Last updated on 15.7.2019
Jonkin aikaa sitten serkkuni Antero antoi minulle vanhan kirjan, jonka sisäkanteen yhteinen Hely -tätimme oli kirjoittanut vuosikymmeniä sitten äidinpuoleisen isoäitinsä, tämän vanhempien ja aviomiehen nimet. Tiedot pitivät muutoin paikkansa, mutta isoäidin vanhempien nimet olivat minulle täysin outoja. Isäksi oli mainittu puuseppä Vilhelm Palander Tampereelta. Kuitenkin jo 1930 -luvulla Yrjö Raevuori kirjoitti Tamperelaisia sukuja -teoksessaan, että minun isänäitini, Hilda Aleksandra Holman (os. Roos) isoäiti oli Kangasalan Luukkalan kylän Maunun talon tytär Anna Maija, joka oli saanut aviottoman lapsen Kustaava Annantyttären, minun isoäitini äidin.
Päätin tarkastaa asian kirkonkirjoista. Mietiskelin myös, saisinko millään tavalla selville, kuka Kustaava Annantyttären isä oli. Kangasalan seurakunnan rippikirjasta löytyi sitten maininta salavuoteudesta ja viittaus rikoskirjaan, jossa todettiin Kangasalan käräjäoikeuden tuomio vuodelta 1848. Pitäjän käräjäoikeuden pöytäkirjoista avautui Anna Maijan Juhontytär Maunun elämäntarina 1800-luvun puolivälin Kangasalla ja löytyi myös Kustaavan isäksi, käräjäoikeuden päätöksellä nimetty mies.
Maunun talo Kangasalan Luukkalassa
Anna Maija Juhontytär syntyy Kangasalan Luukkalan kylän Maunun talollisen Juho Juhonpojan ja hänen vaimonsa Anna Kustaantyttären neljäntenä lapsena 7. joulukuuta 1818. Luukkalan kylä muodostuu neljästä talosta, Köppä, Pasa, Maunu ja Horro, jotka sijaitsivat Kirkkojärven takana, muutaman kilometrin lounaaseen Kangasalan kirkonkylästä. Nykyisin talojen alue kuuluu Kangasalan Pasan kaupunginosaan.
Kaikki Luukkalan kylän talot ovat pieniä, vuosisadan ensi vuosikymmenellä toteutetussa isojaossa yhden vanhan manttaalin suuruisiksi mitattuja. Yhden miehen perheineen lasketaan siis saavan elantonsa tilan pelloista ja laitumista. Maakirjan mukaan Maunun talossa viljellään kauraa, ohraa ja ruista. Hevonen ja lehmiäkin on, koska talo maksaa voista veroa. Rasitteena on myös Porin rakuunarykmentin sotilas, jonka ylläpidon Maunu maksaa yhdessä Kangasalan Yrjölän talon kanssa.
Maunussa asuu 1820-luvulla Juho Juhonpojan oman perheen lisäksi muutakin väkeä. Juhon vanhemmat, isoeno, kaksi sisarta sekä muonamies perheineen kuuluvat talonväkeen. Myös Juhon veli Matti, joka on ammatiltaan vaunuseppä, majailee talossa ajoittain, kun ei ole palkattuna muualle. Vuosikymmenen lopulle asti talossa on myös Porin rakuunarykmentin sotilas perheineen. Vakituisesti talossa asuu siten yhteensä kolmisenkymmentä ihmistä, joten väkimäärällä mitattuna se edustaa hieman keskimääräistä isompaa suomalaista talonpoikaistaloa.
Maunun talon asukasluku vähenee 1830-luvun alkuvuosina. Muonamiehen perheenjäsenet muuttavat yksi toisensa jälkeen muualle. Sitten siirtyy vanha sukupolvi manan majoille. Vuonna 1829 kuolee kunnioitusta herättävässä lähes 90 vuoden iässä Juhon isoeno räätäli Heikki Jaakonpoika. Kahden seuraavan vuoden aikana vanhuudenheikkous vie myös yli seitsemäänkymmeneen ikävuoteen yltäneet Juhon vanhemmat Maria Juhontyttären ja Juho Juhonpojan. Vuosikymmenen alun katovuosien jälkeen taloon palkataan uusi muonamies, joka saa perheineen kuitenkin lähteä jäätyään kiinni varkaudesta. Maunuun jää vakinaisesti asumaan kymmenkunta ihmistä.
