka palvelivat sek\u00e4 matkustajia ett\u00e4 rahtiliikennett\u00e4. Vaikka h\u00f6yrylaivoissa miehist\u00f6\u00e4 tarvittiin v\u00e4hemm\u00e4n kuin purjelaivoissa, niiden lukum\u00e4\u00e4r\u00e4n kasvu lis\u00e4si merimiesten tarvetta.<\/p>\n\n\n\n

Omien sanojensa mukaan Frans j\u00e4tti merimiesel\u00e4m\u00e4n l\u00e4heistens\u00e4 hartaista pyynn\u00f6ist\u00e4 vuonna 1876. Syy Fransin sisarten toiveisiin t\u00e4m\u00e4n maihin paluusta ei ole selvill\u00e4, mutta taustalla saattoivat vaikuttaa 1870-luvun alkupuolella tapahtuneet lukuisat haaksirikot ja onnettomuudet, joihin erityisesti h\u00f6yrylaivat olivat joutuneet. Havereihin sis\u00e4ltyi niin pohjakosketuksia, t\u00f6rm\u00e4yksi\u00e4, haaksirikkoja kuin h\u00f6yrykoneiden repe\u00e4misi\u00e4kin. <\/p>\n\n\n\n

Erityisen\nmurheellinen oli s\/s \u00d6sterbottenin kohtalo sen matkalla 20.8.1874\nPorista kohti Kristiinankaupunkia mukanaan noin 70 matkustajaa.\nOnnettomuus tapahtui iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 pian laivan l\u00e4hdetty\u00e4 Porin\nReposaaren satamasta. Aluksen per\u00e4salongissa oli juuri asetuttu\np\u00e4iv\u00e4lliselle, kun er\u00e4s kannella matkustajana ollut merimies\npaperossin sytytetty\u00e4\u00e4n heitti pois palavan tulitukun, joka p\u00e4\u00e4tyi\nrutikuivaan rivepaaliin, joita oli pinottu keskikannelle\nsiipirattaiden suojusten v\u00e4liin. Kansilasti, jossa oli mukana my\u00f6s\ntulitikkuja, syttyi nopeasti palamaan, eik\u00e4 sit\u00e4 tuulessa saatu\nen\u00e4\u00e4 sammumaan. Pian koko keskilaiva oli tulen vallassa, my\u00f6s\nkomentosillalle ja alas konehuoneeseen johtavat portaat. Laivan\nohjaaminen rantaa kohti ep\u00e4onnistui ja sen koneet pys\u00e4htyiv\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n

Matkustajien keskuudessa syntyi paniikki. Laivan kahden pelastusveneen lasku vesille ep\u00e4onnistui. Niit\u00e4 veteen laskettaessa toinen katkesi keskelt\u00e4 kahtia ja toinen kaatui kumoon, jolloin siin\u00e4 olleet ihmiset, monet naisia ja lapsia, joutuivat veden varaan. Osa matkustajista ja miehist\u00f6st\u00e4 j\u00e4i per\u00e4kannelle sankan savun joukkoon, josta heid\u00e4t pelastettiin apuun rient\u00e4neisiin Azalea ja Salama -h\u00f6yrypursiin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Siipiratasalus \u00d6strbotten palaneena Porin satamassa vuonna 1874. Kuva: Museovisrasto<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

H\u00f6yrylaiva \u00d6sterbottenin palo vaati kaikkiaan viisitoista kuolouhria ja siit\u00e4 uutisoitiin ymp\u00e4ri suuriruhtinaskuntaa. Tehtiinp\u00e4 siit\u00e4 kansan keskuudessa levinnyt laulukin. Kirjoituksia riitti pitk\u00e4lle seuraavaan vuoteen, kun palon aiheuttaneen matkustajan lis\u00e4ksi alettiin edesvastuuseen vaatia laivan kapteenia, joka oli sallinut tulenaran rahdin lastaamisen aluksen kannelle. Laivan aiempi kapteeni oli moisesta kielt\u00e4ytynyt ja sanottu sitten irti. Uusi, kokematon kapteeni oli viel\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt laivan p\u00e4in tuulta niin, ett\u00e4 liekit p\u00e4\u00e4siv\u00e4t levi\u00e4m\u00e4\u00e4n laivan pituussuuntaan, mik\u00e4 pahensi onnettomuutta entisest\u00e4\u00e4n. Laivan kapteeni ja tulen aiheuttaja tuomittiinkin sitten sakkoihin. <\/p>\n\n\n\n

Vaikka Frans ei s\/s \u00d6sterbottenilla ollutkaan, Ekmanin sisaruksia lienee hukkumisten ohella j\u00e4rkytt\u00e4nyt laivan konemiehen ja l\u00e4mmitt\u00e4j\u00e4n kaamea kohtalo. Kun tuli levisi laivan keskiosassa, muuttui konehuone kuolemaloukuksi, jossa aluksen masinisti ja toinen l\u00e4mmitt\u00e4jist\u00e4 paloivat hengilt\u00e4. Niinp\u00e4 Frans sitten noudatti sisartensa toivomusta, p\u00e4\u00e4tti uransa merimiehen\u00e4 ja j\u00e4i maihin.<\/p>\n\n\n\n

Ekmannit p\u00e4\u00e4sev\u00e4t vankilaan<\/h4>\n\n\n\n

Toukokuun lopussa 1876 Frans haki muuttokirjan Kristiinankaupungista Viipuriin, mik\u00e4 vahvistaa sit\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4, ettei Frans ollut Suomessa merimiesaikanaan, koska se on ensimm\u00e4inen merkint\u00e4 kirkon kirjoissa kymmeneen vuoteen. Viipuriin Frans l\u00e4hti etsim\u00e4\u00e4n sisarensa Annan perhett\u00e4, Lindqvistej\u00e4. N\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t kuitenkaan kaupungissa olleet, joten Frans jatkoi matkaansa Pietariin, jonne Amanda oli muuttanut vuonna 1870, vaikkakin muuttokirja palvelijatar Amanda Ekmanille olikin my\u00f6nnetty Helsingiss\u00e4 jo vuonna 1867.<\/p>\n\n\n\n

Toukokuun lopulla\nvuonna 1873 Amanda oli Pietarissa avioitunut ruotsalaissyntyisen\nhienomekaanikon Anders Anderssonin kanssa. Pariskunnan esikoinen\nHarald oli syntynyt toukokuussa 1873. Kolme vuotta my\u00f6hemmin Frans\ntapasi Pietarissa kuitenkin surun murtamat vanhemmat. Pikku Harald\noli kuollut toukokuun alussa keuhkokuumeeseen vain joitakin viikkoja\nennen Fransin saapumista. \n<\/p>\n\n\n\n

Amandalta Frans sai tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Lindqvistit olivat muuttaneet Mikkelist\u00e4 H\u00e4meenlinnaan samana vuonna. Perheeseen oli aiemmin syntynyt kaksi lasta, Helmi Elisabet vuonna 1867 ja Nestor Rurik vuonna 1870. Is\u00e4 Johan Nestor oli palvellut Mikkelin tarkkampujapataljoonan l\u00e4\u00e4kint\u00e4aliupseerina, mutta oli nyt saanut viran H\u00e4meenlinnan kuritushuoneen vahtimestarina eli vartijoiden p\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4. Frans p\u00e4\u00e4tti matkustaa H\u00e4meenlinnaan, mik\u00e4 osoittautui h\u00e4nen tulevaisuutensa kannalta ratkaisevaksi k\u00e4\u00e4nteeksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kruunuporin linna eli H\u00e4meen linna 1890-luvulla. Vasemmalla vuonna 1871 valmistunut ns.sellirakennus. Vanhan linnan edess\u00e4 olevassa ns. etel\u00e4isess\u00e4 keh\u00e4muurirakennuksessa oli ensimm\u00e4isen kerroksen vasemmassa kulmassa vankilan vahtimestarin eli Lindqvistien asunto. Toinen kerros ja sen keskell\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4 parveke kuului vankilan johtajan Peter Brofeldtin suureen huoneistoon. Katon kolme savupiippua tulevat saman rakennuksen ensimm\u00e4isess\u00e4 kerrroksesa sijainneesta vankilan keitti\u00f6st\u00e4, jossa keskell\u00e4 lattiaa olivat muuripadat ja seinustoilla suuret leivinuunit. Kuva: Museovirasto:<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Vuonna 1871 oli Kronoborgin tai suomalaisittain Kruunuporin linnaan, joksi H\u00e4meenlinnan vankilaa tuohon aikaan kutsuttiin, valmistunut uusi sellirakennus. Se oli suunniteltu nykyaikaisten vankeinhoito-oppien mukaiseksi vankilaksi, jonka tarkoituksena oli paitsi rikoksen sovittaminen, my\u00f6s vangin palauttaminen yhteiskuntakelpoiseksi ihmiseksi. Rangaistusajan aluksi rikoksentekij\u00e4 piti erist\u00e4\u00e4 muista vangeista, jotta n\u00e4iden turmiollinen vaikutus voitaisiin est\u00e4\u00e4. T\u00e4h\u00e4n tarvittiin yhden hengen p\u00e4iv\u00e4sellej\u00e4. Sitten v\u00e4hitellen koulutuksen ja ty\u00f6toiminnan avulla palkiten rikoksentekij\u00e4 saataisiin luopumaan vahingollisista taipumuksistaan. T\u00e4h\u00e4n tarvittiin koulu- ja ty\u00f6pajatiloja. Uuteen sellirakennukseen tuli 66 yksin\u00e4isselli\u00e4 ja kouluhuone. Ty\u00f6pajat olivat jo valmiiksi viereisess\u00e4 vuonna 1843 valmistuneessa ty\u00f6- ja ojennuslaitoksen rakennuksessa.<\/p>\n\n\n\n

Jotta uuden ajattelun mukaiset yksin\u00e4issellit voitiin toteuttaa, tarvittiin uudenlainen l\u00e4mmitysj\u00e4rjestelm\u00e4, koska tulisijojen rakentaminen jokaiseen selliin oli luonnollisesti mahdotonta. Sellivankilan suunnittelija, arkkitehti Ludvig Isak Lindqvist ratkaisi ongelman keskusl\u00e4mmityksen avulla. Rakennuksen kellarikerrokseen tuli kaksi suurta h\u00f6yry\u00e4 tuottavaa l\u00e4mmityskattilaa, josta putket haarautuivat ensin vaakasuuntaisesti ja sitten pystysuoraan kaikkiin kolmeen kerrokseen. L\u00e4mmitys oli s\u00e4\u00e4dett\u00e4viss\u00e4 sellikohtaisesti, joskaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4 ei toiminut kunnolla ja sit\u00e4 jouduttiin my\u00f6hemmin korjaamaan. Keskusl\u00e4mmitysj\u00e4rjestelm\u00e4n laitteet asennuksineen tilattiin Berliinist\u00e4, josta tuona vuonna 1871 tuli Saksan keisarikunnan p\u00e4\u00e4kaupunki. J\u00e4rjestelm\u00e4n k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 varten perustettiin uusi l\u00e4mmitt\u00e4j\u00e4n virka, joka my\u00f6hemmin muuttui koneenk\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n eli masinistin viraksi.<\/p>\n\n\n\n

Juuri t\u00e4h\u00e4n\nl\u00e4mmitt\u00e4j\u00e4n virkaan Frans valittiin syksyll\u00e4 1876 ja h\u00e4nen\nesimiehekseen tuli Johan Nestor Lindqvist, Annan aviomies.\nTy\u00f6paikkana sellivankila oli moderni. Fransia lienee orpokodin\nvedenhakureissut muistissaan vieh\u00e4tt\u00e4nyt erityisesti rakennuksen\nvesijohto, jossa oli vesipisteet sek\u00e4 kunkin kerroksen vangeille\nett\u00e4 henkil\u00f6kunnalle. Vetens\u00e4 vesijohto sai kellarin kaivosta,\njosta vesi pumpattiin ensin vinttikerroksen isoihin vesis\u00e4ili\u00f6ihin.\nNiist\u00e4 vesi sitten painovoiman avulla valui eri kerrosten\nvesipisteisiin. Tietysti my\u00f6s h\u00f6yrykattila sai vesijohdosta\ntarvitsemansa veden. Uutta oli my\u00f6s modernin vankeinhoitoajattelun\nmukainen kakkoskerroksen keskuskeitti\u00f6, joka palveli sek\u00e4\nhenkil\u00f6kuntaa ett\u00e4 vankeja. Kellarikerroksessa oli my\u00f6s kaksi\nkylpyhuonetta peltiammeineen ja muurinpatoineen. Niiden vieress\u00e4 oli\ndesinfisiointiuuni, joissa sy\u00f6p\u00e4l\u00e4isten ja tautien saastuttamat\nvaatteet saatiin puhdistettua. Likavedet rakennuksesta johdettiin\npois suuren yhteisviem\u00e4rin avulla.<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1872 avattu sellivankila valmistui edellisen\u00e4 syksyn\u00e4 toimintansa aloittaneen H\u00e4meenlinnan rangaistuslaitoksen eli kuritushuoneen tarpeisiin. Sinne siirrettiin kahden kolmen vuoden rangaistuksen saaneita miesvankeja Turun rangaistusvankilasta ja ns. tunnustusvankeja K\u00e4kisalmen linnasta. Vankien ty\u00f6toimintaan sis\u00e4ltyi laitoksen muiden yll\u00e4pitotoimien ohella my\u00f6s halkojen kuljettaminen h\u00f6yrykattiloiden polttoaineeksi linnan pohjoispuolella sijainneelta halkokent\u00e4lt\u00e4 Fransin valvonnassa. N\u00e4in my\u00f6s vanginvartijan teht\u00e4v\u00e4t kuuluivat h\u00e4nen uuteen toimenkuvaansa.<\/p>\n\n\n\n

