![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2019\/10\/Kannistotext.jpg\")
Vanha Juho ja Anna j\u00e4iv\u00e4t asumaan torppaan, kun uusi Roosin torppariperhe otti viljelykset ja rakennukset hoitaakseen. Aivan ensimm\u00e4isen\u00e4 vuonna torpan asiat eiv\u00e4t kuntoon tulleet. Nils Idman mainitsi nimitt\u00e4in selvityksess\u00e4\u00e4n my\u00f6s, ett\u00e4 oli kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 lainannut siemenviljaa Lemp\u00e4\u00e4l\u00e4n puoleisille torpilleen, joihin lukeutuivat molemmat Kanniston torpat, Ylinen ja Alanen, mutta joulukuuhun menness\u00e4 Vihijoen torppaa lukuun ottamatta yksik\u00e4\u00e4n ei ollut lainaansa takaisin maksanut. <\/p>\n\n\n\n
Juhon ja\nAnna Lisan el\u00e4m\u00e4 asettui kuitenkin uomiinsa Kanniston Alasessa\ntorpassa, jota he asuivat seuraavat kolmetoista vuotta. Torpan vuokra\noli kaksi taksv\u00e4rkkip\u00e4iv\u00e4\u00e4 eli hevosty\u00f6p\u00e4iv\u00e4\u00e4 viikossa.\nTorpan kontrahti oli suusanallinen ja sit\u00e4 sai asua kuin omaansa\nkunhan eli siivosti eik\u00e4 vuokrannut maita eteenp\u00e4in. Tehdyst\u00e4\ntaksv\u00e4rkkip\u00e4iv\u00e4st\u00e4 sai torppari kuittaukseksi pahvilapun, joka\npantiin s\u00e4ilytyslaatikkoon eli kriniin. Sielt\u00e4 ne kartanon\npuolesta laskettiin kerran vuodessa. Lappuja piti l\u00f6yty\u00e4 108\ntaksv\u00e4rkkip\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 ja 22 apup\u00e4ivilt\u00e4, jotka tehtiin ilman\nhevosta.<\/p>\n\n\n\n
Jo muuttoa puuhatessaan Juho ja Anna Liisa tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 lis\u00e4\u00e4 lapsia oli tulossa. Uusin tulokas, Henrika syntyi 6. huhtikuuta 1836 puolisen vuotta muuton j\u00e4lkeen. Pyh\u00e4j\u00e4rven rantamaisemissa lapsiluku kasvoi viel\u00e4 kolmella, kun perheeseen syntyiv\u00e4t pojat Aukusti vuonna 1838 ja Juho Vilhelmi 1841 sek\u00e4 tytt\u00e4ret Eeva 1844 ja Vilhelmiina 1846. Hatanp\u00e4\u00e4n torppareiden yhteis\u00f6 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olleen kiinte\u00e4, koska lasten kummeina oli mm. Kanniston Ylisen, Rukkam\u00e4en, Vihiojan ja Hyllil\u00e4n torppien asujia.<\/p>\n\n\n\n Muistona\nkahdesta Kanniston torpasta on Tampereen H\u00e4rm\u00e4l\u00e4n kaupunginosassa\nKanniston katu ja Kanniston kuja. Alanen eli pienempi torppa lienee\nsijainnut silloisen ja nykyisen Nuolialantien pohjoispuolella,\noikealla Pyh\u00e4j\u00e4rven lahdenpoukamasta, jossa nykyisin on H\u00e4rm\u00e4l\u00e4n\nuimaranta ja venesatama. Pohjoiseen kohti j\u00e4rve\u00e4 laskeutuivat\nrantaniityt, joilla my\u00f6s torpan viljelykset luultavasti sijaitsivat.\nMatkaa Hatanp\u00e4\u00e4n kartanoon kertyi parisen kilometri\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Jotain\ntorpparin toimeentulosta 1800-luvun puoltav\u00e4li\u00e4 l\u00e4hestytt\u00e4ess\u00e4\nkertoo se, ett\u00e4 kaikki Juhon ja Anna Liisan lapset, yht\u00e4 lukuun\nottamatta eliv\u00e4t aikuisik\u00e4\u00e4n asti. Vaikka torppa oli k\u00f6yh\u00e4,\nkuten useimmat Hatanp\u00e4\u00e4n kartanon Lemp\u00e4\u00e4l\u00e4n puoleisista\ntorpista, elannon se perheelle tarjosi. Juho lienee jo Kannistossa\nasuessaan hankkinut lis\u00e4tienestej\u00e4 kuorma-ajurina. Joskus torpan\npeltojen anti ei kuitenkaan lie riitt\u00e4nyt, mik\u00e4 siten vei Juhon\naina k\u00e4r\u00e4jille asti.<\/p>\n\n\n\n Hatanp\u00e4\u00e4n\nkartanolla oli jauhomylly Tammerkosken alaputouksen rannassa,\njokseenkin nykyisen Koskikeskuksen kohdalla. Tampereelta tulevan tien\nvarressa oli my\u00f6s torppa, jossa myll\u00e4ri perheineen asui. Torppaa\nkutsuttiin 1800-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 Juvelan torpaksi asukkaansa\nmyll\u00e4ri Heikki Juveliuksen mukaan.