Anna Maijan lapsuus ja nuoruus sujuvat säilyneistä lähteistä päätellen rauhallisissa merkeissä. Tämän puolesta puhuu mm. se, että seitsemästä sisaruksesta kuusi saavuttaa täysi-ikäisyyden. Ainoastaan sisar Leena kuolee noin 18 vuoden ikäisenä 1834. Veli Heikki avioituu vuonna 1840 Nattarin talon Maria Juhontyttären kanssa ja hänestä tulee Maunun talon isäntä. Seuraavana vuonna syntyy Heikin ja Marian esikoispoika Heikki Fabian ja sitten kaksi tytärtä. Tultaessa 1840-luvulle suurin osa Maunun talonväestä on nyt keskenään sukua olevia aikuisia.
Salavuoteus rikoksena ja syntinä
Yöjalassakäynti tai yöstely oli maaseudulla tärkeä nuorten tapaamis- ja tutustumismuoto. Se oli myös maaseutuyhteisön hyväksymä ja säätelemä seurustelutapa. Sen tarkoituksena oli edistää pariutumista ja tuottaa avioliittoja. Yöstely merkitystä korosti se, että maaseudun nuorilla miehillä ja naisilla ei työn ulkopuolella ollut juuri muita mahdollisuuksia tutustua lähemmin toisiinsa. Yöstelyyn seurustelutapana sisältyi usein myös seksi ja suhteista seuranneet raskaudet.
Naimattomien väliset sukupuolisuhteet olivat yleisiä. Useimmiten suhteista seurannut raskaus johti myös avioitumiseen. Aikeet naimisiinmenosta saattoivat kuitenkin kariutua monista eri syistä. Kun yöstelyn tarkoitus oli tuottaa avioliittoja, toimi sen sisältämä seksi naisia vastaan silloin, kun jokin asia esti naimisiinmenon. Näin kävi melko usein. Noin joka kymmenes lapsi syntyi avioliiton ulkopuolella.
Haureusrikoksia olivat salavuoteus ja huoruus. Salavuoteudella tarkoitettiin naimattoman miehen ja naisen välistä sukupuolisuhdetta. Huoruudesta salavuoteuden erotti avioitumattomuus. Yksinkertaisessa huoruudessa toinen osapuolista oli naimisissa, kaksinkertaisessa huoruudessa molemmat olivat avioliitossa tahoillaan. Huoruus oli salavuoteutta raskaampi rikos.
Kristinuskon Suomenniemelle saapumisesta saakka kirkko ja kruunu olivat yhteistoimin pyrkineet paljastamaan, kitkemään ja rankaisemaan kaiken kielletyn sukupuolisuuden. Papiston tehtävänä oli valvoa ihmisiä ja ilmoittaa esivallalle hairahduksiin sortuneet syntiset. Tieto kulki myös toiseen suuntaan. Käräjien tuomiot johtivat kirkkorangaistuksiin, jotka papit sitten panivat täytäntöön ja kirjasivat seurakuntien rikoskirjoihin. Hairahtuneet olivat siis kaksinkertaisesti syyllisiä, sekä rikollisia että syntisiä.
Avioliiton solmimista säätelevä lainsäädäntö oli peräisin Ruotsin vallan ajalta. Siinä luterilaisella kirkolla oli keskeinen rooli kihlautumisesta avioliittoon johtavalla polulla. Kirkko valvoi mm. avioliiton osapuolten aviokelpoisuutta, kuten kristinopin tuntemusta, lukutaitoa ja nuhteettomuutta. Seksin suhteen kirkon kanta oli ehdoton. Yhdyntä kuului ainoastaan avioliittoon. Ensimmäistä kertaa hääyönä tapahtuessaan se kirkon opin mukaan myös sinetöi avioliiton.