El\u00e4m\u00e4\u00e4 Kruunuporissa<\/h4>\n\n\n\n

Niin kuritushuoneen kuin sen rinnalla toimineen H\u00e4meen l\u00e4\u00e4ninvankilankin henkil\u00f6kunta asui Kruunuporin alueen rakennuksissa. Frans lienee asettunut sellivankilan viereiseen, vuonna 1843 valmistuneeseen ns. ty\u00f6- ja ojennuslaitoksen rakennukseen, jossa oli sellien ja ty\u00f6pajatilojen lis\u00e4ksi asuntoja vanginvartijoille. Lindqvistien koti oli oletettavasti ainakin aluksi samassa talossa. Vuonna 1876 linnan koko alueella asui 75 vankiloiden henkil\u00f6kuntaan, heid\u00e4n perheeseens\u00e4 tai palveluskuntaansa kuuluvaa ihmist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kovin kauan Frans ei vankilassa yksin asustellut. Mahdollisesti jo vuonna 1876 Frans tapasi kaupungissa neiti Emilia Sofia Sj\u00f6blomin. Ehk\u00e4p\u00e4 heid\u00e4t saattoi yhteen Emilian veli Gustav Frithiof, joka oli Fransin ik\u00e4luokkaa ja valmistumassa merikapteeniksi ja saattoi siten tuntea Fransin merilt\u00e4. Emilia tai Emmi, joksi h\u00e4nt\u00e4 kutsuttiin, oli Viipurista H\u00e4meenlinnaan muuttaneen faktori Gustaf Adolf Sj\u00f6blomin viides lapsi ja tytt\u00e4rist\u00e4 vanhin. H\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 Helena oli kotoisin Helsingist\u00e4 ja ortodoksisen kirkon j\u00e4sen. Sj\u00f6blomin perhe oli ruotsinkielinen. Kymmenkunta vuotta Fransia nuorempi Emmi oli edellisen\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4nyt kaksikymment\u00e4, kun h\u00e4it\u00e4 vietiin lokakuun lopulla vuonna 1877. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Vasemmalla n\u00e4kyv\u00e4ss\u00e4 ns. sellivankilassa toimii nykyisin kes\u00e4isin auki oleva vankilamuseo. Kuva: Juha Holma.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Lapsia pariskunnalle ei siunaantunut aivan heti. Vasta puolentoista vuoden kuluttua, maaliskuun lopussa syntyi avioparin ensimm\u00e4inen lapsi, Karl Johannes. Levottomana kev\u00e4\u00e4n\u00e4 1881 Emilia oli j\u00e4lleen raskaana. Maaliskuun puoliv\u00e4liss\u00e4 Pietarista tuli koko keisarikuntaa ravistellut uutinen, keisari Aleksanteri II, Suomen hyv\u00e4ntekij\u00e4 oli saanut surmansa pommiattentaatissa. Kaksi kuukautta my\u00f6hemmin Ekmanin pieneen perheeseen saapui henkil\u00f6kohtaisempi suruviesti Pietarista. Amandan aviomies Anders Andersson oli kuollut keuhkokuumeeseen toukokuun kolmannella viikolla t\u00e4ytetty\u00e4\u00e4n vastik\u00e4\u00e4n kolmekymment\u00e4 vuotta. Emilian tavoin Amanda oli raskaana, ja poikalapsi, Wilhelm Andreas syntyi kaksi kuukautta is\u00e4ns\u00e4 kuoleman j\u00e4lkeen keskell\u00e4 hein\u00e4kuuta. Kuukautta my\u00f6hemmin, elokuun 15. Emilia synnytti Fransille toisen pojan, joka kasteessa sai nimekseen Kustaa Laine.<\/p>\n\n\n\n

Aviomiehen kuolema j\u00e4tti Amandan yksin kolmen pienen lapsen kanssa Pietariin. Vanhin lapsista oli viisi vuotta t\u00e4ytt\u00e4nyt tyt\u00e4r Helmi ja toinen lapsista, Gunnar oli vasta kaksivuotias. Koska kuolleen aviomiehen sukulaiset olivat kaukana Ruotsissa ja Amanda oli vailla toimeentuloa, alkoi h\u00e4n valmistella muuttoa H\u00e4meenlinnaan. Vastasyntynyt Wilhelm pakotti h\u00e4net kuitenkin odottamaan talven ja viel\u00e4 seuraavan kes\u00e4nkin yli. Amanda saapui Kruunuporiin elo-syyskuun vaihteessa 1882. <\/p>\n\n\n\n

Er\u00e4s onnekas\nyhteensattuma edesauttoi Amandan siirtymist\u00e4 Pietarista\nH\u00e4meenlinnaan. Se ratkaisi h\u00e4nen toimeentulonsa tulevaisuudessa ja\nvarmisti \u2013 ehk\u00e4 hieman nurinkurisesti \u2013 lasten turvallisen\nel\u00e4m\u00e4n. Vuonna 1882 H\u00e4meenlinnan kuristushuoneen toiminta\nmiesvankeineen ja osin my\u00f6s henkil\u00f6kuntineen siirtyi Helsinkiin\nvalmistuneeseen uuteen vankilaan. Vapautuneissa tiloissa aloitti\nH\u00e4meenlinnan rangaistus- ja ty\u00f6vankila, pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n naisille\ntarkoitettu laitos, johon kaikki maan naisvangit sijoitettiin. Vanhan\nlinnan puolella jatkoi H\u00e4meen l\u00e4\u00e4ninvankila.<\/p>\n\n\n\n

Uusi naisten rangaistuslaitos tarvitse naispuolisia vanginvartijoita. Vartijoiksi palkattiin hyv\u00e4maineisia, neuvokkaita, jonkin k\u00e4sity\u00f6ammatin osaavia ja molempia kotimaisia kieli\u00e4 puhuvia henkil\u00f6it\u00e4. N\u00e4m\u00e4 vaatimukset Amanda t\u00e4ytti ja h\u00e4n aloitti ty\u00f6n syyskuun alussa 1882. Naisvartijoilta vaadittavat k\u00e4sity\u00f6ammatit liittyiv\u00e4t tuolloin l\u00e4hinn\u00e4 ty\u00f6pajoissa teht\u00e4v\u00e4\u00e4n lankojen valmistukseen, kankaiden kudontaan, r\u00e4\u00e4t\u00e4l\u00f6intiin ja ompelemiseen. Sellaisia taitoja Amandalla ei ollut. Paljon naisvankeja ty\u00f6skenteli kuitenkin vankilan keitti\u00f6ss\u00e4, leipomossa ja pesutuvassa erilaisissa talousaskareissa, jotka kaikki olivat tuttuja t\u00f6it\u00e4 Amandan palvelijattaren uralta. Yksi vartijoista ty\u00f6skenteli my\u00f6s aina vankilan sairaanhoitajan kanssa.<\/p>\n\n\n\n

Ty\u00f6 pitkiin rangaistuksiin vakavista rikoksista tuomittujen yli nelj\u00e4nsadan naisen keskuudessa vaati varmasti paljon. Noin puolet oli tuomittu yli viiden vuoden vankeuteen, v\u00e4hint\u00e4\u00e4n joka kymmenes elinkaudeksi. Joka kahdeksannen rikoksena oli lapsenmurha tai siki\u00f6nl\u00e4hdetys, joka kymmenennen murha, kuolemantuottamus tai murhapoltto, mutta kaikkein eniten eli noin puolet oli saanut tuomionsa varkauksista. Naisvangit olivat taustaltaan selke\u00e4sti yhteiskunnan v\u00e4h\u00e4osaisia. Kaksi kolmesta osasi kyll\u00e4 lukea, jotkut hyvin, toiset jotenkuten, mutta kirjoitus- ja laskutaito puuttui joka toiselta tyystin. Enimmill\u00e4\u00e4n kaksi kolmesta vangista saikin vankilassa alkeisopetusta lukemisessa, kirjoittamisessa ja laskennossa.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s Annalle vankila avasi uuden el\u00e4m\u00e4nuran. Kun sek\u00e4 kuritushuoneeseen ett\u00e4 H\u00e4meen l\u00e4\u00e4ninvankilaan tuli raskaana olevia naisia, siell\u00e4 tarvittiin my\u00f6s k\u00e4til\u00f6\u00e4. Anna kouluttautui teht\u00e4v\u00e4\u00e4n, jota hoiti aina vuosisadan vaihteeseen saakka. Vuonna 1885 uuden asetuksen mukaisten rokottajan virkojen avautuessa haettavaksi, my\u00f6s Anna oli hakijoiden joukossa, mutta viran H\u00e4meenlinnassa sai er\u00e4s toinen hakija, Adolfina Koll\u00e9n.<\/p>\n\n\n\n

Amandan tultua H\u00e4meenlinnaan kolme Ekmanin sisaruksista oli j\u00e4lleen yhdess\u00e4, viel\u00e4p\u00e4 samassa ty\u00f6- ja asuinyhteis\u00f6ss\u00e4, joka oli my\u00f6s suojaisa ymp\u00e4rist\u00f6 sisarusten lapsille. Seitsem\u00e4st\u00e4 serkuksesta vanhin oli Annan poika, nyt kaksitoistavuotias ja toista nime\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 Rurik, jonka isosisko Helmi oli helmikuussa 1877 kuollut tulirokkoon alle kymmenvuotiaana. Serkuksista nuorimmaiset olivat yhden vuoden ik\u00e4iset Fransin poika Kustaa ja Amandan poika Wilhelm. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n naisvankilan henkil\u00f6kuntaan kuuluvilla oli vuonna 1883 kaikkiaan kolmisenkymment\u00e4 lasta Kruunuporissa. Samanik\u00e4isist\u00e4 serkuksista ja muista lapsista oli varmasti seuraa ja turvaakin toisilleen.<\/p>\n\n\n\n

Naisten kuritushuoneen henkil\u00f6kunnan muodostama yhteis\u00f6 oli my\u00f6s tiivis, mit\u00e4 kuvastanee se, ett\u00e4 Rurik avioitui vuonna 1904 vankilan johtajan Peter Brofeldtin tytt\u00e4ren Ester Brofeldtin kanssa. Henkil\u00f6kunta my\u00f6s vaihtui hyvin hitaasti ja monet ty\u00f6skenteliv\u00e4t vankilassa el\u00e4k\u00f6itymiseen asti. Kuristushuone sai my\u00f6s pitk\u00e4lti j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 oman toimintansa haluamallaan tavalla, koska se toimi suoraan senaatin alaisena eik\u00e4 l\u00e4\u00e4nin kuvern\u00f6\u00f6rin hallinnoimana, kuten linnassa my\u00f6s toimiva H\u00e4meen l\u00e4\u00e4ninvankila. Ajankohtaan n\u00e4hden my\u00f6s sairaanhoito oli hyv\u00e4ll\u00e4 mallilla. Vankilan l\u00e4\u00e4k\u00e4ri ja sairaanhoitaja huolehtivat vankien ohella henkil\u00f6kunnan terveydentilasta, mik\u00e4 erikseen kirjattiin uuteen vankeinhoidosta annettuun asetukseen vuonna 1886.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4in sisarusten el\u00e4m\u00e4 asettui vankilayhteis\u00f6ss\u00e4 uomiinsa. Johan Lindqvist kohosi vuosien varrella vankilan kirjapit\u00e4j\u00e4ksi, ja oli arvoj\u00e4rjestyksess\u00e4 seuraava vankilan johtajasta, jota h\u00e4n my\u00f6s sijaisti. Vankilan kirjanpit\u00e4j\u00e4n teht\u00e4viin kuului paitsi vankilan talouden hoito my\u00f6s tavaroiden hankkiminen ja vankilan tuotteiden myynnin j\u00e4rjest\u00e4minen. Koneenk\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja l\u00e4mmitt\u00e4j\u00e4n\u00e4 Frans oli suoraan Johanin alainen. Anna hoiti synnytyksi\u00e4 yhdess\u00e4 vankilan l\u00e4\u00e4k\u00e4rin ja sairaanhoitajan kanssa. Amanda jatkoi vanginvartijana aivan vuosisadan viimeiseen vuoteen asti.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
H\u00e4meenlinnan vankila-alueen kartta vuodelta 1881 Vasemmalla alhaalla sellivankila ja sen oikealla puolella ty\u00f6-ja rangaistuslaitoksen rakennus. Kuva: Kansallisaristo.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Ty\u00f6 vankilassa takasi my\u00f6s kohtuulliset ansiot Ekmanin sisaruksille. Vaikka tarkkoja palkkasummia on mahdotonta tiet\u00e4\u00e4, koska sellaista aineistoa ei ole s\u00e4ilynyt, taksoitus eli vero\u00e4yrien m\u00e4\u00e4r\u00e4 1880-luvun kunnallisverouudistuksen j\u00e4lkeiselt\u00e4 ajalta antaa pohjaa vertailulle. Vuonna 1890 Fransilla oli viisi vero\u00e4yri\u00e4, samoin kuin esimiehell\u00e4\u00e4n Johanilla. Se vastasi noin 1500 markan vuosituloa, kun ammattitaitoisen ty\u00f6miehen palkka tuohon aikaan saattoi olla 600 markkaa vuodessa, mutta j\u00e4\u00e4d\u00e4 puoleenkin siit\u00e4 ammatista riippuen. Annakin tienasi nelj\u00e4st\u00e4 vero\u00e4yrist\u00e4 p\u00e4\u00e4tellen hyvin eli noin 1200 markkaa vuodessa. Amanda oli sisaruksista pienipalkkaisin yhdell\u00e4 vero\u00e4yrill\u00e4 eli noin kolmensadan markan vuosituloilla, mik\u00e4 oli kuitenkin kohtuullisesti verrattuna naisten ansioihin yleens\u00e4. Kyseisen\u00e4 vuonna mm. H\u00e4meenlinnan kaupunginhotelli haki palvelukseensa piikaa, jolle tarjottiin 12 markan kuukausipalkkaa, vuosiansiona siis vajaat puolet siit\u00e4, mit\u00e4 Amandan vartijanty\u00f6st\u00e4 maksettiin. Vankilassa my\u00f6s ruoka ja asunto tuli ty\u00f6n puolesta.<\/p>\n\n\n\n