<\/p>\n\n\n\n Talvella 1842 myll\u00e4ri Heikki Juvelius haastoin Kanniston Alasen torpan torpparin Juho Mikonpojan Messukyl\u00e4n pit\u00e4j\u00e4n talvik\u00e4r\u00e4jille. Myll\u00e4ri v\u00e4itti, ett\u00e4 Juho oli 29. tammikuuta 1840, siis pari vuotta aikaisemmin vienyt h\u00e4nen myllyst\u00e4\u00e4n s\u00e4kin, joka sis\u00e4lsi kapan ruisjauhoja ja kahdeksan kappaa sekulia eli sekaviljaa. Oikeus katsoi toteen n\u00e4ytetyksi, ett\u00e4 Juho olisi voinut varkauden tehd\u00e4, mutta t\u00e4m\u00e4 valalla vannoen vakuutti, ett\u00e4 voisi syyt\u00f6ksest\u00e4 itsens\u00e4 puhdistaa, jos siihen tilaisuuden saisi.<\/p>\n\n\n\n K\u00e4r\u00e4j\u00e4t suostuivat Juhon pyynt\u00f6\u00f6n, mutta asetti syytt\u00f6myyden osoittamiseksi omat ehtonsa. Juhon tuli viivyttelem\u00e4tt\u00e4 menn\u00e4 Messukyl\u00e4n pappilaan ja vannoa kaikkivaltiaan nimiss\u00e4 ja oman sielunsa pelastuksen vuoksi, ett\u00e4 on syyt\u00f6n. H\u00e4nen tuli my\u00f6s m\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4n menness\u00e4 toimittaa papin kirjoittama mainetodistus, mik\u00e4li aikoi tulla syyt\u00f6ksest\u00e4 vapautetuksi.<\/p>\n\n\n\n Juho ei k\u00e4r\u00e4j\u00e4oikeuden m\u00e4\u00e4r\u00e4yst\u00e4 noudattanut. Syysk\u00e4r\u00e4jill\u00e4 h\u00e4nelle sitten luettiin tuomio. Myll\u00e4ri Juveniukselta kadonneen omaisuuden, s\u00e4kin ja kahta laatua olevien jauhojen arvoksi oikeus m\u00e4\u00e4r\u00e4si kaksi ruplaa nelj\u00e4kymment\u00e4 kopeekkaa, mink\u00e4 Juhon tuli maksaa takaisin tai tehd\u00e4 niit\u00e4 vastaava m\u00e4\u00e4r\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 myll\u00e4rille. Kruunulle Juho joutui maksamaan sakkoja puolet h\u00e4vinneen omaisuuden m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 eli hopearuplan ja 20 kopeekkaa, jotka Juho joutuisi sovittamaan kolmen p\u00e4iv\u00e4n vankeudella, mik\u00e4li ei sakkoa pystyisi maksamaan. Lis\u00e4ksi k\u00e4r\u00e4j\u00e4t m\u00e4\u00e4r\u00e4si Juhon maksamaan rahassa viisi ruplaa myll\u00e4ri Juveliuksen k\u00e4r\u00e4j\u00e4kuluja. Rangastuksen suoritettuuaan Juhon tuli my\u00f6s ripitt\u00e4yty\u00e4 jonain sunnuntaina kirkonmenojen j\u00e4lkeen Messukyl\u00e4n kirkossa.<\/p>\n\n\n\n Juho ei ollut mik\u00e4\u00e4n ahkera kirkossak\u00e4vij\u00e4, itse asiassa Kangasalta muuton j\u00e4lkeen ei Juho eik\u00e4 Anna Liisakaan ollut k\u00e4ynyt lainkaan ehtoollisella. Kristinopin osaamisen kanssakin oli v\u00e4h\u00e4n niin ja n\u00e4in ja lukutaitoa oli juuri sen verran, ett\u00e4 avioituminen oli onnistunut, Liisalla hitusen enemm\u00e4n. Ehk\u00e4p\u00e4 Juho arveli, ett\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 n\u00e4yt\u00f6ill\u00e4 pappilasta ei heru riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 my\u00f6t\u00e4tuntoa ja j\u00e4tti h\u00e4nelle tarjotun oljenkorren k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Tai sitten syyllisyys painoi. Rangaistuksen ohella tuomiolla oli my\u00f6hempia seurauksia, kun Juho joutui vuosikymment\u00e4 my\u00f6hemmin toistamiseen tekemisiin esivallan kanssa.<\/p>\n\n\n\n Vuonna\n1835 Tammmerkosken l\u00e4nsirannalle valmistunut puuvillatehdas ja vajaa\nvuosikymmen my\u00f6hemmin kosken it\u00e4rannalle noussut masuunivalimo\nk\u00e4ynnistiv\u00e4t Tampereen teollistumisen. Tehtaat alkoivat ime\u00e4\nty\u00f6v\u00e4ke\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4lt\u00e4 maaseudulta ja kauempaakin. Paitsi\nty\u00f6v\u00e4ke\u00e4 tehtaat tarvitsivat raaka-aineita ja h\u00f6yrykoneiden\npolttoaineeksi valtavat m\u00e4\u00e4r\u00e4t puuta. Tehtaiden tuotteet piti my\u00f6s\ntoimittaa markkinoille. Ty\u00f6v\u00e4ki tarvitsi ruokaa, joka oli tuotava\nmaaseudulta kaupunkiin. Kes\u00e4isin k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olivat laivat ja\nhevoset k\u00e4rryineen, talvella tavara siirtyi pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n\nrekipelill\u00e4. N\u00e4in teollistuminen synnytti my\u00f6s tehtaiden\nulkopuolelle uusia ammattikuntia, kuten kuorma-ajurit.