Haureusrikostapauksissa hyvityksen saajana oli siten valtion lisäksi kirkko, jonka rankaisuvaltaa kutsuttiin kirkkokuriksi. Rankimpia rangaistusmuotoja olivat häpeärangaistukset, esimerkiksi jalkapuu, joka poistettiin laista vasta vuonna 1848 ja kirkolliset sakot, jotka käytännössä poistuivat vuoden 1864 keisarillisen määräyksen seurauksena. Siihen asti kirkko sakotti myös aviopareja, joiden lapsi oli saanut alkunsa ennen vihkimistä. Sen sijaan varoitukset, nuhtelut ja ripitykset säilyivät tämänkin jälkeen kirkkokurin muotoina.
Kirjattuina vuoden 1889 rikoslakiin, huoruus ja salavuoteus säilyivät rangaistavina pitkälle 1900 -luvun puolelle. Laki kuitenkin sisälsi kaksi merkittävää uudistusta. Huoruudesta tuli asianomistajarikos eli käräjöinti edellytti huoruudesta kärsineen ajamaa syytettä. Myös salavuoteuden käsittely muuttui. Sakkorangaistus määrättiin vain, jos syylliset eivät suostuneet avioitumaan. Samalla isännille määrättiin palkkapiian makaamisesta korkea sakko, kun taas piika selvisi rangaistuksetta. Naimattomat nuoret puolestaan selvisivät rikoksestaan isäntiä selvästi alhaisemmilla sakoilla.
Anna Maija Juhontyttären käräjät
Salavuoteus ei ole tuntematonta myöskään Maunun talossa Kangasalan Luukkalassa. Vuonna 1831 Juhon vanhin tytär Liisa synnyttää lapsen, joka saa nimen Anna Stiina. Liisalle avioton lapsi tietää rippikirjaan merkintää salavuoteudesta ja ripitystä. Sen tarkoituksena on palauttaa hairahtunut kirkon huomaan, mutta se edellyttää synnin ymmärtämistä, siitä luopumista ja katumista. Liisan avioitumisaikeita avioton lapsi ei kariuta, mutta hidastaa niitä kyllä. Vasta runsaan kymmenen vuoden kuluttua Liisa menee naimisiin Suoraman kylästä, Tuomelan talosta olevan talollisen poika Nikodemus Tuomaanpojan kanssa, joka vastikään on saanut viljeltäväkseen kotitalonsa torpan.
Sitten vuonna 1845 Kangasalan nimismies Carl Johan Aspholm haastaa Anna Maijan Juhontytären syyskäräjille syytettynä vuonna 1844 tapahtuneesta salavuoteudesta ja sen seurauksena 14. toukokuuta 1945 syntyneestä tyttölapsesta yhdessä Juho Kustaa Matinpoika Partolan kanssa. Syyskäräjillä alkaa Anna Maijan kaksi ja puoli vuotta kestävä piina. Hän myöntää maanneensa Kustaan kanssa ja samalla hakee elatusta lapselleen Kustaava Annantyttärelle. Oikeuden tehtävänä on paitsi rangaista syytettyjä salavuoteudesta myös päättää, kuka lapsen isä on. Oikeuskäsittelyn aikana kaikkiaan viisi miestä joutuu syytetyksi Anna Maija Juhontyttären makaamisesta.
Kustaa -etunimeä käyttävä Juho Kustaa Matinpoika Partola on Luukkalan Köpän talon isännän Matti Matinpojan vuonna 1821 syntynyt esikoinen, kolme vuotta Anna Maijaa nuorempi naapurin poika. Hän on avioitunut lokakuun lopulla 1845 Teiskon Mikkolasta kotoisin olevan Sofia Juhontytär Mikkolan kanssa. Koko Matti Matinpojan perhe, Kustaa mukaan lukien muuttaa Luukkalan Köpästä vain pari viikkoa Kustaava Annantyttären syntymän jälkeen. He asettuvat asumaan Messukylän pitäjän Palon kylässä sijaitsevalle Partolan verotilalle. Kustaasta tulee Partolan talon isäntä. Luukkalasta Palon Partolaan on matkaa pari kilometriä. Kustaan ja Sofian ensimmäinen lapsi syntyy seuraavan vuoden kesäkuun alussa.