Veronmaksukyky antoi my\u00f6s mahdollisuuden osallistua vaaleihin, ainakin Fransin ja Johanin kohdalla. Vuoden 1869 valtiop\u00e4iv\u00e4uudistus oli laventanut porvariss\u00e4\u00e4ty\u00e4 niin, ett\u00e4 Frans ja Johan viidell\u00e4 \u00e4yrill\u00e4\u00e4n saivat \u00e4\u00e4nioikeuden valtiop\u00e4iv\u00e4vaaleissa. Naisilla \u00e4\u00e4nioikeutta ei ollut. Vuoden 1875 kunnallisvaaliuudistuksen j\u00e4lkeen molemmilla miehill\u00e4 oli valtuusmiesten vaalissa viisi \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja mahdollisuus my\u00f6s asettua ehdokkaiksi. Annakin olisi vero\u00e4yriens\u00e4 perusteella p\u00e4\u00e4ssyt antamaan nelj\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n mieleiselleen ehdokkaalle, mutta naimisissa olevana h\u00e4n ei ollut \u00e4\u00e4nioikeutettu. Naimattomat naiset saivat \u00e4\u00e4nest\u00e4\u00e4, jos vero\u00e4yrej\u00e4 oli tarvittavat kaksi tai enemm\u00e4n, mutta voivat asettua ehdolle vain kaupunkien lautakuntiin. Valtuusmiesten paikat olivat vain miehille. Amanda kuului yhdell\u00e4 vero\u00e4yrill\u00e4\u00e4n siihen kansan suureen enemmist\u00f6\u00f6n, naisiin ja miehiin, joilla ei kansalaisoikeuksia ollut.<\/p>\n\n\n\n

Lapset menev\u00e4t kouluun<\/h4>\n\n\n\n

Lindqvistit muuttivat 1880-luvun puolenv\u00e4lin j\u00e4lkeen Vanhan linnan viereen nousseen etel\u00e4isen keh\u00e4muurirakennuksen ensimm\u00e4iseen kerrokseen, jonka portin puoleiseen p\u00e4\u00e4h\u00e4n oli tehty asunto vankilan vartiop\u00e4\u00e4llik\u00f6lle. Pitk\u00e4n tiilimuurin rannan puoleisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli vankilan leipomo ja sen yl\u00e4puolella, toisessa kerroksessa sijaitsi vankilan johtajan iso asunto. Frans ja Amanda asuivat perheineen entisill\u00e4 sijoilla ns. ty\u00f6- ja ojennuslaitoksen rakennuksessa Vanhan linnan l\u00e4nsipuolella.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Saaristenkadun koulu eli Vanha koulu on H\u00e4meenlinnan ensimm\u00e4inen kaupungin itse rakennutta koulutalo, joka valmistui vuonna 1881. Koulurakennus on edelleen k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Kuva: H\u00e4meenlinnan kaupunginarkisto, Lydia.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Sielt\u00e4 serkukset aloittivat yksi toisensa j\u00e4lkeen opintiens\u00e4 kaupungin keskustan koulussa. Komea, nikkarityylinen puukoulu oli H\u00e4meenlinnan ensimm\u00e4inen varsinainen kansakoulurakennus, joka valmistui Saaristenkadulle vuonna 1881. Lindqvistien esikoinen Rurik lienee ehtinyt k\u00e4yd\u00e4 kansakoulun yl\u00e4luokkia uudessa rakennuksessa ennen siirtymist\u00e4\u00e4n H\u00e4meenlinnan normaalilyseoon. Sitten kouluun meni Amandan esikoinen Helmi. Syksyll\u00e4 1887 alakoulun ensimm\u00e4isell\u00e4 luokalla aloittivat seitsem\u00e4n vuotta t\u00e4ytt\u00e4neet Amandan poika Gunnar ja Fransin esikoinen Karl. Luokkatovereita pojat olivat Karlin murheelliseen kuolemaan asti.<\/p>\n\n\n\n

Syksyll\u00e4 1889 my\u00f6s Amandan kuopus Wilhelm ja Fransin keskimm\u00e4inen lapsi Kustaa aloittivat koulun samalla luokalla. Wilhelm menestyi koulussa mainosti. My\u00f6s Kustaa oli tasaisen varma kaikissa oppiaineissa. Ainoa h\u00e4pe\u00e4npilkku oli yhten\u00e4 vuonna viitonen k\u00e4sit\u00f6ist\u00e4, mik\u00e4 oli aika lailla odottamatonta sek\u00e4 is\u00e4n k\u00e4dentaidot ett\u00e4 tulevan ammatin huomioon ottaen. Ehk\u00e4p\u00e4 kiinnostus jousiin ja rattaisiin yhdisti Kustaata ja Wilhelmi\u00e4 jo kouluaikojen alussa. Molemmat nimitt\u00e4in hakeutuivat my\u00f6hemmin kellosep\u00e4n oppiin, suorittivat kis\u00e4llin\u00e4ytteet ja aikuisina perustivat omat kellosep\u00e4nliikkeet.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Saaristenkadun koulu 1800-luvun loppupuolella. Kuva: Museovirasto.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Fransin kuopus Emilia, jota koulussa kutsuttiin \u00e4itins\u00e4 tavoin Emmiksi aloitti ensimm\u00e4isell\u00e4 luokalla syksyll\u00e4 1892. Seurakseen samalle luokalla h\u00e4n sai \u00e4idinpuoleisen serkkunsa Tilda Sj\u00f6blomin, enonsa Viktorin tytt\u00e4ren. Emminkin koulu sujui p\u00e4\u00e4osin hyvin. Suomenkielisess\u00e4 koulussa p\u00e4\u00e4nvaivaa tuotti kuitenkin \u00e4idinkieli. Tytt\u00f6 lienee tottunut puhumaan kotona \u00e4itins\u00e4 kanssa ruotsia. Toinen melkoinen kanto kaskessa oli uskonto. Olisiko is\u00e4n kirkonopista poikenneella kristillisell\u00e4 vakaumuksella ollut siin\u00e4 osansa.<\/p>\n\n\n\n

Fransin ja Emilian esikoinen kuolee<\/h4>\n\n\n\n

Aivan kokonaan meri\u00e4 kynt\u00e4nyt mies ei voinut purjehtimista unohtaa. Frans osasi ommella purjeet itse ja takiloida veneen. Kun Vanajavesi lainehti aivan linnan muurien edess\u00e4, hankki vaurastunut Frans purjeveneen, sluupin, jonka kiinnitti Kruunuporin rantaan. Pojatkin olivat riitt\u00e4v\u00e4n vanhoja, Karl yhdeks\u00e4n ja Kustaa seitsem\u00e4n, oppimaan purjehduksen perusasiat.<\/p>\n\n\n\n

Kes\u00e4kuun alussa 1888 s\u00e4\u00e4 oli l\u00e4mmin, tuomet kukkivat ja koivun lehti oli kasvanut t\u00e4yteen kokoonsa. Sanomalehdet julistivat uimakauden alkaneeksi, kun veden pintal\u00e4mp\u00f6tila ylitti viisitoista astetta ja uusi uimalaitoskin avautui yleis\u00f6lle. L\u00e4mmin s\u00e4\u00e4 nostatti ukkosia ja paikoitellen satoi niin rankasti, ett\u00e4 hyv\u00e4\u00e4n kasvuun l\u00e4htenyt rukiin laiho lakoontui. My\u00f6s H\u00e4meenlinna sai osansa ukkossateista.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
H\u00e4meenlinna 1800-luvun lopulla Vanajaveden rannasta n\u00e4htyn\u00e4. Kuva: Museovirasto<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4\nkes\u00e4kuun 11. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Karl l\u00e4hti vanhemmilleen kertomatta kotoaan\nKruunuporin rantaan tyhjent\u00e4m\u00e4\u00e4n sluuppia siihen kertyneest\u00e4\nvedest\u00e4. L\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 ty\u00f6skennellyt v\u00e4ki ei huomannut mit\u00e4\u00e4n,\nkun Karl suistui veteen. J\u00e4lkeenp\u00e4in arveltiin, ett\u00e4 kylm\u00e4\u00e4n\nveteen putoaminen salpasi pojan hengen, eik\u00e4 h\u00e4n saanut huudetuksi\napua. Karlia ryhdyttiin etsim\u00e4\u00e4n, mutta vasta kun er\u00e4s poika l\u00f6ysi\nolkihatun vedest\u00e4 ja n\u00e4ytti sit\u00e4 Fransille, osattiin hakea\noikeasta paikasta. Viiden aikaan iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 Karl sitten l\u00f6ytyi\nhukkuneena linnan rannasta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Karl Johannes Ekmanin kuolinilmoitus, T\u00e4ss\u00e4 Frans k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 etunimen\u00e4\u00e4n toisen etunimens\u00e4 muunnosta Johannes. Aika ajoin h\u00e4n k\u00e4ytti kauppiaana ollessaan toista etunime\u00e4\u00e4n Johan. H\u00e4m\u00e4l\u00e4inen No 47, 13.6.1888.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Yhdeks\u00e4n vuotta, kolme kuukautta ja yhden p\u00e4iv\u00e4n el\u00e4neen Karlin kuolema oli kova isku Fransille, Emilialle, Kustaalle ja pikku Liiselle ja murheellinen menetys my\u00f6s serkuksille ja muille sukulaisille. Ehk\u00e4p\u00e4 se my\u00f6s ennakoi seuraavaa vaihetta perheen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 uuden vuosikymmenen alkaessa.<\/p>\n\n\n\n

Kauppiaiksi kaupungin keskustaan<\/h4>\n\n\n\n

Murheellinen kes\u00e4\n1888 k\u00e4\u00e4ntyi syksyksi ja sitten talveksi. Uudenvuoden j\u00e4lkeen\nFrans pelasti pakkaselta perheen kotiin pienen valkoisen\nrottakoiramaisen karvaturrin, jolla oli ruskeita laikkuja korvissa.\nKoira oli ainakin jonkin aika Ekmaneilla, joten siit\u00e4 oli varmasti\niloa Kustaalle ja Emmille edellisvuoden koettelemusten j\u00e4lkeen.\nFrans lupasi palauttaa koiran omistajalleen lehti-ilmoituksen hintaa\nvastaan. Purjehduskauden alla, toukokuussa Frans hankkiutui eroon\npurjeveneest\u00e4. H\u00e4n kuulutti myyv\u00e4ns\u00e4 hyv\u00e4kuntoisen sluupin\nhalvalla, mutta joutui julkaisemaan useamman ilmoituksen\npaikallisissa sanomalehdiss\u00e4, ennen kuin kovanonnen pursi l\u00f6ysi\nostajansa.<\/p>\n\n\n\n

Ehk\u00e4p\u00e4 esikoisen kuolema oli yhten\u00e4 syyn\u00e4 siihen, ett\u00e4 Frans luopui koneenk\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n ty\u00f6st\u00e4\u00e4n vankilassa ja ryhtyi kauppiaaksi. Aivan H\u00e4meenlinnan vanhan keskustan kupeessa karvari Juho Dahlbergin omistamassa talossa piti puotia kauppias Nikolai \u00d6rlund, joka oli saanut kappaoikeudet kaupungilta huhtikuussa 1888, mutta ajautui seuraavana vuonna rahavaikeuksiin. Maaliskuussa sanomalehdess\u00e4 jo ilmoitettiin \u00d6rlundin konkurssista, mutta t\u00e4m\u00e4 kiisti v\u00e4itteen seuraavassa lehden numerossa. Kuukauden kuluttua kauppiaan piti kuitenkin tunnustaa tosiasiat ja kes\u00e4ll\u00e4 pidettiin huutokauppa, jossa myytiin puodin j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4nyt varasto ja kauppiaan asunnon irtaimistoa.<\/p>\n\n\n\n

Liek\u00f6 syyn\u00e4 olleet maksamattomat vuokrat vai muut rahaongelmat, my\u00f6s talon omistaja Juho Dahlberg oli samoihin aikoihin pulassa. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 velkojat hakivat Dahlbergi\u00e4 konkurssiin, mutta t\u00e4m\u00e4 myi omaisuuttaan vapaaehtoisella huutokaupalla kev\u00e4\u00e4n ja kes\u00e4n aikana. Hein\u00e4kuussa h\u00e4n arveli selvi\u00e4v\u00e4ns\u00e4 veloistaan ja ilmoitti lehdess\u00e4 peruvansa konkurssin. Syyskuussa 1889 h\u00e4n sitten vuokrasi Nikolai \u00d6rludilta tyhj\u00e4ksi j\u00e4\u00e4neet puodin ja asunnon Fransille. Lupaa kaupan pit\u00e4miseen Frans ei hakenut, koska elinkeinovapaudesta 1879 annetun asetuksen mukaan lupaa ei tarvinut, jos kaupassa ty\u00f6skenteli vain oman perheen j\u00e4seni\u00e4. Silloin riitti pelkk\u00e4 ilmoitus kaupan harjoittamisesta.<\/p>\n\n\n\n