<\/p>\n\n\n\n Ik\u00e4\u00e4ntyminen, lasten varttuminen ja elannon kapeus olivat varmaankin syyn\u00e4 siihen, ett\u00e4 Juhon ja Anna Liisan ajatuksissa 1840-luvulla iti ajatus uudesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 tarjoavaa Tamperetta. Itse kaupungissa teollistuminen sai aikaan asuntopulan ja vuokratkin olivat korkeita. Kosken Messukyl\u00e4n pit\u00e4j\u00e4\u00e4n kuuluvan it\u00e4puolen kyl\u00e4t, Kytt\u00e4l\u00e4, Erkkil\u00e4 ja Siukola olivat viel\u00e4 harvaan asuttuja. Vuosisadan puoliv\u00e4liss\u00e4 niiden torpissa ja m\u00f6keiss\u00e4 asusti vasta puolentoistasataa ihmist\u00e4. Kytt\u00e4l\u00e4n kyl\u00e4 ja Kalevanharjun v\u00e4liin j\u00e4\u00e4v\u00e4 m\u00e4ki lienee ollut Pinnin torppaa lukuunottamatta asumaton.<\/p>\n\n\n\n Joskus vuonna 1847 Juho Mikonpoika Roos lienee mennyt Hatanp\u00e4\u00e4n kartanon omistajan Nils Johan Idmanin puheille kysym\u00e4\u00e4n tonttia vuokralle. Idmanilla oli tapana tehd\u00e4 sopimukset suusanallisina. Er\u00e4\u00e4lle vuoraajistaan Idman oli perustellut asiaa sanomalla: ”Minun sanani on parempi kuin sopimus, sin\u00e4 saat siell\u00e4 asua kunhan vaan pysyt kauniisti”. Toiselle totin kyselij\u00e4lle kartanon is\u00e4nt\u00e4 oli vakuuttanut, ett\u00e4 elinik\u00e4ns\u00e4 saisi torpassa asua ja saisi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 omistusoikeutensa pojalleen, kunhan vain s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti suorittaisi vuokransa ja el\u00e4isi n\u00e4tisti.<\/p>\n\n\n\n Hatanp\u00e4\u00e4n\nkartanon ja Erkkil\u00e4n talon mailleen tekemist\u00e4 vuokrasopimuksista\nsai alkunsa uusi torppariryhm\u00e4, jotka eiv\u00e4t olleet perinteisess\u00e4\nmieless\u00e4 vuokraviljelij\u00f6it\u00e4 vaan pikemminkin tontinvuokraajia,\njoille syntyi my\u00f6s omistusoikeus pystytt\u00e4miins\u00e4 asumuksiin ja\nmuihin rakennuksiin, kuten Idmanin aiemmin kerrotusta lausumasta voi\np\u00e4\u00e4tell\u00e4. My\u00f6hemmin, kun Tampereen kaupunki osti Tammerkosken\nit\u00e4puoliset Hatanp\u00e4\u00e4n kartanon maat, kysymys omistuksesta\najankohtaistui, kun kaupunki h\u00e4\u00e4ti vanhoja asukkaita\nkaavoittamiensa uusien kaupunginosien muun muassa Kytt\u00e4l\u00e4n,\nErkkil\u00e4n ja Tammelan tielt\u00e4. \n<\/p>\n\n\n\n Vuokraajiltaan\nIdman edellytti nuhteettomuutta, mutta Juhon aiemmin saamat sakot\njauhovarkaudesta eiv\u00e4t n\u00e4yt\u00e4 tontinvuokra-asiaan vaikuttaneen.\nEhk\u00e4p\u00e4 Idman tunsi torpparinsa ja myll\u00e4rins\u00e4. Juho siis sopi\nvuokraavansa tontin Sorinahteen yl\u00e4rinteest\u00e4, Kalevanharjun\nl\u00e4nsip\u00e4\u00e4st\u00e4, josta p\u00e4\u00e4si k\u00e4tev\u00e4sti alas Uudelle maantielle ja\nsiit\u00e4 edelleen sillan yli Tampereen kaupunkiin. Vuokra tuli\nmaksettavaksi etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 rahana. Sovitun vuokran suuruus ei ole\ntiedossa, mutta markka-ajan alettua vuonna 1860 er\u00e4\u00e4n Kytt\u00e4l\u00e4n\ntorpan vuosivuokra oli 20 markkaa vuodessa. Sen lis\u00e4ksi torppari\nteki kartanolle kaksi ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4\u00e4 vuodessa, toisen hein\u00e4nkorjuun\nja toisen rukiinleikkuun aikaan. Tonteilleen torpparit rakensivat\nt\u00f6llins\u00e4 ja ulkorakennuksensa, muokkasivat kasvimaita ja alkuun\nmy\u00f6s vuokrasivat ymp\u00e4r\u00f6ivi\u00e4 niittyj\u00e4 ja peltoja kartanolta\nviljelykseens\u00e4. N\u00e4in asuminen kosken it\u00e4puolella tuli\nhuomattavasti halvemmaksi kuin ahtaaksi k\u00e4yneess\u00e4 Tampereen\nkaupungissa. \n<\/p>\n\n\n\n Vuonna 1848 Juho Mikonpoika Roos rakensi m\u00f6kin Kytt\u00e4l\u00e4n kyl\u00e4n kaakkois- ja yl\u00e4puolelle Sorinahteeseen. Rosilan torppa merkittiin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Messukyl\u00e4n rippikirjaan Hatanp\u00e4\u00e4n kartanon torppien joukkoon tuona vuonna. Kytt\u00e4l\u00e4ss\u00e4 oli jo silloin ns. numerotorppia, mik\u00e4 tarkoitti sit\u00e4, ett\u00e4 jokainen torppa oli merkitty sein\u00e4\u00e4n kiinnitetyll\u00e4, laudanpalaseen maalatulla numerolla, josta sen tunnisti. Rosilan numeroksi tuli 104. Vuosisadan puoliv\u00e4li j\u00e4lkeen numerotorppien m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvoi useisiin satoihin ja asukkaita niiss\u00e4 oli useampi tuhat.