Kustaa ei käräjillä Kustaava Annantyttären isyyttä myönnä. Kustaan asiamies herrastuomari Gustav Adolf Finne väittää todistajana toimivaa Viljami Heikinpoika Meljää jääviksi ja syyttää myös tätä Anna Maijan makaamisesta. Todistajina kuullaan kahta muuta talollisen poika Vilhelmi Pekanpoika Tuomalaa ja Aukusti Juhonpoika Rantalaa. Vilhelmi ei pysty asiaan lisävalaistusta antamaan. Aukusti sensijaan kertoo, että Kustaa Matinpoika on hänelle ja Viljami Meljälle edellisenä syksynä kertonut maanneensa Anna Maija Juhontyttären. Hän myös kertoo käyneensä keskikesällä Vilhelmi Meljän kanssa Anna Maijan luona aitan luhdissa, jonne mainittu oli sitten jäänyt. Lokakuussa oli tavattu Maunun saunassa, jossa Viljami ja Anna Maija Aukustin mukaan olivat lattialla puolisen tuntia telmineet. Aukusti ei osaa sanoa olivatko he silloin tehneet luvattomia keskenään.
Seuraavien kahden vuoden aikana juttua käsitellään kaikkiaan neljillä eri käräjillä. Niiden kulussa Kustaan edusmies Finne väittää Kustaata vastaan todistajina kuultujen nuorten miesten puhuvan omassa asiassaan, siis kaikkien olevan jäävejä. Istunnoissa esiintyvät lukuisat todistajat kertovat ensin Aukusti Rantalan olevan lapsen isä, sitten myös Vilhelmi Tuomalan maanneen Anna Maija Juhontyttären. Myös neljäs mies, renki Iisakki Juhonpoika Lielahden rusthollista, Pirkkalasta saa syytteen vuoden 1847 syyskäräjillä. Tätä vastaan todistavat kaksi renkiä kutsutaan myös käräjille. Anna Maija samoin kuin syytetyt kiistävät jyrkästi heihin kohdistetut väitteet.
Käräjäoikeudella on syytettyjen ja todistajien runsauden ohella toinenkin ongelma, joka hidastaa asian saamista ratkaisuun. Kaikki haastetuista eivät halua käräjillä esiintyä. Oikeus päättää siirtää asian käsittelyä useamman kerran ja asettaa samalla uhkasakkoja asianosaisten ja todistajien saamiseksi paikalle.
Vuoden 1848 talvikäräjät pidetään vasta keväällä, toukokuun 15. päivänä. Aamupäivän istunnossa nimismies Wilhelm Fredrik Palmroth ilmoittaa, että epäiltynä Anna Maria Juhontyttären makaamisesta Kustaan ohella on nyt jo aiemmin mainittujen neljän nuoren miehen lisäksi viideskin, jo aiemin todistajana esiintynyt talollisenpoika Viljami Pekanpoika Tuomala Suoraman kylästä, jota vastaan todistavat kaksi renkiä ja suutarinpoika. Kaikkien, sekä aiemmilla käräjillä kuultujen että uusien todistajien tarinat ovat saman sisältöisiä. Jonain yönä joitain vuosia aiemmin he olivat joukolla menneet heinänteon aikaan sen aitan luhtiin, jossa Anna Maija Juhontytär yhdessä sisarentyttärensä kanssa nukkui. Todistajat olivat siellä nähneet aina jonkun epäillystä makaavan Anna Maijan vieressä. Tai sitten Anna Maija oli kahden kesken kertonut, kuka lapsen isä on. Asia, jonka hän kerta toisensa jälkeen jyrkästi kiistää.