Dahlbergin talo sijaitsi Rauhankadun ja Prykinkadun kulmassa, osoitteessa Rauhankatu 41. Se oli kaupungin vanhan keskustan etel\u00e4reunalla, korttelin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Rantatorista ja kivenheiton p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Vanajaveden rannalle avatusta kaupungin uimahuoneesta. Talo tunnettiin my\u00f6s runoilija ja suomentaja Paavo Cajanderin syntym\u00e4kotina. Kaksikerroksisessa, ilmeisesti jo 1700-luvulla rakennetussa hirsitalossa oli useita asuntoja jaetuista huoneista aina kahden hellakammarin ja k\u00f6\u00f6kin huoneistoihin, joita karvari Dahlberg tarjosi vuokralle. Talon takana olivat my\u00f6s tarvittavat ulkohuoneet. Puoti sijaitsi talon p\u00e4\u00e4dyss\u00e4. Samalla tontilla toimi my\u00f6s juutalainen synagoga, jossa l\u00e4heisen Prykinkadun juutalaiskorttelin asukkaat k\u00e4viv\u00e4t. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Dahlbergin talo 1900-luvun alussa. Kuva: H\u00e4meenlinnan kaupungin historiallinen museo.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Ekmanin perhe muutti uuteen kotiinsa lokakuussa 1889. Vuokralaisia talossa oli yli kolmekymment\u00e4. Siell\u00e4 asui toinenkin kauppias perheineen. Kustaa Salo oli hyvin menestyv\u00e4 lihakauppias. H\u00e4n hoiti my\u00f6s kaupungin teurastuslaitoksen asioita ja toimitti lihaa junalla Helsinkiin myyt\u00e4v\u00e4ksi. Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 teurastaja Tuomas Flinkman oli kauppiaille hy\u00f6dyllinen naapuri. H\u00e4n asui talossa vaimona ja ottopoikansa Iisakin kanssa. Luotsi Kalle Lindgren oli leskimies, jolla oli kuusi lasta, osa jo aikuisia. Kallen taloutta hoiti tytt\u00e4rist\u00e4 vanhempi, kahdeksantoistakes\u00e4inen Manta. Muut vuokralaiset, osa perheellisi\u00e4 olivat ty\u00f6miehi\u00e4, lukuun ottamatta yli-ik\u00e4ist\u00e4 entist\u00e4 sotamiest\u00e4 Rafael Sohlmania.<\/p>\n\n\n\n

Kauppa ty\u00f6llisti\nvarmasti sek\u00e4 Emmin ett\u00e4 Fransin, koska aukioloajat olivat pitki\u00e4,\naamuvarhaisesta iltamy\u00f6h\u00e4\u00e4n. Puoti oli avoinna my\u00f6s sunnuntaisin,\ntosin silloin ovet avattiin hieman my\u00f6hemmin. Asiakkaiden\npalvelemisen ohella aikaa kului kauppatavaran hankintaan. Osa tuli\ntilattuna junalla asemalle, osa maalaisilta, osa paikallisilta tai\nl\u00e4hiseudun myll\u00e4reilt\u00e4, makkarantekij\u00f6ilt\u00e4 ja leipureilta. Myip\u00e4\nFrans kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 lehdess\u00e4 ilmoitettuaan tekem\u00e4ns\u00e4 purjeveneen\npurjeetkin kaupassaan.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka vuonna 1859 vapautetun maakaupan seurauksena suurin osa p\u00e4ivitt\u00e4istavaroista kaupungeissa myytiin toreilla, my\u00f6s pienet kauppaliikkeet yleistyiv\u00e4t elinkeinovapauden my\u00f6t\u00e4. Rautatien seurauksena kauppatavaran kuljetukset nopeutuivat, helpottuivat ja halpenivat. Kun rautateill\u00e4 vuonna 1885 otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n l\u00e4mmitetyt tavaravaunut, voitiin my\u00f6s kylm\u00e4narkaa kauppatavaraa kuljettaa myyt\u00e4v\u00e4ksi ymp\u00e4ri vuoden.<\/p>\n\n\n\n

Ruokapuodeissa myytiin monenlaisia tuotteita, joita toreilta ei l\u00f6ytynyt. Jauhojen, kuten ohra- ruis- ja nisu- ja blinijauhojen lis\u00e4ksi kaupasta l\u00f6ytyi mm. kaura-, ohra- manna-, riisi- ja perlryynej\u00e4 ja italian makarunia. Kuivatavaraa olivat my\u00f6s hienompi Stettinin sokeri ja kotimaassa ruokosokerista valmistettu toppa- ja palasokeri sek\u00e4 suola. Siirtomaista tulivat erilaiset mausteet, Rion monenlaiset kahvit, Intian tee, rusinat, kuivatut wiskunat ja luumut sek\u00e4 saagoryynit. Kala, l\u00e4hinn\u00e4 suolattu tai savustettu lohi, kilohaili tai rasvasilli oli junalla tuotavaa sesonkitavaraa, palvattu lehm\u00e4n-, sian- ja lampaanliha sek\u00e4 makkarat sen sijaan paikallisten makkarantekij\u00f6iden valmisteita. Puodista sai varmasti \u00f6ljylamppuihin kirkkaasti valaisevaa petroolia ja paremman v\u00e4en kynttil\u00e4njalkoihin steariinikynttil\u00f6it\u00e4. My\u00f6s nautintoaineita kaupan hyllyilt\u00e4 l\u00f6ytyi: lehti- ja kartuusitupakkaa, paperossia useita merkkej\u00e4, ehk\u00e4 sikariakin, arrakki- ja wadelmapunssia, kirsimarja- ynn\u00e4 muita lajeja wiini\u00e4, sek\u00e4 punaista ett\u00e4 valkoista portwiini\u00e4, ehk\u00e4 my\u00f6s konjakkia ja karamelleja lapsille. L\u00e4\u00e4keaineitakin oli, kuten kiinawiini, joka sis\u00e4lsi yhden osan kiniini\u00e4, yhden osa glyseriini\u00e4 ja kolme osaa sherry\u00e4. Sit\u00e4 k\u00e4ytettiin ennen ateriaa vahvistavana ja ruokahalua her\u00e4tt\u00e4v\u00e4n\u00e4 l\u00e4\u00e4kkeen\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kaupassa myyj\u00e4\nmittasi irtotavaran koussikalla paperitruuttiin tai -pussiin, jonka\npunnitsi myym\u00e4l\u00e4vaa\u2019alla, mik\u00e4 oli tarkkaa hommaa, jossa ei\nsaanut pihist\u00e4\u00e4, vaan mieluummin piti antaa hieman reilusti. Sitten\npussi tai truutti sitaistiin narulla kiinni ja tehtiin lenkki, josta\noli hyv\u00e4 kantaa. Reilulla k\u00e4dell\u00e4 mittaamisen lis\u00e4ksi asiakkaat\nodottivat my\u00f6s kaupantekij\u00e4isi\u00e4. Puodin tiskill\u00e4 oli yleens\u00e4\nt\u00e4t\u00e4 varten miehille piipputupakkaa ja paperosseja, joita sitten\nsavuteltiin kauppaa teht\u00e4ess\u00e4. Naiset eiv\u00e4t tupakoineet, koska\nsit\u00e4 pidettiin huonomaineisuuden merkkin\u00e4. Lapsille kauppias varasi\nkaupanp\u00e4\u00e4llisiksi karamelleja. N\u00e4in ostajat pysyiv\u00e4t tyytyv\u00e4isin\u00e4\nja kauppa houkutteli uusia vakioasiakkaista.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Frans ja Emmi noin 1890-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4. Kuva: Juha Holma, alkuper\u00e4inen kuva Kristinestad sl\u00e4kten Ekman, pienpainanne, 1961.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Kauppaa tehtiin\nyleisesti velaksi. Myyj\u00e4 merkitsi niin rikkaiden kuin k\u00f6yhienkin\nostokset vastakirjaan ja asiakkaat maksoivat kertyneen velan\nv\u00e4hint\u00e4\u00e4n kerran kuukaudessa, yleens\u00e4 tilip\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Kauppiaan\npiti olla tarkkana, kenelle velaksi myi, mutta liika tiukkuus\nkarkotti ostajia, mik\u00e4 sekin k\u00e4vi kauppiaan kukkarolle. Kauppiaan\nkannatti siis tarkalla korvalla kuunnella puheita siit\u00e4, oliko joku\nasiakkaista sortunut huonoksi velanmaksajaksi.<\/p>\n\n\n\n

Tuotteiden hinnat\neiv\u00e4t olleet esill\u00e4 kaupassa, vaan ostajan oli niit\u00e4 kysytt\u00e4v\u00e4,\njolloin kauppias ne ilmoitti. Hinnoista tinkiminen oli maan tapa.\nKaikki halusivat ostaa halvalla. Kun kaupunkilaisten kertaostokset\nolivat pieni\u00e4, vaikkapa 100 grammaa kahvinpapuja, oli ainainen\ntinkiminen myyj\u00e4n kannalta rasittavaa ja aikaa viev\u00e4\u00e4. Monet\nkauppiaat pakkasivatkin illalla seuraavaksi p\u00e4iv\u00e4ksi annospusseja\njouduttaakseen kaupantekoa. Jokainen annospussi oli kuitenkin viel\u00e4\nasiakkaan n\u00e4hden kaupantekohetkell\u00e4 uudelleen punnittava.<\/p>\n\n\n\n

Kauppiaan ty\u00f6 alan pikku hiljaa laajetessa oli melko riskialtista puuhaa, mutta samalla houkutteli taloudellisella menestyksell\u00e4. Valtakunnalliset lamat ja paikalliset taantumat, hintojen heilahtelut sek\u00e4 velallisten ja velkojien aseman muutokset saattoivat muutamassa kuukaudessa sy\u00f6st\u00e4 kokonaisen kaupungin kauppiaat vaikeuksiin ja vararikkoonkin asti. Toisaalta taitava kauppias saattoi muutamassa vuodessa ker\u00e4t\u00e4 huomattavan omaisuuden. <\/p>\n\n\n\n

Karvarintalon\nkauppiaina Ekmanin pariskunta osoittautui riskeist\u00e4 huolimatta\nainakin edelt\u00e4j\u00e4\u00e4ns\u00e4 \u00d6rlundia menestyksekk\u00e4\u00e4mm\u00e4ksi. Fransin\nvero\u00e4yrit nousivat seitsem\u00e4\u00e4n, mutta laskivat sitten vuonna 1892\nviiteen. Kun yhden \u00e4yrin veroperusteena oleva tulo laski samalla\nkolmesta sadasta kahteensataan markkaan, kaventuivat h\u00e4nen\nvuositulonsa vankilan masinistin ajoista, vaikka olivatkin edelleen\naivan kelvolliset.<\/p>\n\n\n\n

Muutto Tampereelle<\/h4>\n\n\n\n

Kolme vuotta kaupan\npitoa H\u00e4meenlinnan keskustassa, Dahlbergin talossa riitti kuitenkin\nEkmanin pariskunnalle. Syyst\u00e4 tai toisesta Frans ja Emmi p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t\nmuuttaa alkuvuodesta 1893 Tampereelle Amurin ty\u00f6l\u00e4iskaupunginosaan,\nosoitteeseen Mustanlahdenkatu 8. Aivan kivenheiton p\u00e4\u00e4ss\u00e4,\nrantapenkereen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kulkevan rautatien takana oli Mustanlahden\nsatama, N\u00e4sij\u00e4rven rannassa. Siit\u00e4 it\u00e4\u00e4n N\u00e4sinkallion ja\nNottbeckien linnan takana Soukanlahdessa oli Tamperen purjehdusseuran\npaviljonki. Siisp\u00e4 oivallinen paikka purjeiden kauppaamiseen.\nToukokuussa 1893 Frans julkaisikin Aamulehdess\u00e4 ilmoituksen, jossa\ntarjosi purjeiden ompelua ja merimiehent\u00f6it\u00e4 joutuun ja halvalla.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Ilmoitus Aamulehdess\u00e4 No 117, 24.5.1893.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Ilmeisesti Fransin taidoille oli kysynt\u00e4\u00e4 Tampereella, koska jo hein\u00e4kuussa Fransilla oli myynniss\u00e4 uusi hyvin varustettu purjevene. Perheen asuntokin oli vaihtunut l\u00e4nnemm\u00e4ksi ja oli nyt Hautausmaankadun ja Pumpulitehtaankadun kulmassa, Johan Oskar Perttulan omistamassa pitk\u00e4ss\u00e4 hirsitalossa. Asukkaita talossa oli miltei viisikymment\u00e4, Tampereen tehtaiden ty\u00f6v\u00e4ke\u00e4 perheineen, pari suutarikis\u00e4lli\u00e4, vaskisep\u00e4n oppipoika ja toinen kauppiaskin, Juho Hellsten perheineen. Sitten maaliskuussa 1894 Frans ilmoitti avaavansa ruokatavarapuodin Leanderin talossa Kytt\u00e4l\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Purjeveneit\u00e4 Soukanlahdessa, N\u00e4sij\u00e4rvell\u00e4 1800-luvun lopulla. Kuva: Museokeskus Vapriikki.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Rakennusmestari\nPaavo Leander oli ostanut toukokuussa 1890 Tampereen kaupungin\nj\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ss\u00e4 huutokaupassa Kytt\u00e4l\u00e4n kaupunginosan uuden\nasemakaavan tontin numero 506 huikeaan 18650 markan hintaan. Uuden\nKoskikadun Verkatehtaan puoleisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 sijainnut tontti ei\nkuitenkaan rikkonut enn\u00e4tyksi\u00e4, koska sen naapurista, H\u00e4meenkadun\nvarrelta apteekkari Scheele maksoi 32000 markkaa ja kauppias\nRuuskanen tontistaan toiselta puolelta H\u00e4meenkatua vain viisisataa\nmarkkaa v\u00e4hemm\u00e4n. H\u00e4meenkadun varren tonttien hinnat j\u00e4iv\u00e4t\nyleisesti noin nelj\u00e4sosaan n\u00e4ist\u00e4 huippuhinnoista, vaikka\nniist\u00e4kin tuli \u201dloistava voitto kaupungille\u201d, niin kuin\nAamulehti asian tuolloin ilmaisi.<\/p>\n\n\n\n