<\/p>\n\n\n\n Juho ja Anna Liisa asettuivat ehk\u00e4p\u00e4 pirtin ja kamarin kokoiseen m\u00f6kkiin seitsem\u00e4n lapsensa kanssa, joista nuorimmainen oli vastasyntynyt Kalle. Jo seuraavana vuonna vanhimmat lapset Hedda ja Kustaa p\u00e4\u00e4siv\u00e4t t\u00f6ihin puuvillatehtaalle ja muuttivat kosken yli Tampereelle. Maaliskuussa 1851 pienen Vilhelmiina -tytt\u00e4ren kuolema tuntemattomasta syyst\u00e4 ravisteli Juhon ja Liisan el\u00e4m\u00e4\u00e4. Hautajaisten j\u00e4lkeen he k\u00e4viv\u00e4t ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa vuosikausiin ehtoollisella. Toukokuussa samana vuonna kuusitoistavuotias Henrika seurasi vanhempia sisaruksiaan t\u00f6ihin puuvillatehtaalle ja muutti Tampereelle. Sitten joulukuussa syntyi Viktor, Juhon ja Liisan viides poika ja kahden vuoden kuluttua, joulun alla viel\u00e4 tyt\u00e4r Karoliina Vilhelmiina.<\/p>\n\n\n\n Torppaan kuului my\u00f6s hevostalli, koska Juhon toimi nyt hevosmiehen\u00e4 Tampereen kaupungissa. Kuorma-ajurin hevonen tarvitsi heini\u00e4, joita Juho tallissaan s\u00e4ilytti. Torpan l\u00e4hell\u00e4 oli kosken rantaniittyj\u00e4, joita Hatanp\u00e4\u00e4n kartano vuokrasi torppareilleen laitumiksi ja hein\u00e4pelloiksi. Aina heini\u00e4 ei kuitenkaan hevoselle riitt\u00e4nyt.<\/p>\n\n\n\n Talolliset Heikki\nMatinpoika Uotila ja Juho Sigfridinpoika Hallila haastoivat Juhon\nMessukyl\u00e4n talvik\u00e4r\u00e4jille vuonna 1853 hein\u00e4varkauksista.\nTalollisten mukaan Juho oli kyseisen vuoden uudenvuodeny\u00f6n\u00e4\nlaittomasti ottanut Lakalaojan niityn reunassa olleesta, Uotilan\ntilan ladosta kymmenen leivisk\u00e4\u00e4 eli noin 100 kiloa Heikki\nMatinpojan omistamaa hein\u00e4\u00e4 ja my\u00f6s saman niityn reunalla olevasta\nHallilan talon ladosta tammikuun 12. vastaisena y\u00f6n\u00e4 kuusi\nleivisk\u00e4\u00e4 eli noin 60 kiloa Juho Sigfridinpojan omistamaa hein\u00e4\u00e4.\nTilalliset vaativat, ett\u00e4 virkaa tekev\u00e4 kruununnimismies Johan\nEdvard Wendell asettaa n\u00e4ist\u00e4 teosta vastuuseen ja syylliseksi\nosoittaa Juho Roosin, jonka on my\u00f6s varastamansa hein\u00e4t korvattava,\nja johon vaateeseen nimismies my\u00f6s yhtyi. K\u00e4r\u00e4j\u00e4t joutui\nkuitenkin toteamaan, ett\u00e4 Juho oli ilmoittamatta ja vailla tunnettua\nestett\u00e4 j\u00e4tt\u00e4nyt saapumatta paikalle, vaikka neuvosmies Matti\nHeikinpoika Penttil\u00e4 on h\u00e4nelle todistettavasti haasteen\ntoimittanut. Asia oli pakko siirt\u00e4\u00e4 tuleville k\u00e4r\u00e4jille.<\/p>\n\n\n\n Vuoden 1853 Messukyl\u00e4n syysk\u00e4r\u00e4jille Juho saapui varustautuneena mainetodistuksella. Siin\u00e4 Messukyl\u00e4n pit\u00e4j\u00e4n apupappi L.G.W. T\u00f6rnvall totesi virkansa puolesta Juhon kristinopin tiedot vajavaisiksi. Ehtoollisella Juho oli k\u00e4ynyt viimeksi edellisen\u00e4 vuonna. Vuonna 1842 oli Juho todettu syylliseksi jauhos\u00e4kin n\u00e4pistykseen ja siit\u00e4 tuomittu sakkoihin.<\/p>\n\n\n\n Ep\u00e4edullisesta mainetodistuksesta huolimatta Juho kiisti h\u00e4nt\u00e4 vastaan esitetyt syyt\u00f6kset, josta seurasi todistajien kuuleminen. Juhoa vastaan puhumaan nimismies Wendell oli l\u00f6yt\u00e4nyt kolme j\u00e4\u00e4vitt\u00f6miksi ja hyv\u00e4maineisiksi todettua todistajaa. Ensin todisti Maria Stiina Juhontyt\u00e4r Erlund, Hatanp\u00e4\u00e4n kartanon puutarhanhoitaja, Juhon naapurissa olevan Pinnin torpan em\u00e4nt\u00e4. H\u00e4n kertoi havainneensa, ett\u00e4 uudenvuodeny\u00f6n\u00e4 samana vuonna Juho oli tullut pienen hein\u00e4kuorman kanssa Lakalaojan niityn suunnasta. Juho kiisti asian ja sanoi olleensa koko uudenvuodeny\u00f6n kotonaan. Is\u00e4nt\u00e4renki Antti Wickstr\u00f6m puolestaan kertoi, ett\u00e4 oli yhdess\u00e4 neuvosmies Matti Penttil\u00e4n kanssa k\u00e4ynyt Juhon tallissa heini\u00e4 tarkastamassa ja samoiksi ne Lakalaojan ladon heinien kanssa todennut, mit\u00e4 tuki sekin, ettei Juholla edes ollut omaa hein\u00e4niitty\u00e4 ja huonosti toimeentulevaksikin t\u00e4m\u00e4 tiedettiin. Kolmantena todistanut Pinnin torppari Heikki Juhonpoika Erlund tyytyi vahvistamaan edellisten todistajien lausumat oikeiksi.