Syytetyt puolestaan myöntävät kyllä käyneensä muiden mukana aitassa ja maanneensakin Anna Maijan vieressä, mutta kieltävät jyrkästi mitään luvatonta tapahtuneen vierailujen aikana. Viljami Tuomala ja Viljami Meljä kyseenalaistavat myös eräiden todistajien mainitseman ajankohdan. He kertovat, että heidän vierailunsa aikana Anna Maija oli jo raskaana.
Ratkaisevaksi tuomion kannalta, Aukusti Rantalan todistuksen ja Anna Maijan elatusvaateen ohella muodostuu Viljami Meljän antama todistus, jonka käräjät kuulevat asiamies Finnen vastustuksesta huolimatta. Sen mukaan eräänä yönä kesällä vuonna 1844 Viljami itse, Kustaa ja Aukusti olivat yhdessä muiden nuorten kanssa menneet Luukkalan Manun talon aitan luhtiin, jossa Anna Maija nukkui yhdessä sisarentyttärensä Anna Stiina Aatamintyttären kanssa. Muiden lähdettyä kolmikko oli jäänyt aittaan aamuun asti. Myöhemmin Kustaa oli sitten kertonut maanneensa Anna Maijan tuon yön aikana.
Käräjänoikeuden lautamiehet, Kangasalan talollisia, eivät pidä Kustaan syytöksiä muita epäiltyjä kohtaan uskottavia. Heitä ehkä hiertää se, että pari vuotta muita vanhempi Kustaa yrittää vierittää syytä itseään nuorempien harteille. Todistajien puheetkin ovat epämääräisiä ja ristiriitaisia. Osa on selvästi kuulopuheita. Ajankohdatkaan eivät kaikilta osin täsmää lapsen syntymään.
Se, että lautamiehet lopulta kokonaan sivuuttavat todistajien kertomukset viittaa myös isompaan ongelmaan. Yöstely ja aamuunkin asti jatkuva seurustelu eivät ole rikoksia. Siitä ei voi ketään tuomita. ja sen tuomitseminen hankaloitaisi nuorten parinmuodostusta tulevaisuudessa. Tässäkin tapauksessa liikkeellä oltiin alunperin joukolla. Toiseksi käräjille muodostunut asetelma, jossa talollisten pojat ovat syytettyinä, rengit, piiat ja itselliset puolestaan todistajina ehkä rassaa lautamiesten mieliä. Kaiken päälle tulee asian venyminen. Neljänsillä käräjille lautamiesten mitta alkaa varmasti olla täysi. Uusien syyllisten ja todistajien haastaminen vain sotkee asian eikä tuo totuutta sen lähemmäksi.
Käräjät tekee päätöksensä esiintulleiden tosiasioiden pohjalta. Salavuoteuden seurana on syntynyt avioton lapsi, mikä lain mukaan on tuomittava rikos. Oikeus katsoo myös kiistatta todistetuksi, että epäillyt ovat käyneet Anna Maijan luona aitan luhdissa. Neljä Anna Maijan lapsen isäksi epäiltyä nuorta miestä vapautetaan kuitenkin kaikista syytteistä näytön puutteen vuoksi. Käräjät toteavat, että on laillisesti osoitettu, että Kustaa Matipoika Partola on maannut Anna Maija Juhontyttären ja siittänyt lapsen. Molemmat tuomitaan salavuoteudesta. Kustaa saa 4 hopearuplaa 80 kopeekkaa sakkoja, jotka voi sovittaa 14 päivällä vankeudessa. Anna Maijalle käräjät määräävät 2 hopearuplaa 40 kopeekkaa sakkoja, jonka voi muuttaa seitsemän päivän vankeudeksi. Lisäksi molemmat velvoitetaan ripittäytymään pitäjän kirkon sakastissa jonakin sunnuntaina kirkonmenojen jälkeen. Tämän lisäksi Kustaa joutuu maksamaan sakkoa kirkolle ruplan ja 92 kopeekkaa ja Anna Maija 96 kopeekkaa, jotka voi myös suorittaa työnä. Kustaan on myös lapsen syntymästä alkaen aina siihen asti, kun tämä kykenee itsensä elättämään vuosittain annettava 20 kappaa ruista ja 2 ruplaa lapsen elatukseen.