Rakentamaan uudet\ntontinomistajat eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4sseet aivan heti, koska tonteilla ja\nuusilla katualueilla oli vanhan Kytt\u00e4l\u00e4n numerotorppia. Kaupunki\noli sanonut maanvuokrasopimukset irti ja antanut t\u00e4lle\nasujaimistolle aikaa vuoden 1892 toukokuun alkuun purkaa t\u00f6llins\u00e4\nja m\u00f6kkins\u00e4 pois siirrett\u00e4v\u00e4ksi. Kytt\u00e4l\u00e4n asukkaat kuitenkin\nharasivat vastaan ja kirjelm\u00f6iv\u00e4t h\u00e4\u00e4d\u00f6st\u00e4 aina senaattia\nmy\u00f6ten. Kaupunki ei antanut periksi, eik\u00e4 lis\u00e4aikaa asumiseen\nherunut. Muuttoapua ja tonttejakin N\u00e4sij\u00e4rven rantakallioilta\nkaupunki sen sijaan j\u00e4rjesti. Alkoi muuttoliike Soukanlahteen\nArmonkalliolle, Pirkkalan puolelle Pispalaan ja Messukyl\u00e4\u00e4n\nJ\u00e4rvensivulle.<\/p>\n\n\n\n

Koskenrannan ja\nH\u00e4meenkadun tonttien osalta kaupunki ja uusien tonttien omistajat\npitiv\u00e4t pintansa. Kaupungin kannalta syyn\u00e4 saattoi hyvinkin olla\nse, ett\u00e4 H\u00e4meensillan it\u00e4p\u00e4\u00e4h\u00e4n nousevat uudet talot\nkatkaisivat Kytt\u00e4l\u00e4n vanhat kadut, mik\u00e4 toimi numerotorppareille\nvarmana merkkin\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 piakkoin kaikkien olisi l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4.\nEnn\u00e4tyshintaiset tontit ostaneilla oli puolestaan kiire saada\nhankintansa tuottamaan vuokra- tai myyntituloja. Maistraatti hyv\u00e4ksyi\ntalojen piirustukset pikapikaa ja rakennusty\u00f6t alkoivat heti\ntoukokuussa vuonna 1892. Apteekkari Scheelen kaunis, puuleikkauksien\nkoristeltu talo H\u00e4meenkadun ja Koskikadun kulmaan valmistui jouluksi\nsamana vuonna ja kolmattakymmenett\u00e4 uuden Kytt\u00e4l\u00e4n puutaloa oli\nvalmiina ja asuttuina keskitalven kynnyksell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Tammerkoski Vanhan kirkon tornista 1900-luvun alussa. Kosken takana vasemmalla Scheelen apteekkitalo, sen oikealla puolen Leanderin talo. Taustalla ortodoksisen kirkon vasemmalla puolen, radan takana pilkottaa Rosilan torppa. Kuva: Museovirasto.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Kivimuurien\nvalmistumiseen meni kauemmin varsinkin, kun talvikuukausien ajaksi\nty\u00f6t piti keskeytt\u00e4\u00e4. Tukkukauppias Ruuskasen talo vastap\u00e4\u00e4t\u00e4\nScheelen apteekkia valmistui elokuun alussa 1893 ja syyskuussa\nLeanderinkin talo oli asumiskunnossa, koska siell\u00e4 otettiin vastaan\nilmoittautumisia kansakouluun. Ilmeisesti pienell\u00e4 riskill\u00e4\ntontinostajat talonsa rakensivat, koska esim. Leanderin talon\npiirustukset kuvern\u00f6\u00f6rinvirasto hyv\u00e4ksyi vasta toukokuussa 1895,\nkun talossa oli asuttu hyv\u00e4t kaksi vuotta.<\/p>\n\n\n\n

Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1894 Paavo Leander tarjosi vuokralle puotia uudessa kivitalossaan Werkatehtaan l\u00e4helt\u00e4, kosken it\u00e4puolelta. Frans tarttui tarjoukseen ja ilmoitti 6. maaliskuuta vastik\u00e4\u00e4 ilmestym\u00e4\u00e4n alkaneessa Tammerfors -lehdess\u00e4 avaneensa makkaroihin erikoistuneen kaupan Leanderin talossa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
”Huom! Koska olen avannut Leanderin talossa Kytt\u00e4l\u00e4n etuosassa makkarantekoliikkeen, pyyd\u00e4n saada sulkeutua yleis\u00f6n suosioon ja on pyrkimyksen\u00e4ni huolellisesti ty\u00f6skennellen ja hyvin tuottein ottaa vastaan arvoisat asiakkaat. Suuresti kunnioittaen: F.J. Ekman” Tammerfors 6.3.1894.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Viimeist\u00e4\u00e4n samana syksyn\u00e4 tamperelaistunut kauppiasperhe asettui my\u00f6s asumaan kivimuuriin Tammerkosken rannalle. Ero Amurin ty\u00f6l\u00e4iskortteliin oli varmasti huimaava. Talossa oli asuntoja ky\u00f6kin ja kammarin bokseista salin, useamman kammarin, etehisen ja ky\u00f6kin lukaaleihin. Asukkaatkin olivat osin toisenlaista v\u00e4ke\u00e4. Rakennusmestari Leander perheineen ja palvelusv\u00e4kineen asui tietysti talossa. Muina vuokralaisina oli kauppias, linjakirjuri, v\u00e4rimestari konttoristi ja leipuri kaikki perheineen ja palvelusv\u00e4kineen. Yksinel\u00e4ji\u00e4kin talossa oli, yksi fr\u00f6\u00f6kyn\u00e4, kirjurin oppilas sek\u00e4 ty\u00f6miehi\u00e4 ja ty\u00f6l\u00e4isnaisia. Lihatuotteisiin erikoistuneen Fransin titteli oli nyt makkarantekij\u00e4. H\u00e4nen kahden Emminsa ja poikansa Kustaan lis\u00e4ksi talouteen kuului seitsem\u00e4ntoistakes\u00e4inen, H\u00e4meenlinnasta tullut piika Anna Sofia Rosnell. Kaiken lis\u00e4ksi talossa oli vesijohto.<\/p>\n\n\n\n

Makkarantekij\u00e4 ja lihakauppias<\/h4>\n\n\n\n

Fransin siirtyminen\nliha-alalle tapahtui t\u00e4ysin oikea-aikaisesti, sill\u00e4 Tammerkosken\nit\u00e4puolella ei ennest\u00e4\u00e4n ollut yht\u00e4\u00e4n kaupungin kirjoissa olevaa\nmakkarantekij\u00e4\u00e4. L\u00e4nsipuolella heit\u00e4 oli kolme, tunnetuimpana J.\nA. Johansson, kaupunginvaltuusmies, jolla oli makkaratehdas kosken\ntoisella puolella, L\u00e4ntisell\u00e4 Pitk\u00e4kadulla. H\u00e4nen kanssaan\nFransin tiet riste\u00e4isiv\u00e4t useammallakin tavalla tulevaisuudessa. \n<\/p>\n\n\n\n

Ajoitus oli oikea,\nmutta puodin tulevaisuudenn\u00e4kymi\u00e4 heikensi toisaalta Kytt\u00e4l\u00e4n\nv\u00e4kim\u00e4\u00e4r\u00e4n lasku h\u00e4\u00e4t\u00f6jen seurauksena ja toisaalta heti\nH\u00e4meensillan vastakkaisella puolella sijaitsevan kauppatorin\nl\u00e4heisyys. Kilpailu asiakkaista my\u00f6s lis\u00e4\u00e4ntyi. Vuonna 1896\nkaupungissa oli jo viisi makkarantekij\u00e4\u00e4. N\u00e4ihin haasteisiin Frans\nvastasi laajentamalla makkaranmyynnin torikauppaan.<\/p>\n\n\n\n

Tuotteet niin Ekmanin puodissa kuin kauppatorin myyntipaikallakin olivat ainakin aluksi muiden tekemi\u00e4. Maukkaiksi mainittujen riisiryynimakkaroiden valmistaja oli Augusta Palm\u00e9n, joka itsekin syyskuun lopulla 1894 ilmoitteli tuotteestaan lehdess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
”Allakirjoittaneen valmistamaa riisiryynimakkaraa on saatavilla joka lauantai F:J. Ekmanin putiikista torilla. Augusta Palm\u00e9n” Tammerfors 26.9.1894<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Riisiryynimakkaroiden raaka-aineena olivat sianliha, vesi, riisiryynit, perunajauho, suola, mausteet ja veri. Makkaramassa puristettiin suoleen, joka suljettiin messinkineuloilla. Sitten makkara keitettiin muuripadassa, neulat poistettiin ja h\u00f6yry\u00e4v\u00e4, v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n musta makkara oli valmis myyntiin. Kun lihaa valmistukseen kului v\u00e4h\u00e4n, oli makkara halpaa, siis oiva tuote ty\u00f6l\u00e4iskaupungin torilla myyt\u00e4v\u00e4ksi. Tosin ruotsinkielinen mainostus kielii siit\u00e4, ett\u00e4 makkaralle tavoiteltiin varakkaampaakin ostajakuntaa.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6hemmin Frans k\u00e4ynnisti my\u00f6s oman makkarantuotannon. Kes\u00e4ll\u00e4 1896 h\u00e4n haki H\u00e4meenlinnasta lehti-ilmoituksella makkarantekij\u00e4\u00e4 Tampereelle. Makkarantekij\u00e4t hankkivat tarvitsemansa lihan, veren ja suolet Pyh\u00e4j\u00e4rven puolella sijainneesta kaupungin teuraslaitoksesta, josta teurastajat tilauksesta niit\u00e4 toimittivat. Muut raaka-aineet tulivat maalaisilta tai sekatavarakauppailta.<\/p>\n\n\n\n

Vuona 1894 Tampereen\nkaupunki pyrki saamaan j\u00e4rjestyst\u00e4 villiksi k\u00e4yneeseen\ntorikauppaan. Torit olivat kaupunkilaisten p\u00e4\u00e4asiallisia\nostospaikkoja, koska puodit olivat yh\u00e4 pieni\u00e4 ja niit\u00e4 oli\nharvakseltaan. Toreilla kaupattavan tavaran m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvoi,\nmonipuolistui ja perinteisten maalaismyyjien ohelle oli ilmaantunut\nmonenkirjavia torikauppiaita. Erityisesti kauppatorilla, siis\nnykyisell\u00e4 Keskustorilla oli tungosta, joten kaupunki pyrki\nsiirt\u00e4m\u00e4\u00e4n kalakauppaa, kuuman kahvin ja teen myynti\u00e4 sek\u00e4\nrihkamakauppaa Alarannan kalatorille ja hevostorille Pyynikiharjun\nlaitaan. Torikaupan j\u00e4rjest\u00e4minen Tampereen poliisiwiraston ja\nrahatoimikammarin esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tavalla kaatui kuitenkin\nvaltuusmiesten kokouksessa. P\u00e4\u00e4t\u00f6s saatiin aikaiseksi ainoastaan\nhalkojen, heinien, olkien, puutavaran ja sammalien myynnin\nsiirt\u00e4misest\u00e4 hevostorille, eli nykyiselle Pyynikontorille.<\/p>\n\n\n\n

Kaupunki huutokauppasi kauppatorin myym\u00e4paikat niin kuin ennenkin riveitt\u00e4in. Arvokkaimmat tontit olivat rivien alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4, ensimm\u00e4inen rivi tietysti kalleimpana. Huhtikuussa 1895 Frans huusi nelosrivin nelospaikan hintaan 26 markkaa vuodessa. Fransin viereisest\u00e4 kolmosruudusta maksoi Karl August Johansson, niin ik\u00e4\u00e4n makkarantekij\u00e4 ja makkaratehtailija J. A. Johanssonin pikkuveli 36 markkaa. Rivin kakkospaikan hankki Matti Moisio samaan hintaa, mutta ykk\u00f6stontista Edward Ylinen sai pulittaa per\u00e4ti 64 markkaa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Tampereen kauppatori vuonna 1893. Etualalla makkaran ja lihan myyntik\u00e4rryj\u00e4. Kuva: Daniel Nyblin, Museovirasto.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Seuraavana vuonna Frans huusi Ylisen ykk\u00f6spaikan 51 markalla, naapuritonteilla s\u00e4ilyiv\u00e4t entiset myyj\u00e4t. N\u00e4in mentiin pari seuraavaa vuotta. Vaikka myyntipaikkojen hinnat laskivat, syyst\u00e4 tai toisesta Frans palasi vuonna 1899 nelosrivin nelospaikalle siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 ykk\u00f6sruudun huutanut makkaratehtailija J. A. Johansson maksoi omastaan yhdeks\u00e4n markkaa Fransia v\u00e4hemm\u00e4n. Ehk\u00e4p\u00e4 pari vuotta nelospaikkaa pit\u00e4neen Augusta Lehtosen karkottaminen kuutospaikalle pakotti Fransin korottamaa huutoa 41 markkaan asti.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Hilda Aleksandra Roos noin vuonna 1900. Kuva: Tapio Holma.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

J. A. Johansson oli naimisissa kosken it\u00e4puolelta Sorinahteesta kotoisin olevan Maria Roosin kanssa. T\u00e4ll\u00e4 oli nuorempi sisar Hilda, joka oli syntynyt samana vuonna 1881 kuin Ekmanien poika Kustaa. Ehk\u00e4p\u00e4 nuoret tapasivat toisensa torilla. Hilda oli puotipalvelijana ja retusoijana Nils Rasmussenin valokuvausatelieeriss\u00e4, joka vuoteen 1898 asti toimi kosken l\u00e4nsipuolella osoitteessa H\u00e4meenkatu 19. Kustaa puolestaan p\u00e4\u00e4si koulun p\u00e4\u00e4tetty\u00e4\u00e4n oppipojaksi Johan Holtin kellosep\u00e4nliikkeeseen kosken it\u00e4puolelle, aivan Leanderin talon nurkan taakse, osoitteeseen H\u00e4meenkatu 11.<\/p>\n\n\n\n