<\/p>\n\n\n\n Sitten nimimies Wendell totesi, ett\u00e4 todistajien lausuntojen perusteella Juho oli osoitettu laillisesti edesvastuulliseksi varkauteen ja toisti kantajien vaateet. N\u00e4m\u00e4 valalla vannoen ja herran nimeen vahvistivat, ett\u00e4 eiv\u00e4t olleet varastettuja heini\u00e4 takaisin saaneet. Neuvosmies Penttil\u00e4 esitti asian tutkimisesta aiheutuneet kulunsa, matkaa kuusitoista virstaa Juhon torpalle suuntaansa ja hevoselle leivisk\u00e4 heini\u00e4. Kun Penttil\u00e4 oli viel\u00e4 todennut Juhon riskiksi ja terveeksi mieheksi k\u00e4r\u00e4j\u00e4t p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t tuomion lukuun.<\/p>\n\n\n\n Messukyl\u00e4n syysk\u00e4r\u00e4j\u00e4t 1853 totesi Juho Mikonpoika Roosin syylliseksi hein\u00e4varkauteen. Tuomio perustui vuodelta 1734 per\u00e4isin olevaan rikoslakiin ja sen sakkorangaistuksia koskevaan t\u00e4smennykseen vuodelta 1807. Sakkoja oikeus langetti kuusi kertaa varastetun hein\u00e4n arvon eli 9 ruplaa 60 kopeekkaa hopeassa, josta kruunulle, kihlakunnalle ja asianomistajille meni kolmannes kullekin. Sakot Juhon oli maksettava tiettyyn p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n menness\u00e4 tai rangaistus tuli toteuttaa julkisina raipaniskuina. Raippojen m\u00e4\u00e4r\u00e4 tuli laskea varkauden yksinkertaisesta arvosta ja kertoa sitten kahdella, jolloin raippojen m\u00e4\u00e4r\u00e4ksi tuli nelj\u00e4 paria, kolme iskua jokaisessa parissa, yhteens\u00e4 siis 24 kappaletta. Rangaistuksensa suoritettuaan Juhon tuli k\u00e4yd\u00e4 jonain sunnuntaina ripitt\u00e4ytym\u00e4ss\u00e4 Messukyl\u00e4n pit\u00e4j\u00e4n kirkossa. Lis\u00e4ksi Juhon korvattavaksi tulivat neuvosmies Matti Penttil\u00e4lle tapauksen tutkinnasta koituneina kuluina kaksi ruplaa. Asian k\u00e4sittelyn lopuksi Juho ilmoitti tyytyv\u00e4ns\u00e4 tuomioon.<\/p>\n\n\n\n Raipparangaistusta k\u00e4ytettiin 1800-luvulla yleisesti sakkojen muuntorangaistuksena. Jos rahaa sakkojen maksamiseen ei l\u00f6ytynyt, seurauksena olivat raipat. Syntyi sanonta, rikas maksaa rahallaan k\u00f6yh\u00e4 selk\u00e4nahallaan. Miehille raipat ly\u00f6tiin noin sormen paksuisella koivunrangalla, naisiin k\u00e4ytettiin hieman ohuempaa vitsaa. Rangaistus oli julkinen, mink\u00e4 ajateltiin lis\u00e4\u00e4v\u00e4n sen tehoa. Rangaistava sidottiin h\u00e4pe\u00e4paaluun, kaakinpuuhun rangaistuksen toimeenpanoa varten. Esimerkiksi Tampereella kokonainen kaupunginosa, Kaakinmaa nykyisen H\u00e4meenpuiston etel\u00e4osan l\u00e4nsipuolella sai nimens\u00e4 h\u00e4pe\u00e4paalun sijainnin mukaan. Raipparangaistuksen toimeenpanijoina toimivat pit\u00e4j\u00e4n tai kaupungin palkkaamat piiskurit. Vapaamielisiss\u00e4 suomalaispiireiss\u00e4 raipparangaistus her\u00e4tti arvostelua jo Juhon tuomion aikoihin, kuten alla olevasta J. W. Snellmannin, Ruotsin rikoslain uudistuksen valmistelua koskevasta Saima -lehden artikkelista vuodelta 1845 voi lukea. Snellmannin kritiikki kohdistui my\u00f6s vanhanaikaiseen oikeusprosessiin, jossa syytt\u00f6m\u00e4t, useimmiten k\u00f6yh\u00e4t saattoivat joutua syytt\u00f6min\u00e4 tuomituiksi. Ruotsin vuonna 1854 voimaan astunut uusi rikoslaki ei en\u00e4\u00e4 raipparangaistusta sis\u00e4lt\u00e4nyt. Suomessa samaa saatiin odottaa aina vuoteen 1894, jonka j\u00e4lkeen my\u00f6s piiskurien virat lakkautettiin.