Naisen menetetty maine ja miehen kunnia
Anna Maijan näkökulmasta käräjäoikeuden tuomio ei ole erityisen ankara. Hän pystyy sakkonsa kertyneistä lapsenruokoista maksamaan ja ripittäytymällä pääsee osalliseksi kirkon sakramenteista.. Tuomio itsessään ei myöskään ole turmiollinen, koska kohtalotovereita on aivan kotitalossakin. Aiemmin aviottoman lapsen saanut Liisa -sisko on avioiduttuaan jo muuttanut miehensä torppaan Suoraman kylään, mutta siskontytär Anna-Stiina asuu edelleen Maunussa. Anna-Maijan täti, hänkin Liisa nimeltään on jo neljäkymmentä vuotta ohitettuaan synnyttänyt vuonna 1846 aviottoman pojan, Aukustin ja tuomittu salavuoteudesta käräjillä. Pikku-Aukusti kuolee vain yhdeksän kuukauden ikäisenä.
Talollisen tytärten salavuoteuskäräjät ovat Kangasalan pitäjässä 1800-luvun keskivaiheilla harvinaisia, mutta eivät poikkeuksellisia. Epätavallisen Anna Maijan tapauksesta tekee asian käsittelyn pitkä kesto ja epäiltyjen runsaslukuisuus. Käräjien kulussa sekä todistajien kertomukset että syytettyjen puolustautuminen luovat kuvan Anna Maijasta hairahtuneena naisena, jolla on saattanut olla useitakin vuodekumppaneita. Tällaisten epäluulojen herättäminen ei tuon ajan oikeuskäytännössä ole mitenkään merkillistä, varsinkin jos isäksi epäilyt ovat haluttomia tunnustamaan lasta tai menemään naimisiin. Syytettyjen ja todistajien kertomukset kuitenkin tuhoavat Anna Maijan maineen paikkakunnalla.
Tapauksessa askarruttaa myös osallisten välinen ikäero. Kesällä 1844 Anna Maija on 25-vuotias, kolme vuotta Kustaa Matinpoika Partolaa ja Aukusti Juhonpoika Rantalaa ja vielä pari vuotta muita makaajiksi epäiltyjä miehiä vanhempi. Mitään puhtaita pulmusia nuoret miehet tuskin kuitenkaan ovat. Aukusti käy jo käräjiä epäiltynä salavuoteudesta viisitoista vuotta vanhemman talonsa piian Hedvig Pekantyttären kanssa. Hedvig on tullut raskaaksi ja synnyttää poikalapsen, Juho Aukustin lokakuussa 1845. Aukustin Rantalan osalta tämä juttu raukeaa näytön puutteen vuoksi. Viljami Tuomela puolestaan tuomitaan muutamaa vuotta myöhemmin niin ikään salavuoteudesta.
Myös Juho Kustaa Matinpoika Partolan perheessä on jotakin vialla. Vuonna 1845 syntyneen ensimmäisen lapsen jälkeen ei uusia lapsia tunnu siunaantuvan. Vasta kymmenen vuoden kuluttua Sofia Juhontytär synnyttää tyttölapsen, Ida Sofian ja kaksi vuotta myöhemmin syntyy poika Oskar Edvin. Samana vuonna 1859 Kustaa ottaa muuttokirjan Tampereelle ja aloittaa siellä uuden elämän vuokra-ajurina eli vossikkana. Myös sukunimi vaihtuu. Vuodesta 1860 Kustaa Matinpoika tunnetaan nimellä Juho Kustaa Palander.