Muutto Messukyl\u00e4\u00e4n J\u00e4rvensivulle<\/h4>\n\n\n\n

Vuosi 1898 merkitsi j\u00e4lleen uuden el\u00e4m\u00e4nvaiheen alkua Fransille ja Emmille. Kauppiaspariskunta oli vaurastunut sen verran, ett\u00e4 oman talon hankkiminen k\u00e4vi mahdolliseksi. Ei sent\u00e4\u00e4n Tampereen kaupungista, jossa Kytt\u00e4l\u00e4nkin tonttien hinnat olivat kivunneet liian korkeiksi useimmille ihmisille. Tammelan puolelta vuokratontteja kyll\u00e4 sai, mutta Ekmanien mielenkiinto suuntautui J\u00e4rvensivulle, Messukyl\u00e4\u00e4n. Alue oli noussut erityisesti torikauppiaiden suosioon. Sinne monet liha- ja kulkukauppiaat, makkarantekij\u00e4t ja erityisesti leipurit muuttivat juuri vuosisadan kolmen viimeisen vuoden aikana. Waasan radan alapuolelle alkoi my\u00f6s nousta teollisuutta, tiiliruukki ja kattohuopatehdas.<\/p>\n\n\n\n

Kytt\u00e4l\u00e4n h\u00e4\u00e4d\u00f6t olivat jo aiemmin sys\u00e4nneet ty\u00f6v\u00e4ke\u00e4 pystytt\u00e4m\u00e4\u00e4n asumuksia Kalevanharjun rinteeseen Waasan radan yl\u00e4puolelle, josta J\u00e4rvensivun entinen r\u00e4lssitila vuokrasi edullisesti tontteja. Sijaintikin oli mukiinmenev\u00e4, kun kaupungin keskustaan oli vain puolen tunnin k\u00e4velymatka. Pika-ajurilla matka maksoi yhden markan ja viisikymment\u00e4 penni\u00e4. Vuokratontteja oli vajaat viisikymment\u00e4 ja asukasm\u00e4\u00e4r\u00e4 ylitti jo kolmesataa. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
J\u00e4rvensivun tonttikartta vuodelta 1910. Ekmanien talon tontti on kolmas tontti vasemmalta eli numero 22. Tonttien editse kulkee Messukyl\u00e4ntie eli nykyinen J\u00e4rvensivuntie ja sen etel\u00e4puolella rautatie Vaasan. Kuva: Tampereen kaupunginarkisto.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Fransin ja Emmin\nmuuttop\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4 edelsi varmasti kauppiasuran jatkumista koskeva\npohdiskelu. Taloudellisesti perhe oli menestynyt paremmin kuin hyvin.\nFransin tulot olivat viidess\u00e4 vuodessa kolminkertaistuneet. Vuonna\n1897 Fransin tulot olivat noin kahdeksankertaiset ammattitaitoisen\nty\u00f6miehen ansioihin verrattuna, vaikka olivatkin viel\u00e4 kaukana\nkaupungin parhaiten ansaitsevista kauppiaista. Ansionl\u00e4hteit\u00e4 oli\nuseita, Leanderin talon puoti, torimyynti ja purjevenekauppa.<\/p>\n\n\n\n

Leanderin talon puodissa Ekmanit myiv\u00e4t makkaraa ja muita ruokatarpeita, mutta toimittivat asiakkaille tilauksesta muutakin. Elokuussa 1896 Frans julkaisi Aamulehdess\u00e4 ilmoituksen: \u201dSe naishenkil\u00f6, joka on tilannut minulta naisten kultakellon no.11 kirjateoksen \u201dKuljeksiva juutalainen eli Jerusalemin suutari\u201d kanssa, tulkoon maksamaan 14 vuorokauden sis\u00e4\u00e4n, muutoin menettelen kuin omani kanssa\u201d. <\/em> Uusien liikehuoneistojen rakentaminen kiristi kuitenkin kilpailua kosken it\u00e4puolella. Kes\u00e4ll\u00e4 1898 Emil J\u00e4derholm avasi H\u00e4meenkadun ja Wiinikankadun kulmatalon kivijalkakerrokseen pienen, 14 myyntipaikkaisen Kytt\u00e4l\u00e4n kauppahallin, jolle povailtiin hyv\u00e4\u00e4 tulevaisuutta. Paikkaa kehuttiin sanomalehdess\u00e4 suurkaupunkimaiseksi, siistiksi ja mukavaksi. Ekmanien puodille se ei tiennyt hyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Tampereen kaupunki oli vuodesta toiseen lyk\u00e4nnyt uusien s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen laatimista torikaupalle. Syyksi mainittiin useimmiten kosken l\u00e4nsipuolelle aiottu suuri kauppahalli, jonka valmistumisen j\u00e4lkeen my\u00f6s torikauppa saatettaisiin uuteen j\u00e4rjestykseen. Vihdoin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1898 k\u00e4ynnistyi kauppahallin suunnittelu. Sen paikaksi varmistui H\u00e4meenkadulta Hallituskadun puolelle kaksi tonttia l\u00e4p\u00e4isev\u00e4 maa-alue korttelin verran kauppatorilta l\u00e4nteen. Rakennusty\u00f6t alkoivat saman vuonna ja kestiv\u00e4t kev\u00e4\u00e4seen 1901.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Tampereen kauppahalli rakenteilla vuonna 1900. Kuva: Museokeskus Vapriikki.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Kaupungin huudattamien kauppatorin myym\u00e4paikkojen hinnan lasku kuvasteli torikaupan kannattavuuden laskua. Syytt\u00e4v\u00e4 sormi osoitti useimmiten ns. v\u00e4likauppiaita, jotka asuivat kaupungin ulkopuolella, ostivat maalaisilta tuotteita halvalla ja tulivat sitten maalaisina myym\u00e4\u00e4n niit\u00e4 kaupunkiin. Koska v\u00e4likauppiaat eiv\u00e4t joutuneet maksamaan kaupungille maksua toripaikasta saatikka veroja, pystyiv\u00e4t he myym\u00e4\u00e4n tuotteensa kaupungin omia torikauppiaita halvemmalla. Uuden hallin rakentaminen sek\u00e4 raskas ja kannattavuudeltaan heikkenev\u00e4 torikauppaa saivat Ekmanit varmasti miettim\u00e4\u00e4n hallikauppiaiksi ryhtymist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Fransilla oli my\u00f6s muuta sivubisnest\u00e4. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 joka kev\u00e4t h\u00e4n myi tamperelaisissa lehdiss\u00e4 uutta purjevenett\u00e4. Ilmeisesti h\u00e4n teki yhteisty\u00f6t\u00e4 veneen rakentajan kanssa, ompeli purjeet, takiloi veneen ja ilmoitti sitten myyntiin. Vuonna 1901 Frans v\u00e4litti myyntiin my\u00f6s kaupunkitaloa Turusta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Ekmanien talo Tampereen J\u00e4rvensivulla. Kuva: Juha Holma<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Kun Emmi-tyt\u00e4r kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1998 p\u00e4\u00e4tti yl\u00e4koulun Tampereen Aleksanterinkoulussa ja tyt\u00f6n koulumatkakaan ei en\u00e4\u00e4 ollut esteen\u00e4, ostivat Ekmanit hirsist\u00e4 rakennetun puutalon J\u00e4rvensivulta, Messukyl\u00e4ntien varresta, tontilta numero 22, Talo oli suoraan hautausmaan alapuolella kohdassa, jossa harjun rinne kiipesi jyrk\u00e4sti yl\u00f6sp\u00e4in ja josta oli n\u00e4k\u00f6ala etel\u00e4\u00e4n Waasan rautatien takana olevan tiiliruukin ja Iidesj\u00e4rven yli Nekalaan ja Wiinikkaan. Perheen lis\u00e4ksi uuteen taloon muutti 24 -vuotias piika Johanna H\u00e4llstr\u00f6m. Viereisell\u00e4 tontilta kaupungin suuntaan siirappia valmisti tehdas, jonka omistivat Dimitri Wasiljewitsch Schuring ja kauppias Konstantin Filipojewitsh Glastnikoff. Toisella puolella naapurina oli pellavatehtaalainen Juho Kustaa Kandolin Amanda vaimonsa, lastensa ja hyyryl\u00e4istens\u00e4 kanssa.<\/p>\n\n\n\n

Hyv\u00e4 asuinpaikka etel\u00e4inen harjunrinne oli. Niin luonnonihana, ett\u00e4 niin raittiuskansa kuin ty\u00f6v\u00e4enj\u00e4rjest\u00f6jen v\u00e4kikin tekiv\u00e4t harjulle kaupungista k\u00e4velyretki\u00e4 lippujen hulmutessa ja soittokuntien soittaessa. Ainakin v\u00e4kim\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 ja varmasti my\u00f6s tunnelmassa huippua edusti juuri vuoden 1898 vapunp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 juomalakkokomitean aloitteesta tehty retki. Kello kymmenelt\u00e4 aamulla w\u00e4kijuomalakkolaiset l\u00e4htiv\u00e4t marssimaan kaupungin halki. Matkalla heid\u00e4n seuraansa liittyi paljon kaupunkilaisia niin, ett\u00e4 v\u00e4ke\u00e4 oli harjulla lopulta yli kymmenentuhatta. Kaksi torvisoittokuntaa soitti, p\u00f6ydill\u00e4 tarjottiin raittiushenkist\u00e4 juotavaa, viisi puhujaa nosti kansan innokkaisiin suosionosoituksiin ja huippukohta saavutettiin r\u00e4\u00e4t\u00e4li R. Waralan lausuessa tenhoisalla tavalla runon \u201dW\u00e4kijuomalakko\u201d. Juhlan v\u00e4lit\u00f6n seuraus oli se, ettei Tampereen kaduilla n\u00e4hty sin\u00e4 vappuna sit\u00e4 iljett\u00e4v\u00e4\u00e4 juoppoel\u00e4m\u00e4\u00e4, vaikka wapunp\u00e4iv\u00e4 sattuikin pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n

Ekmanit ryhtyv\u00e4t hallikauppiaiksi<\/h4>\n\n\n\n

Arkkitehti Hjalmar \u00c5hbergin suunnittelema Tampereen kauppahalli avattiin asiakkaille 8. kes\u00e4kuuta 1901. Kaupungin rakennuttama halli oli aivan toista luokkaa kuin pienet yksityiset Kytt\u00e4l\u00e4n ja Tammelan kappahallit. Siin\u00e4 oli pari sataa puotihuoneistoa ja myyntikoppia kahden p\u00e4\u00e4k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n molemmilla puolilla. Hallia valaisivat kattoikkunat ja s\u00e4hk\u00f6valo. Kellarikerroksessa oli kauppatavaran s\u00e4ilytystilat. Er\u00e4s arvioija kehui sanomalehdess\u00e4, ett\u00e4 nyt sai j\u00e4\u00e4ss\u00e4 s\u00e4ilytetty\u00e4 kalaa Tampereella keskell\u00e4 kes\u00e4\u00e4kin. Hallin ja H\u00e4meenkadun puoleisen kivimuurin l\u00e4mmitys hoidettiin keskusl\u00e4mmityksell\u00e4, jota hoitamaan kaupunki palkkasi l\u00e4mmitt\u00e4j\u00e4n. Vesi halliin juoksi vesijohtoa pitkin.<\/p>\n\n\n\n

Aivan kaikki ei sent\u00e4\u00e4n mennyt ihan nappiin. Hallin ulko-ovet eiv\u00e4t auenneet molempiin suuntiin, eiv\u00e4tk\u00e4 menneet itsest\u00e4\u00e4n kiinni, kuten Turussa. Siit\u00e4 seurasi, ett\u00e4 ulko-ovet olivat aina auki. Kes\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4siv\u00e4t l\u00e4mmin ilma, tomu, k\u00e4rp\u00e4set ja rotat vapaasti halliin. V\u00e4ittip\u00e4 ep\u00e4kohdista kaupunginvaltuusmiehille elokuussa kirjelm\u00f6inyt juustokauppias A. F. Iltanen n\u00e4hneens\u00e4 jopa kulkukoiria hallissa. Hallikauppiaiden ty\u00f6t\u00e4 hankaloitti wipulaitteen, siis hissin puute, jonka takia kauppiaat joutuivat kantamaan tuotteensa kapeita rappusia pitkin hallin kellarista. Hallissa ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ollut ty\u00f6nt\u00f6k\u00e4rryj\u00e4 tavaroiden siirtoon. Kauppias Iltanen ehdotti my\u00f6s hallin lattioiden peitt\u00e4mist\u00e4 tomuverkoin ja puotien kattamista lyijylasilla myyjien omien kangas- ja paperikatosten sijaan yleisen siisteyden parantamiseksi. J\u00e4\u00e4hdytyslaitteistoa kauppias Iltanen ei edes tohtinut halliin esitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Ekmanien makkaraliikkeen kohdalla Tampereen kauppahallissa on nykyisin kahvila. Kuva: Juha Holma<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Arvostelusta\nhuolimatta asiakkaita ensimm\u00e4isille hallikauppiaille riitti. Frans\nja Emmi tahtoivat ehk\u00e4 aluksi n\u00e4hd\u00e4, kuinka myynti hallissa l\u00e4htee\nliikkeelle, kaupungin asettama l\u00e4ht\u00f6hinta hallin myyntikopille oli\nnimitt\u00e4in kova, 250 markkaa, eli noin viisinkuusinkertaisesti\ntoripaikan keskim\u00e4\u00e4r\u00e4iseen hintaan verrattuna. Kauppa hallissa\nk\u00e4vi kuin siimaa. Kun kaupunki j\u00e4rjesti seuraavan hallipaikkojen\nhuutokaupan elokuun lopussa, hankki Frans itselleen myyntikopin\nnumero 79 vain yhden markan l\u00e4ht\u00f6hintaa kovemmalla huudolla.\nViereisen myyntipaikan numero 77 huusi helsinkil\u00e4inen\nmakkaratehtailija A. Seeck, jonka opissa p\u00e4\u00e4kaupungissa J. A.\nJohansson oli aikaisemmin ollut. J\u00e4lkimm\u00e4isen makkara- ja\nlihaleikeliike oli hallin avaamisesta asti myynyt oman tehtaansa\ntuotteita paikoilla 73 ja 75.<\/p>\n\n\n\n