<\/p>\n\n\nSnellman<\/a>\n Ei Juho h\u00e4pe\u00e4paaluun joutunut, vaan maksoi sakot, olihan h\u00e4nell\u00e4 jo Tampereen tehtaissa t\u00f6iss\u00e4 k\u00e4yvi\u00e4 lapsiakin. Seuraavana vuonna Juho k\u00e4vi viel\u00e4 ripitett\u00e4v\u00e4n\u00e4 Messukyl\u00e4n kirkossa ja oli n\u00e4in rikoksensa sovittanut. Niukkaakin niukempi elanto kyll\u00e4 kapeni entisest\u00e4\u00e4n. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa Juhon kohtalo kuvastaa hyvin murrosta, jonka alkuvaiheen teollistuminen tuotti, ja jossa k\u00f6yh\u00e4t maksoivat hintaa yhteiskunnan muutoksesta ainakin kuvaannollisesti selk\u00e4nahastaan. Kuorma-ajurille hevosen tarvitsemien heinien saanti muuttui ongelmaksi, kun teollisuus ja asutus valtasivat Tammerkosken it\u00e4rannan niityt, joita riitti yh\u00e4 harvemman torpparin vuokrattavaksi. Samanaikaisesti kuorma-ajureiden tarve ja lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvoi nopeasti, jolloin heinien kysynt\u00e4 kasvoi ja hinta nousi. Hein\u00e4varkaita lienee riitt\u00e4nyt l\u00e4hiseutujen tilallisten latoihin riesaksi asti. Ilman heini\u00e4, hevosta ja ty\u00f6t\u00e4 puute olisi vienyt nopeasti koko kuorma-ajurin perheen.<\/p>\n\n\n\n Juhon tuomiot kuvastavat my\u00f6s j\u00e4rjestys- ja tuomiovallan tilaa 1800-luvun s\u00e4\u00e4typohjaisessa maalaisyhteiskunnassa, joka ei en\u00e4\u00e4 kyennyt vastaamaan k\u00e4ynnistyneen yhteiskunnallisen muutoksen tuottamiin ongelmiin. Messukyl\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestysvaltaa edustanut nimismies oli kirkonkyl\u00e4ss\u00e4 virstojen p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Tammerkosken it\u00e4rannalle syntyneest\u00e4 asutuksesta. Poliiseja ei ollut, joten j\u00e4rjestyksen pito ja rikosten tutkinta oli maallikkojen, esim. neuvosmiesten harteilla tai kuten my\u00f6hemmin Kytt\u00e4l\u00e4ss\u00e4, asujista valittujen j\u00e4rjestysmiesten teht\u00e4v\u00e4n\u00e4. K\u00e4r\u00e4jien tuomiot pohjautuivat valaehtoisesti annettuihin todistajanlausuntoihin ja mainetodistuksiin, ei niink\u00e4\u00e4n tutkinnassa paljastuneisiin tosiasioihin ja niiden pohjalta tapahtuneeseen todisteluun. K\u00f6yhill\u00e4 oli siten varsin v\u00e4h\u00e4n mahdollisuuksia puolustautua itseens\u00e4 kohdistuvilta syyt\u00f6ksilt\u00e4, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi j\u00e4i mukautuminen annettuihin tuomioihin<\/p>\n\n\n\n Juhon ja Anna Liisan lapset hajaantuivat maailmalle heti kun kynnelle kykeniv\u00e4t. Esikoistyt\u00e4r Hedda meni Finlaysonin puuvillatehtaalle t\u00f6ihin vuonna 1849 ja muutti kosken yli Tampereelle. Vuonna 1857 Hedda l\u00e4hti Forssaan ja ty\u00f6skenteli siell\u00e4 puuvillatehtaan kehr\u00e4\u00e4m\u00f6ss\u00e4. Kolme vuotta my\u00f6hemmin syntyi tyt\u00e4r Alma Eveliina, jonka kanssa Hedda kahdestaan eleli vajaat kymmenen vuotta. Vuonna 1868 Hedda tuli toistamiseen raskaaksi. Lapsen is\u00e4 oli leskeksi j\u00e4\u00e4nyt puuvillatehtaan ty\u00f6l\u00e4inen Antti Samulinpoika Sj\u00f6gren, jolla oli aikaisemmasta avioliitostaan kuusi lasta. Antti ja Hedda avioituvat tammikuun viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja tyt\u00e4r Mariana syntyi huhtikuun 24. 1869. Lapsi ei kuitenkaan jaksanut el\u00e4\u00e4, vaan kuoli vatsavaivoihin vain runsaan kahden kuukauden ik\u00e4isen\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Vain muutama viikko Heddan j\u00e4lkeen Tampereelle muutti ik\u00e4j\u00e4rjestyksess\u00e4 seuraava lapsi, kuusitoistakes\u00e4inen Kustaa. My\u00f6s h\u00e4n meni Finlaysonin puuvillatehtaalle t\u00f6ihin. Siell\u00e4 Kustaa tapasi itse\u00e4\u00e4n viitisen vuotta vanhemman Eeva Kaisa Heikintyt\u00e4r Palmroosin, joka oli niin ik\u00e4\u00e4n kuusitoista t\u00e4ytetty\u00e4\u00e4n tullut H\u00e4meenkyr\u00f6st\u00e4 pumpulitehtaalle jo vuonna 1845. Heid\u00e4n v\u00e4lilleen syttyi suhde, jonka seurauksena Kaisa tuli raskaaksi talvella 1854. Huhtikuun alussa Kaisa sai synninp\u00e4\u00e4st\u00f6n salavuoteudestaan ja muutaman p\u00e4iv\u00e4n kuluttua pari tuomittiin avioitumaan kesken\u00e4\u00e4n. Pieni Kustaa Adolf syntyi toukokuun toisena, mutta jaksoi el\u00e4\u00e4 vain kaksi ja puoli kuukautta. Avioliitto j\u00e4i tuolloin solmimatta, kun Kustaa l\u00e4hti Forssaan, jossa muutama vuosi aiemmin oli k\u00e4ynnistynyt Suomen j\u00e4rjestyksess\u00e4 kolmas puuvillatehdas.