Lähtö Maunusta
Vuosisadan puolivälissä aikuisten väliset suhteet ovat Luukkalan kylän Maunun talossa kovalla koetuksella. Anna Maijan vanhemmat kuolevat. Ensin menee vanha isäntä Juho ja vajaan vuoden päästä myös äiti Anna. Talo isännän, Heikki -veljen perhettä kohtaa suru, kun nuorimmat tyttäret kuolevat vuoden sisällä. Pitäjän räätälinä toimiva, Helenius -sukunimen ottanut veli, Kustaa Adolf tuomitaan varkaudesta Kangasalan syyskäräjillä vuonna 1851. Kaksi vuotta myöhemmin hänet surmataan Hämeenlinnan vankilassa. Kesällä 1850 Anna Maija tulee toistamiseen raskaaksi. Poikalapsi, Kustaa syntyy seuraavan vuoden maaliskuun alussa. Tällä kertaa asia ei mene käräjille. Pienokainen kuolee yhdeksän kuukauden iässä, tammikuussa 1852 punatautiin.
Pojan kuoleman jälkeen Anna Maija lähtee Maunusta yhdessä seitsemänvuotiaan Kustaava -tyttärensä kanssa. Maaliskuussa 1852 Anna Maija hakee muutokirjan, johon kirjataan hänen aikeensa muuttaa Pälkäneelle. Todistuksessa mainitaan myös Anna Maijan huono maine kahden aviottoman lapsen synnyttäjänä ja salavuoteudesta tuomittuna naisena. Muutto Pälkäneelle ei onnistu. Äidillä ja tyttärellä ei ole paikkaa mihin mennä. Seuraavan vuoden alussa heidät kirjataan irtolaisina Kangasalan rippikirjaan. He ovat pudonneet talonpoikaisyhteiskunnan pohjalle.
Irtolaisuutta ei kuitenkaan kestä vuotta pidempään, koska kyky tehdä työtä ratkaisee selviämisen tuon ajan maaseutuyhteisössä. Vuonna 1853 Kangasalan Apajalahden Tuholan talosta alkaa Anna Maijan kiertolaiselämä palkkapiikana Kangasalan pitäjän maalaistaloissa. Tytär Kustaava seuraa äitinsä mukana. Isoissa taloissa on sekin etu, että maine ei ole ylipääsemätön taakka. Piikojen joukossa on monesti useitakin saman kohtalon jakavia naisia lapsineen. Ja kiertolaiselämää palkkapiikoina ja renkeinä elävät tuhannet muutkin maaseudun ihmiset.
Anna Maija Juhontyttären lapsuuden ja nuoruuden aikana perinteinen vapaisiin talonpoikiin perustunut talonpoikaisyhteiskunnan rakenne on muuttunut. Tilattoman väestön kuten mäkitupalaisten, itsellisten, muonamiesten ja irtolaisten määrä kasvaa. Anna Maijan elinaikana Suomen väkiluku miltei kaksinkertaistuu runsaasta miljoonasta vajaaseen kahteen miljoonaan asukkaaseen. Suuri osa talollisten jälkeläisistä kokee yhteiskunnallisessa asemassaan laskun. Omaa tilaa vailla eivät ole enää ainoastaan vanhukset vaan myös kasvava osa työikäisestä väestöstä. Nämä tilattomat hakevat töitä taloista, usein vuoden parin kontrahdilla tai tekevät tilapäistöitä kylvö- ja sadonkorjuuaikana. Muita keinoja elannon hankkimiseen maatalousyhteiskunnassa ei näillä ihmisillä juurikaan ollut.
Vuoteen 1859 mennessä äiti ja tytär ehtivät työskennellä yhdessä viidessä eri talossa Kangasalan pitäjässä. Sitten heidän tiensä eroavat. Anna Maija jää Toikkolan kylän Heikkilän taloon, kun neljätoistavuotias Kustaava lähtee piiaksi Liuksialan kylään Salon torpaan ja aloittaa näin itsenäisen elämän. Anna Maija piikoo Heikkilän jälkeen Pikkolan talossa vuoden ja siirtyy sieltä lampuodin piiaksi Kangasalan Kyötikkälään vuonna 1862.