Hallikaupan\nmenestyst\u00e4 edesauttoi uusi toris\u00e4\u00e4nt\u00f6, jonka mukaan kauppatorilla\nei saanut en\u00e4\u00e4 myyd\u00e4 ruokatarvikkeita. Poikkeuksena olivat\nmaalaiset, joilla oikeus s\u00e4ilyi. V\u00e4likauppiaiden keinottelua uusi\ns\u00e4\u00e4nt\u00f6 ei siis poistanut, mit\u00e4 kaupungin omat torikauppiaat\nankarasti arvostelivat. Ainakin lihatuotteiden osalta hallin\nlent\u00e4v\u00e4\u00e4n l\u00e4ht\u00f6\u00f6n lienee vaikuttanut my\u00f6s kuuma ja kuiva kes\u00e4\njonka seurauksena hein\u00e4sato j\u00e4i pieneksi. Syksy\u00e4 kohden\nteurasel\u00e4imi\u00e4 oli paljon tarjolla ja lihan hinta laski, joten\nlihan, makkaran ja leikkeleiden myynti veti. My\u00f6s elintarvikkeiden\ntuonti edisti myynti\u00e4. Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4 tuodut kananmunat olivat niin\nhalpoja, vain 4-5 penni\u00e4 kappale, ett\u00e4 niit\u00e4 sy\u00f6tiin\nty\u00f6l\u00e4isperheiss\u00e4kin. \n<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Ilmoitus Tampereen Sanomissa 17.5.1905.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Kun syksyll\u00e4 1902 halliin avattiin maitokauppa, sielt\u00e4 sai miltei kaikkea, mit\u00e4 kaupunkilaisen ruokap\u00f6yt\u00e4\u00e4n saattoi ajatella, jopa kukkia. Hyv\u00e4 myynti rohkaisi hallikauppiaita my\u00f6s laajentamaan. Ekmanitkin vuokrasivat pian oikealla puolellaan vapaana olleen myyntikopin numero 81. Tosin helpolla hallikauppakaan ei kannattanut. Ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4t olivat pitki\u00e4 ja raskaita. Kun torip\u00e4iv\u00e4t olivat kest\u00e4neet aamuvarhaisesta iltap\u00e4iv\u00e4\u00e4n, halli oli avoinna kello kuudesta aamulla iltakahdeksaan. Siin\u00e4 tarvittiin lis\u00e4ty\u00f6voimaa. Ekmaneilla oli ainakin ajoittain t\u00f6iss\u00e4 kaksi miespuolista puotipalvelijaa, jotka my\u00f6s asuivat Ekmanien talossa J\u00e4rvensivulla.<\/p>\n\n\n\n

Lapset aikuistuvat ja avioituvat<\/h4>\n\n\n\n

Koulunsa p\u00e4\u00e4tetty\u00e4\u00e4n Kustaa meni oppipojaksi Johan Holtin kellosep\u00e4nliikkeeseen H\u00e4meenkadulle. Hein\u00e4kuussa 1900 h\u00e4n pyysi lupaa Tampereen k\u00e4sity\u00f6- ja tehdasyhdistyksen waltuusmiesten kokoukselta kis\u00e4llin\u00e4ytteen tekemiseen. Kokous totesi, ett\u00e4 \u201dsaa Ekman s\u00e4llin\u00e4ytteeksi tehd\u00e4 sein\u00e4kellon koneiston osia hrain Juho Holmst\u00e9nin ja K. U. Hel\u00e9nin tarkastamina\u201d<\/em>. Kustaan valmistettavaksi m\u00e4\u00e4r\u00e4tyt osat olivat hammasratas ja \u201dv\u00e4lli\u201d. Syyskuun lopulla waltuusmiehet hyv\u00e4ksyiv\u00e4t Kustaan kis\u00e4llinn\u00e4ytteen arvolauseella kiitett\u00e4v\u00e4. Muiden hyv\u00e4ksyttyjen tavoin Kustaa sai yhdistykselt\u00e4 lahjaksi vuosikerran Suomen Teollisuuslehte\u00e4, \u201dkehotukseksi ammatissaan edistym\u00e4\u00e4n\u201d. <\/em>Lis\u00e4oppia kellosep\u00e4n ammattiin Kustaa l\u00e4hti hakemaan Ruotsista.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kustaa Laine Ekman noin vuonna 1901. Kuva on otettu Turussa, ehk\u00e4p\u00e4 matkalla Ruotsiin, Kuva: Antero Holma, alkuper\u00e4inen kuva August Schuffert.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Kes\u00e4ll\u00e4 1902\nEkmanien kahdeksantoistavuotias tyt\u00e4r Emilia Elisabet kihlautui\nRuotsin Haaparannasta kotoisin olleen Pehr Ewald Alv\u00e9nin kanssa. \nElokuun alussa pariskunta avioitui ja asettui asumaan Ekmanien taloon\nYl\u00e4-J\u00e4rvensivulle. Seuraavan vuoden kes\u00e4kuussa Emilialle ja\nPehrille syntyi poikalapsi, joka sai nimen Harry Evald.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Ekmanit puolsoineen 1902. Oikealla takaa Pefr Ewald Alv\u00e9n, Emilia Elisabet ja , Kustaa Laine Ekman ja Hilda Aleksandra Roos. Edess\u00e4 istuvat Fras Johan Ekman ja Emilia Sofia. Kuva: Juha Holma, alkuper\u00e4inen kuva Nils Rasmussen.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

My\u00f6s Kustaa oli talven j\u00e4lkeen palannut Ruotsista kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1902. Viimeinen kuulutus avioliittoon Hilda Roosin kanssa luettiin elokuun alussa ja h\u00e4\u00e4t pidettiin kolmisen viikkoa my\u00f6hemmin, 24. elokuuta. Kustaan ja Hildan ensimm\u00e4inen lapsi Laine Erik eli Erkki syntyi marraskuun lopulla vuonna 1902. Toukokuussa 1903 Kustaa l\u00e4hti Yhdysvaltoihin, New Yorkiin. H\u00e4nelle oli j\u00e4rjestynyt ty\u00f6paikka, G. Mahlerin koru- ja kelloliikkest\u00e4 Manhattanin Columbus Avenuella. Lokakuussa Hilda seurasi per\u00e4ss\u00e4 valtameren yli pikku-Erkin kanssa. Perhe asui New Yorkissa aina vuonna 1907 tapahtuneeseen Tampereelle paluuseen asti. Silloin Suomeen saapui my\u00f6s vuonna 1904 syntynyt Iiri -tyt\u00e4r.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Emilia Sofia ensimm\u00e4isen lapsenlapsensa Erkin kanssa vuonna 1903. Kuva: Tapio Holma.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Vuonna 1905 Perhr Alv\u00e9n l\u00e4hti Pohjois-Amerikkaan. H\u00e4nen vaimonsa Elisabet tai Liise, jota nime\u00e4 h\u00e4n my\u00f6hemmin k\u00e4ytti j\u00e4i Harry -pojan kanssa J\u00e4rvensivulle isovanhempiensa luokse. Sitten Liise p\u00e4\u00e4si opiskelemaan k\u00e4til\u00f6ksi Helsinkiin Aleksanterin yliopiston synnytysopin laitokselle. Yhden vuoden kest\u00e4neiden opintojen j\u00e4lkeen Liise palasi takaisin ja alkoi toimia k\u00e4til\u00f6n\u00e4 J\u00e4rvensivulla.<\/p>\n\n\n\n

Ekmanit el\u00e4k\u00f6ityv\u00e4t<\/h4>\n\n\n\n

Kun lapset olivat p\u00e4\u00e4sseet itsen\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n syrj\u00e4st\u00e4 kiinni, alkoivat Ekmanit mietti\u00e4 hallikaupan lopettamista. Huhtikuussa 1910 Frans ilmoitti lehdess\u00e4 luopuvansa 17 vuotta menestyksell\u00e4 harjoittamastaan makkaraliikkeest\u00e4 ja talosta hyvill\u00e4 ehdoilla. Aivan heti kauppoja ei ilmeisesti syntynyt. Kauppahallin myyntikopit osti viimein L\u00e4nsi-Suomen Karjanmyyntiosuuskunta, osuustoiminnallinen liike, joka aloitti toimintansa joulukuun alussa vuonna 1912. J\u00e4rvensivun talon Ekmanit pitiv\u00e4t. Ostivatpa itselleen J\u00e4rvensivun kantatilalta talonsa vuokratontinkin.<\/p>\n\n\n\n

Ehk\u00e4 juuri samalla tontinostoreissulla J\u00e4rvensivun taloon, Frans osti Waasan radan etel\u00e4puolelta parin sataa metri\u00e4 omasta talostaan Ala-J\u00e4rvensivun puolella sijainneen Koivuholman palstatilan, jonka omistajaksi h\u00e4net kirjattiin. Pian tila siirtyi Kustaalle, joka rakennutti siihen hirsitalon ja muutti siihen nyt jo viisilapsisine perheineen vuonna 1910. Hetken kaikki Ekmanin pariskunnan j\u00e4lkel\u00e4iset asuivat kivenheiton p\u00e4\u00e4ss\u00e4 tosistaan, mutta sitten Liise muutti Harry -pojan kanssa Tampereen kaupungin puolelle Wartiotorninkadulle Juhannuskyl\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Johan Holt oli vuonna 1907 siirtynyt el\u00e4kkeelle ja myynyt H\u00e4meenkatu 11:sta omistamassaan talossa sijainneen kellosep\u00e4nliikkeens\u00e4 Kustaalle. H\u00e4meenkadulla kauppa k\u00e4vi hyvin. Perheen asuessa Tampereella Kustaalle ja Emmille s\u00fdntyi kaksi lasta, Uolevi ja Hely. J\u00e4rvensivulle muuton j\u00e4lkeen 1910-luvulla perhe kasvoi viel\u00e4 viidell\u00e4 lapsella, joista ensi syntyi Eila, sitten Hilkka ja viel\u00e4 kolme poikaa, Heimo, Mikko ja Matti, kun ensimm\u00e4inen maailmansota jo synkensi tulevaisuuden. N\u00e4in Fransilla ja Emmilla oli yhdeks\u00e4n lastenlasta aivan kivenheiton p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kotoaan.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
L. Holman kellosep\u00e4n- ja silm\u00e4lasiliike H\u00e4meenkatu 11:sta 1910-luvulla.. Yrityksens\u00e4 nimess\u00e4 Kustaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4neen toista etunime\u00e4\u00e4n Laine. Kustaa kuvassa vasemmalla. Kuva: Juha Holma<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Lasten muutettua Frans ja Emmi j\u00e4iv\u00e4t kahdestaan isoon taloon ja p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t ottaa vuokralaisia. Kalevanharjun toisella puolella olivat ven\u00e4l\u00e4iset kasarmit, jonka upseeristolle Ekmanit vuokrasivat puolet asunnostaan. Upseerit olivat puolesta vuodesta vuoteen mittaisilla komennuksilla Tampereella. Kolmen vuoden aikana Ekmaneilla asui mm. kasarmin hammasl\u00e4\u00e4k\u00e4ri, jolla oli kolme lasta sek\u00e4 eversti vaimoineen ja tytt\u00e4rineen. <\/p>\n\n\n\n

Vuokralaisten joukossa oli my\u00f6s kapteeni, jonka kohtalosta Fransin ja Emmin pojantyt\u00e4r Hely kertoi n\u00e4in: \u201dT\u00e4st\u00e4 kapteenista, joka ei en\u00e4\u00e4 asunut heill\u00e4, mutta h\u00e4nelle oli j\u00e4\u00e4nyt alaoven avain ja sit\u00e4 seurasi suuri seikkailu. Kun vallankumous oli Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 tapahtunut lokakuussa, surmasivat sotamiehet Tampereellakin p\u00e4\u00e4llyst\u00f6\u00e4\u00e4n. T\u00e4t\u00e4 kapteenia oli h\u00e4nen palvelijansa p\u00e4\u00e4ssyt varoittamaan, mutta sotilaat l\u00e4htiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 ajamaan takaa. H\u00e4n juoksi alas harjunrinnett\u00e4 Ekmanien talolle, avasi avaimella alaoven ja soitti h\u00e4t\u00e4isesti ovikelloa. Kun Frans tuli avaamaan, puhalsi kapteeni h\u00e4t\u00e4isesti kynttil\u00e4n sammuksiin ja pyysi piilottamaan h\u00e4net jonnekin, koska sotamiehet ajavat takaa surmatakseen h\u00e4net. Kapteeni vannoi, ettei ollut miehille koskaan mit\u00e4\u00e4n pahaa tehnyt, mutta n\u00e4m\u00e4 olivat juovuksissa ja kiihotettu surmat\u00f6ihin. Frans piilotti kapteenin kellariin. Emmi katseli ikkunaverhojen raosta, kun sotilaat juoksivat talon ohi radan alapuolella olleelle tiilitehtaalle. N\u00e4in kapteeni pelastui. Frans antoi kapteenille ty\u00f6miehen vaatteet ja k\u00e4teen lapun, jossa luki \u201dt\u00e4m\u00e4 on kuuro mies, auttakaa h\u00e4nt\u00e4 p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n Ven\u00e4j\u00e4lle\u201d. Sitten parin viikon kuluttua Ekmanien ovikello soi uudemman kerran ja oven takana oli sama mies. Frans kysyi, eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 ollut p\u00e4\u00e4ssyt Pietariin. P\u00e4\u00e4sin kyll\u00e4, sanoi mies kyyneleet silmiss\u00e4, mutta siell\u00e4 asiat ovat viel\u00e4 huonommassa jamassa ja kaikki sukulaiseni on surmattu ja olen nyt yksin maailmass<\/em>a\u201d. Fransin kerrotaan yritt\u00e4neen j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 kapteenille matkaa Ruotsiin, mutta onnistuiko tuo koskaan, on h\u00e4m\u00e4r\u00e4n peitossa<\/p>\n\n\n\n