<\/p>\n\n\n\n Kauaa Kustaa ei\nForssassa viihtynyt, vaan pestautui jo kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1856 sotav\u00e4keen,\nensimm\u00e4iseen Suomen meriekipaasiin. Sen sijoituspaikka oli Helsingin\nKatajanokalla Merikasarmissa, jossa nykyisin on Suomen\nulkoministeri\u00f6. Kustaa palveli 1. komppanian 180. joukkueessa\nmarraskuuhun 1859, mink\u00e4 j\u00e4lkeen palasi Tampereelle ja\nlaitosmieheksi puuvillatehtaaseen, jossa Eva Kaisa edelleen\nty\u00f6skenteli. Pariskunta vihittiin avioliitoon Tammerkosken\nit\u00e4puolella Erkkil\u00e4n Alasessa talossa 20. huhtikuuta 1861.<\/p>\n\n\n\n Yksi toisensa j\u00e4lkeen Juhon ja Anna Liisan nuoremmat lapsetkin l\u00e4htiv\u00e4t kotoa tehtaisiin. Kolmas lapsista, Henrika ty\u00f6skenteli koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 Finlaysonilla. Aukusti aloitti poikasena vastaperustetun Tampereen pellavatehtaan valkaisuosastolla, mutta siirtyi muutaman vuoden j\u00e4lkeen puuvillatehtaalle, jossa oli useita vuosikymmeni\u00e4 mm. varastomiehen\u00e4. Eeva l\u00e4hti vuonna 1865 Tampereelta Pietariin silkkitehtaan ty\u00f6l\u00e4iseksi. Juho Vilhelmi oli ensin puuvillatehtaalla niin Tampereella kuin Forssassakin ja my\u00f6hemmin laitossepp\u00e4n\u00e4 pellavatehtaassa. Kalle ty\u00f6skenteli koko ik\u00e4ns\u00e4 puuvillatehtaalla kutoja. Samaa ty\u00f6t\u00e4 teki nuorempi veli Viktor kaikkiaan parikymment\u00e4 vuotta. H\u00e4n toimi sittemmin Tampereen Aleksanterin kirkon vartijana ja my\u00f6s l\u00e4mmitt\u00e4j\u00e4n\u00e4 aina vuoteen 1925 asti, jolloin el\u00e4k\u00f6ityi 74 vuotiaana.<\/p>\n\n\n\n Vuonna 1867 kev\u00e4t tuli my\u00f6h\u00e4\u00e4n my\u00f6s Etel\u00e4-Suomeen. Talvehtineet syysviljat tuhoutuivat ja kev\u00e4tkylv\u00f6t viiv\u00e4styiv\u00e4t aina kes\u00e4kuun lopulle ja hein\u00e4kuun alkuun. N\u00e4ytti varmalta, ettei kev\u00e4tvilja ehtisi kypsy\u00e4 alkusyksyyn menness\u00e4, jonka j\u00e4lkeen hallanvaara kasvoi isoksi. Syyskuun alkuviikolla halla saapuikin koko etel\u00e4iseen Suomeen. Sen seurauksena rukiin ja kauran sato j\u00e4i yli kolmanneksen, pahimmilla alueilla puolet normaalia pienemm\u00e4ksi. Kaurasadon ep\u00e4onnistuminen koetteli erityisesti k\u00f6yhi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Syyskuun alkupuolella Suomen valtio osti viljaa ulkomailta, mutta meret ja j\u00e4rvet j\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t jo marraskuun ensipuoliskolla. Laivat j\u00e4iv\u00e4t satamiin, kun vasta pieni osa ostoviljasta oli saapunut maahan ja senkin vaikutus tuntui l\u00e4hinn\u00e4 rannikkoseuduilla. Talven l\u00e4hestyess\u00e4 viljan hinta nousi taivaisiin. Rukiin hinta tynnyrilt\u00e4 kaksinkertaistui edellisvuodesta. My\u00f6s kauran hinta nousi merkitt\u00e4v\u00e4sti. Samanaikaisesti vuosikymmenen alkuvuosista alkanut reaaliansioiden lasku jyrkkeni, koska valtaosa ty\u00f6t\u00e4tekevist\u00e4 sai palkkansa maataloudesta. Suurella osalla ihmisist\u00e4 ei ollut rahaa ruuan ostamiseen. Ja sitten vilja loppui k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kokonaan. Ainekset suurelle n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4lle olivat valmiina. Kun ihmiset l\u00e4htiv\u00e4t joukoittain liikkeelle, my\u00f6s kulkutaudit levisiv\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n Alkuvuodesta 1867 kirjoitti H\u00e4meen l\u00e4\u00e4nin henkikirjoittaja Hatanp\u00e4\u00e4n kartanon torppareita listatessaan: ”Torppari Rasila vanha, Lisa kirkonvaivainen, Wilhelm ja Karolina alaik\u00e4isi\u00e4”.