Paluu kotitilalle Maunuun
Anna Maija lähtee Kyötikkälästä ja palaa Maunuun vuonna 1864. Anna Maijan sukupolvesta kotitalossa ovat jäljellä enää jäljellä leskeytynyt Heikki -veli sekä pikkuveli Juho vaimoineen. Isäntänä on nyt Heikin esikoispoika Heikki Fabian, joka äitinsä Maria Juhontyttären kuoltua vuonna 1858 on vasta kaksikymmentä vuotta täytettyään ottanut talonpidon harteilleen. Heikki Fabian avioituu Lempäälästä kotisin olevan talontytär Henriikka Tapanintyttären kanssa..
Vuonna 1867 nälkä ja puute saapuvat toden teolla myös Pirkanmaalle. On suurten nälkävuosien aika. Ruuan puute ajaa ihmisiä liikkeelle ja kulkutaudit leviävät. Kangasalan Luukkalan kylän Maunussa kuolee ensimmäisenä vanha isäntä Heikki lavantautiin joulukuussa 1867. Neljä kuukatta myöhemmin menehtyy Juho -veljen vaimo Helena, jonka kuolisyyksi merkitään hermokuume. Sitten tulee Anna Maijan vuoro. Marraskuun 20. päivänä 1868 Anna Maija Juhontytär kuolee punatautiin, jonka aiheuttajana saattaa olla nälkävuonna syötävä, suolistoa vanhingoittava hätäruoka. Yhdeksän päivää myöhemmin vain hieman alle viisikymmenvuotiaana uupuneelle Anna Maijalle toimitetaan ilmaiseksi ns. hiljainen hautaus, jossa papin lausumien hautasanojen lisäksi ei ole muita hautausmenoja.
Anna Maija Juhontytär Maunun elämä päättyy siis kauhean nälkävuoden 1868 kääntyessä lopuilleen, mutta tarina ei suinkaan pääty siihen. Saman vuoden maaliskuussa tytär Kustaava on avioitunut Tampereen puuvillatehtaalla seppänä toimivan Juho Vilhelmi Roosin kanssa ja muuttanut tämän numerotorppaan Messukylän Hatanpäälle, Tammerkosken itärannalle. Siitä alkaa uusi tarina, tai paremminkin sama tarina jatkuu uusin henkilöin ja kääntein.
Suvun muistitieto on epävarmaa, kerrostunutta ja häilyväistä, mutta aina jotain alkuperäistä jää jäljelle. Tällä kertaa se oli nimi Palander, joka toden totta paljastui Kustaava Annantyttären käräjänoikeuden päätöksellä todetun isän myöhemmäksi nimeksi. Hänetkin tapaamme tarinan jatkossa Tampereella, ainakin ohimennen. Ehkä jonain päivänä on nykymenetelmin mahdollista varmuudella todeta, tekikö Kangasalan käräjänoikeus vuonna 1848 oikean päätöksen tuomitessaan Juho Kustaa Matinpojan Kustaava Annantyttären isäksi.
Lähteitä
Kangasalan seurakunnan rippikirjat, syntyneet ja kuolleet, rikoskirjat 1800-1877.
Messukylän seurakunnan rippikirjat, muuttaneet 1840-1866.
Satakunnan tuomiokunnan, Kangasalan pitäjän käräjien pöytäkirjat 1845-48.
Uudenmaan ja Hämeenläänin maakirja 1820-1820, 3, III.
Saarimäki, Pasi, Naimisen normit, käytännöt ja konfliktit. Esiaviollinen ja aviollinen seksuaalisuus 1800-luvun lopun keskisuomalaisella maaseudulla, Jyväskylä Studies in Humanities 138, Jyväskylä 2010.
Raevuori, Yrjö, Tamperelaisia sukuja, liittyy Tampereen kaupungin historian IV -osaan. Tampereella, Tampereen kaupungin kustantama 1932.
Be First to Comment