Sitten maa suistui sis\u00e4llissotaan vuonna 1918. Kustaan ja Fransin talot J\u00e4rvensivulla s\u00e4\u00e4styiv\u00e4t tuholta, vaikka saivatkin osansa kuulasateesta Kalevankankaan taistelun kulussa maaliskuun viimeisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4. Huhtikuun alussa, Tampereen valtauksen aikana Kustaan kellosep\u00e4nliike paloi, samoin kuin l\u00e4heinen Leander talo, jossa Ekmanit olivat asuneet ja pit\u00e4neet kauppapuotia. Niin tuhoutui my\u00f6s suuri osa kosken it\u00e4puolista kaupunkia.<\/p>\n\n\n\n

Uskova mies<\/h4>\n\n\n\n

Nuoruudessaan Fransilla oli salaisuus. Ilmeisesi varhaisina vuosinaan merill\u00e4 h\u00e4n oli kokenut uskonnollisen k\u00e4\u00e4ntymyksen ja ryhtynyt metodistiksi. Er\u00e4s historiallisesti yhteensopiva paikka t\u00e4lle her\u00e4tykselle oli New Yorkin satama. Ajankohta on saattanut olla syksy 1866 eli pian Fransin l\u00e4hdetty\u00e4 Suomesta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Metodistikirkon ensimm\u00e4isen l\u00e4hetyslaivan John Wesleyn vesillelasku vuonna 1848. Sen seuraajasta John Wesley II:sta ei ole s\u00e4ilynyt kuvamateriaalia. Kuva: Wikimedia Commons.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Englannin metodistikirkon j\u00e4rjestyksess\u00e4 toinen l\u00e4hetyslaiva John Wesley osui Tyynell\u00e4 valtamerell\u00e4 vuonna 1865 rajuun myrskyyn ja hy\u00f6kyaalto heitti aluksen Tongan riutalle, mik\u00e4 mursi laivan k\u00f6lin. Laivaa korvaamaan kirkko hankki uuden, kolmimastoisen aluksen, joka sai nimekseen John Wesley II. Alus oli New Yorkin satamassa vuonna 1866 l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 Australiaan, johon se saapui seuraavana vuonna.<\/p>\n\n\n\n

Suomeen metodismin tiedet\u00e4\u00e4n tulleen 1850 ja 1860 -luvuilla New Yorkin satamassa l\u00e4hetyslaivalla uskoon tulleiden kristiinankaupunkilaisten merimiesten mukana. Ensimm\u00e4inen ruotsinkielinen metodistiseurakunta perustettiin Vaasaan vuonna 1881 ja seuraavina vuosina my\u00f6s useisiin rannikkokaupunkeihin mukaan lukien Kristiinankaupunki. Ensimm\u00e4inen suomenkielinen seurakunta syntyi Porin vuonna 1892. Omaksi uskontokunnakseen metodistit j\u00e4rjest\u00e4ytyiv\u00e4t vuonna 1892 kolme vuotta aiemmin voimaan tulleen eriuskolaislain pohjalta. Valtionkirkosta eroaminen ja vain omaan seurakuntaa kuuluminen oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 mahdotonta, koska kirkko toimi v\u00e4est\u00f6rekisterin pit\u00e4j\u00e4n\u00e4 eli piti kirjaa ihmisest\u00e4 kehdosta hautaan.<\/p>\n\n\n\n

Alunperin\nEnglannissa syntynyt metodismi oli her\u00e4tysliike, joka toimi\nmerimiesten, satama-, kaivos- ja teollisuusty\u00f6l\u00e4isten sek\u00e4 vankien\nkeskuudessa, siis niiden joukossa, joita kirkko ei tavoittanut.\nHenkil\u00f6kohtaisen uskon ohella metodismille olivat t\u00e4rkeit\u00e4\nsosiaaliset kysymykset, kuten v\u00e4h\u00e4osaisten toimeentulo,\nhyv\u00e4ntekev\u00e4isyys, sairaiden auttaminen, tasa-arvon edist\u00e4mien sek\u00e4\nraittius- ja rauhanty\u00f6.<\/p>\n\n\n\n

Fransin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 metodistien sosiaalinen evankeliumi n\u00e4kyi monella tavoin. Ty\u00f6 vankilassa varmasti toteutti t\u00e4t\u00e4 puolta h\u00e4ness\u00e4 elannon turvaamisen ohella. Saattoi h\u00e4n tavata Matilda Wredenkin vankilassa aatelisneidon siell\u00e4 vieraillessa 1880-luvun j\u00e4lkipuoliskolla. H\u00e4meenlinnan vankilassa Wrede k\u00e4vi useasti nelj\u00e4n vuoden ajan. Sitten vankilan oman saaranmiehen aloitteesta vakilan johtaja Peter Brofeldt ep\u00e4si k\u00e4ynnit joksikin aikaa, koska Wreden katsottiin poikkeavan julistuksessaan kirkon opista, eik\u00e4 siksi ollut sopiva vangeille puhumaan. My\u00f6hemmin Brofeldt py\u00f6rsi p\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4, mutta luottamus oli mennyt ja Wrede lopetti vierailut.<\/p>\n\n\n\n

Pian J\u00e4rvensivulle muutettuuan Frans oli my\u00f6s mukana hankkimassa paloruiskua omalle palokunnalle. Paahteinen ja tuulinen harjunrinne kapeine kujineen oli luonnostaan palonarka paikka. Tulipalon vaaraa lis\u00e4siv\u00e4t siell\u00e4 toimivat leipomot sek\u00e4 erilaisten elintarpeiden valmistus siirapista makkaraan. My\u00f6s veden saanti muodosti jyrk\u00e4ss\u00e4 maastossa ongelman. J\u00e4rvensivulaiset puuhasivat yhteisi\u00e4 kaivoja ja vesijohdostakin haaveiltiin. Fransilla j\u00e4lkimm\u00e4isest\u00e4 olikin kokemusta, koska h\u00e4n oli vaurastuttuaan lahjoittanut Krisiinankaupungin lastenkodille vesijohdon. Se lienee ollut ensimm\u00e4inen koko kaupungissa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kansanlehti 19.10.1899.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Frans oli k\u00e4tev\u00e4 k\u00e4sist\u00e4\u00e4n. Purjeiden ompelun ohella h\u00e4n el\u00e4kep\u00e4ivin\u00e4\u00e4n tikkasi lapsenlapsilleen tilkkupeitot ja valmisti vaimolleen keng\u00e4t. Frans osallistui mielell\u00e4\u00e4n my\u00f6s huushollin pitoon vaimonsa rinnalla. Auttoi pyykkituvassa, puutarhassa, ompeluhommissa ja ruuanlaitossa, mit\u00e4 naapurit hieman ihmetteliv\u00e4t. Siin\u00e4 saattoi tietysti olla kyse merill\u00e4 opituista taidoista. Nuorukaisena pestautuessa joutui useimmiten ensin laivapojaksi, jolloin talousaskareet ruuanlaitosta ompeluun ja pyykk\u00e4ykseen tulivat kyll\u00e4 tutuiksi. Ehk\u00e4p\u00e4 Frans my\u00f6s edusti metodismille tyypillist\u00e4 muita suopeampaa suhtautumista sukupuolten v\u00e4liseen tasa-arvoon, joka 1800-luvun lopulta entisest\u00e4\u00e4n korostui. Tai siten h\u00e4n yksinkertaisesti piti puuhailusta vaimonsa Emmin kanssa.<\/p>\n\n\n\n

Kohden 1890-luvun loppua metodistikirkon toiminta Tampereella vilkastui ja j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvoi. Vuonna 1897 Tampereella aloitti toimintansa Metodistikirkon teologinen seminaari, jossa koulutettiin saarnaajat ja kirkon muut ty\u00f6ntekij\u00e4t. Kirkko hankki oman salin Kuninkaankadulta. Seurakuntalaiset kokoontuivat my\u00f6s j\u00e4senten kodeissa. Niin my\u00f6s Fransin ja Emmin luona Yl\u00e4-J\u00e4rvensivulla. Laupeudenty\u00f6 ja laajeneva muu toiminta edellyttiv\u00e4t voimavaroja. Frans toimikin usean vuoden ajan kirkon Tampereen piirin waroittajana eli varainhankkijana.<\/p>\n\n\n\n

Fransin ja Emmin tyt\u00e4r, Emilia Elisabet, tuleva k\u00e4til\u00f6, joka uskonveljien ja -sisarten joukossa tunnettiin etunimell\u00e4 Liise, tunsi jo varhain kutsumusta laupeudenty\u00f6h\u00f6n. Heti vuosisadan vaihteessa Liise toimi useamman vuoden metodistinuorten oman Epworth-liitto Walon laupeuden osaston puheenjohtajana. Laupeudenosaston sisaret ja veljet k\u00e4viv\u00e4t kodeissa, vaivaistalossa ja sairashuoneella sairaiden ja k\u00f6yhien luona. Ilmeisesti seurakunnassa h\u00e4n tapasi my\u00f6s miehens\u00e4 Pehr Ewald Alwenin, joka oli Haaparannassa toiminut vapaakirkollisten saarnaajana ja muuttanut sielt\u00e4 Tampereelle.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4inen maailmansota ja sis\u00e4llissota Suomessa olivat Fransille valtava pettymys. Kristilliset yhteis\u00f6t, metodisteista kristillisiin ty\u00f6v\u00e4enj\u00e4rjest\u00f6ihin olivat vastustaneet sotaa ja pyrkineet levitt\u00e4m\u00e4\u00e4n rauhan sanomaa, mutta ep\u00e4onnistuneet sodan est\u00e4misess\u00e4. Fransin henkil\u00f6kohtainen rohkea sodanvastaisuus k\u00e4y hyvin ilmi seuraavasta h\u00e4nen pojantytt\u00e4rens\u00e4 Helyn kertomasta kohtaamisesta J\u00e4rvensivun oman punakaartin kanssa: ”Alkuvuodesta 1918 Frans oli kaupassa, kun siell\u00e4 puhuivat, ett\u00e4 punaiset tekev\u00e4t kotitarkastuksia etsien aseita. Frans oli siihen todennut, ett\u00e4 kyll\u00e4 h\u00e4nell\u00e4kin on ase, mutta eiv\u00e4t ne sit\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 ota. Tuskin oli Frans p\u00e4\u00e4ssyt kotinsa ovesta sis\u00e4\u00e4n, kun punakaartilaiset olivat jo tiukkaamassa, ett\u00e4 miss\u00e4 se pyssy on, antakaa se t\u00e4nne. Siit\u00e4 Frans vallan tuohtui ja sanoi, ettei h\u00e4nell\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pyssy\u00e4 ole eik\u00e4 ikin\u00e4 tule olemaankaan. Punakaartilaiset siihen, ett\u00e4 kaupassa sanoitte, ett\u00e4 teill\u00e4 on ase. Frans vastasi, ett\u00e4 ase h\u00e4nell\u00e4 kyll\u00e4 oli, mutta sellainen, joka ei kaartille kelpaa. Kun miehet komensivat tuomaan aseen, Frans meni kirjahyllylle, otti sielt\u00e4 kookkaan Raamatun ja sanoi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on koko el\u00e4m\u00e4ni ajan ollut minun miekkani ja kilpeni, enk\u00e4 ole muuta asetta tarvinnut enk\u00e4 tarvitse. Punakaartilaiset sanoivat, ett\u00e4 ihan hullu mies ja j\u00e4ttiv\u00e4t Fransin rauhaan.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

Koko el\u00e4m\u00e4n\nmittainen kova ty\u00f6 ja vaikeat ajat vaativat veronsa. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4\n1919 Frans sairastui ja kuoli toukokuuna 18 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 70 vuoden\nviiden kuukauden ja 19 p\u00e4iv\u00e4n aikaisena. Kuolinvuoteen \u00e4\u00e4rell\u00e4\nolivat h\u00e4nen vaimonsa Emmi ja pojanpoikansa Erkki. Kuolinsyyksi\npappi kirjasi vanhuuden heikkouden ja keuhkotulehduksen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuolinilmoitus Aamulehdess\u00e4 20.5.1919.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Fransin kuoleman j\u00e4lkeen Liise, Harry ja Emmi asuivat yhdess\u00e4 Tampereen Juhannuskyl\u00e4ss\u00e4, kunnes Liise muutti miehens\u00e4 luokse Yhdysvaltoihin vuonna 1927. Emmi siirtyi H\u00e4meenlinnan sukulaistensa luokse, jossa kuoli 11.elokuuta 1929.<\/p>\n\n\n\n

Juha Holma<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Iloinen h\u00e4lin\u00e4 joulup\u00f6ytien \u00e4\u00e4rell\u00e4 kasvaa. Aurora, kauppiaan rouva Petroff ja raatimiehen rouva Ahlberg piikoineen ovat…<\/p>\n

Lue tarinaOrpopojasta Hallikauppiaaksi<\/span><\/a><\/div>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1622,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":true,"template":"","format":"standard","meta":{"_exactmetrics_skip_tracking":false,"_exactmetrics_sitenote_active":false,"_exactmetrics_sitenote_note":"","_exactmetrics_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[24,25,14,19],"class_list":["post-1562","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-non-classe","tag-hameenlinna","tag-jarvensivu","tag-kyttala","tag-tampere","excerpt","zoom","even","excerpt-0"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kippeemummo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1562","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kippeemummo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kippeemummo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kippeemummo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kippeemummo.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1562"}],"version-history":[{"count":168,"href":"https:\/\/kippeemummo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1562\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1932,"href":"https:\/\/kippeemummo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1562\/revisions\/1932"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kippeemummo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/1622"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kippeemummo.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1562"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kippeemummo.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1562"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kippeemummo.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1562"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}