<\/p>\n\n\n\n Henkirjassa torpan nimi muuttui Rosilasta Rasilaksi, Vihtori Wilhelmiksi, mutta muutoin asia k\u00e4y selv\u00e4ksi, torppa oli rutik\u00f6yh\u00e4. Sitten kes\u00e4kuussa Viktor, joka oli nelj\u00e4toistavuotiaasta ty\u00f6skennellyt puuvillatehtaalla, muutti kosken yli kaupunkiin.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4lk\u00e4 koetteli Tampereen seutua pahasti jo vuoden 1867 syksyll\u00e4. Syys-lokakuun aikana kuolleisuus Tampereella ja Messukyl\u00e4ss\u00e4 kaksinkertaistui edellisvuoteen verrattuna. Paljon v\u00e4ke\u00e4 kuoli Tammerkosken it\u00e4rannalta. Yhten\u00e4 heist\u00e4, 66 vuoden ik\u00e4isen\u00e4 menehtyi 18.9.1867 kuorma-ajuri, numerotorppari Juho Mikonpoika Roos. Koko maan mitassa kuolleisuus saavutti huippunsa toukokuussa 1868, jolloin n\u00e4lk\u00e4\u00e4n ja sen mukana seuranneisiin kulkutauteihin kuoli noin 25.000 ihmist\u00e4. Nipin napin tuon synk\u00e4n kuukauden yli sinnitteli Juhon vaimo Anna Liisa Matintyt\u00e4r, jonka lavantauti vei 8.6.1868.<\/p>\n\n\n\n K\u00f6yhist\u00e4 ja karuista olosuhteista huolimatta Juhon ja Anna Liisan kymmenest\u00e4 lapsesta yhdeks\u00e4n eli aikuisik\u00e4\u00e4n asti, mik\u00e4 oli melkoisen poikkeuksellista 1800-luvulla. Tuhansien muiden kaltaistensa tavoin n\u00e4m\u00e4 kuuluivat ensimm\u00e4iseen sukupolveen, joka koko ty\u00f6ik\u00e4ns\u00e4 ty\u00f6skenteli tehtaissa asuen tehdaskaupungissa.<\/p>\n\n\n\n Alajoki, Jaana, H\u00e4rm\u00e4l\u00e4 – Rantaperki\u00f6, torppareista lentokoneisiin, Tampere 1996. Iso\u00e4itini Hilda Aleksandra Holma oli omaa sukua Roos. H\u00e4nen isois\u00e4ns\u00e4 Juho Roos oli ruotusotilas Mikko…<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2019\/10\/Kannisto_v1.jpg\")
Kohtalokas jauhos\u00e4kki<\/h4>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2019\/10\/Ratina.jpg\")
Rosilan torppa Sorinahteessa Tammerkosken it\u00e4rannalla<\/h4>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2019\/10\/pellavakuormat-e1571329370296.jpg\")
K\u00e4rjill\u00e4 hein\u00e4varkaudesta<\/h4>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2019\/10\/Messukvanhakirkko.jpg\")
Rikas maksaa rahallaan, k\u00f6yh\u00e4 selk\u00e4nahallaan<\/h4>\n\n\n\n
Lapset l\u00e4htev\u00e4t tehtaisiin ja maailmalle<\/h4>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2019\/10\/koskiFinlayson.jpg\")
Sitten saapui n\u00e4lk\u00e4<\/h4>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2019\/10\/Henkikirja1867.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/kippeemummo.net\/wp-content\/uploads\/2019\/10\/JRoossukut-1.jpg\")
L\u00e4hteit\u00e4<\/h4>\n\n\n\n
Einonen, Piia, Fridgren, Pirita, Hemminki, Tiina, Uotila Merja, Leip\u00e4 taivalten takana – liikkuminen 1800-luvun alun Suomessa Historian tietosanomat 5\/2016.
Hilden, Juhani, Kaikkien aikojen Kaleva, Tampere 1996.H\u00e4meen l\u00e4\u00e4nin henkikirjat 1835-1869.
Kanerva, Unto, Messukyl\u00e4n historia II, Tampere 1967.
Messukyl\u00e4n seurakunnan p\u00e4\u00e4- ja rippikirjat, syntyneet, kuolleet, rikosluettelot 1835 – 1869.
Satakunnan tuomiokunnan, Kangasalan ja Messukyl\u00e4 pit\u00e4j\u00e4n k\u00e4r\u00e4jien p\u00f6yt\u00e4kirjat 1842, 1853.
Snellmann, J.V., Saima No 35, 28.8.1845, Kootut teokset,http:\/\/snellman.kootutteokset.fi\/<\/a>
Suomen Talousseura, nide D X 3, s. 84-89, Nils Idmanin selvitys vuokraviljelij\u00f6ist\u00e4\u00e4n vuodelta 1836, \u00c5bo Akademin kirjasto, Turku.
Raevuori, Yrj\u00f6, Tamperelaisia sukuja, liite Tampereen kaupungin historian IV -osa.\u00a0
Voutilainen, MIikka, Powerty, Inequality and 1860’s Finnish Famine, Jyv\u00e4skyl\u00e4 Studies in Humanities 287, Jyv\u00e4skyl\u00e4 2016.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"